 |
| Kanssakäymisen monimuotoisuutta - Tällä kertaa naruarpajaisten merkeissä. |
Kun haluamme laittaa omassa elämässämme asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen niin meidän tulisi tutkia ajankäyttöämme. Luonnollisesti ihminen syö ja nukkuu ja tämän lisäksi päivittäiseen toimintaan kuuluu monella ansiotyö tai opiskelu. Tästä huolimatta ihmisellä on myös vapaa-aikaa, jota käytetään oman harkinnan mukaan. Yksi paaston tarkoituksista on itsensä kehittäminen ihmisenä. Tämä kehittyminen edellyttää meiltä järkevää ajankäyttöä.
Mihin me käytämme sitten aikaa ja onko se hyödyllistä? Jos tätä ei ole aiemmin ajatellut, niin jokaisella on mahdollisuus pitää päiväkirjaa omasta toiminnastaan. Siihen voi kirjata, että mitä teemme mihinkin kellonaikaan ja mitä tähän tekemiseen sisältyy. Möllötämmekö kenties yksin television tai tietokoneen ääressä, luemmeko kirjaa vai seurustelemmeko muiden kanssa?
Tuossa aimmin kerroin rukouksen merkityksestä paastossa ja lisäksi jumalanpalveluksiin osallistumisesta, tai pikemminkin osallistumattomuudesta. Monestihan on helppo vedota kiireisiin ja siihen, että ei ole yksinkertaisesti aikaa lähteä tämän hullunmyllyn keskellä vielä kirkkoonkin.
Kuten muistamme niin viikossa on 168 tuntia josta voisi aivan hyvin käyttää 5 tuntia jumalanpalveluksiin. Onko se lopulta kohtuuton pyyntö?
Varmasti joku voi tietysti puolustautua ja sanoa, että hän haluaa käyttää vähäisen vapaa-aikansa ennemmin oman perheensä parissa, kuin raahautua rankan työviikon jälkeen kirkkoon. Mutta käytämmekö me todella vapaa-aikaamme lähimmäistemme persoonalliseen kohtaamiseen?
Kirjassa Ravistettava (Tuominen - Lindroos, 2009) on todettu seuraavasti: "Keskustelemme puolisoisemme kanssa noin 15 minuuttia vuorokaudessa, mutta katsomme televisiota lähes kaksi tuntia". En jaksa uskoa, että tuota todellista kohtaamista ja keskustelua olisi lasten kanssa yhtään sen enempää. Ja tällä tarkoitan nimenomaan järkevää keskustelua. "Syö ruokasi!" tai "Pue vaatteet!" eivät ole sitä keskustelua mitä nyt tarkoitan.
En halua demonisoida televisiota tai tietokonetta, mutta ne kieltämättä kuluttavat paljon meidän aikaamme ja valitettavasti seuraamme niistä usein täysin hyödyttömiä ohjelmia. Ne ovat asioita joilla ei ole MITÄÄN merkitystä meidän elämässämme. Ne eivät sivistä tai muulla tavoin kasvata meitä ja muutamaa minuuttia myöhemmin olemme unohtaneet jo kaiken näkemämme. Itse pidän naurettavimpina "tosi tv - ohjelmia", jotka näyttävät kuitenkin irtaannuttavan katsoja todellisesta elämästä. Tämä on osaltaan varmasti ohjelmien tarkoituskin. Iankaikkisuudessa meiltä ei kuitenkaan kysytä, että oletko elämäsi aikana seurannut näitä ohjelmia.
Asioita ei tarvitse ajatella pelkästään hengellisesti, sillä nykypäivänä meiltä jo suoraan sanottuna edellytetään työelämässä luovaa ajattelua. Sitä pitää kuitenkin ruokkia. Ihminen pystyy ylläpitämään luovaa ajattelua esimerkiksi lukemalla hyvää kirjaa ja tietysti myös oikean kanssakäymisen avulla.
Jokainen pystyy maalaisjärjellä päättelemään, että miten omaa aikaa voisi käyttää hyödyllisesti. Paaston tarkoituksena on opettaa meidät antamaan aikaa myös lähimmäisillemme. Se ei ole lopulta kohtuuton pyyntö, sillä kohtaamiset ovat monella tavalla palkitsevia. Ajan antamista lähimmäisille on myös toisen ihmisen puolesta kannettu rukous ja tämän voi käytännössä tehdä koska tahansa ja missä tahansa.
