En varsinaiseti tässä laiskottele, mutta blogini päivitys on ollut valitettavan vähäistä. Laitan tähän LINKIN Tuomiosunnuntain opetuspuheeseen vuodelta 2011.
Työn alla on tällä hetkellä katumuksen sakramentti (josta olen aiemminkin kirjoitellut sitä ja tätä). Lisäksi yritän edelleen tutkia hieman liturgian historiaa ja selvittää, että millaisia varhaisia käytäntöjä löydämme harvemmin toimitetuista jumalanpalveluksista. Olen joskus kertonutkin, että liturgiasta löytyy monia kerrostumia, jotka tulevat esille äärimmäisen hyvin juuri palveluksen lopussa.
Viime torstaina oli koululaispalvelus, jossa toivotin tuttuun tapaan:
"Lähtekäämme pois rauhassa."
*WOOSH* (osa oppilaista otti tiikerinloikkia kohti ulkoa ovea)
Minä siihen: "Hei! Takaisin! Ei tämä oikeasti vielä päättynyt."
Laitan teille tähän loppuun lyhyen pätkän tuosta työn alla olevasta katumukseen liittyvästä kirjoituksesta, jossa sivutaan myös paastoa:
"Paasto ja katumuksen muut ulkoiset apukeinot eivät vielä
itsessään ratkaise kaikkea, vaan kyse on nimenomaan elämänmuutoksesta. Joonan
kirjassahan sanotaan, että ”Jumala näki, että he kääntyivät pahoilta
teiltään”. Jatkuva paasto tuhansine
rukouksineen ja maahankumarruksineen eivät lopulta ole mitään ellei ihminen
todella muutu. Jumala ei armahtanut niniveläisiä paaston ja säkkikankaaseen
pukeutumisen vuoksi, vaan siksi, että näiden ulkoisten apukeinojen myötä he
alkoivat todella muuttua. Tästä me pääsemmekin takaisin pyhään Johannes
Kastajaan, joka on sanonut: ”Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne
näkyy!”
Kääntymyksen täytyy näkyä muutoinkin kuin ulkoisessa
olemuksessa. Pelkkien ulkoisten merkkien käyttäminen näet antaa mahdollisuuden
myös ulkokultaisuudelle. Kristus kuvaa vuorisaarnassaan oikeanlaista
paastoamista sellaiseksi, että ihminen ei ryhdy pelkästään muuttamaan ulkoista
olemusta, jotta ihmiset varmasti huomaisivat paaston ja katumuksen. Taustalla
oli varmasti suoranainen väärinkäytös, jossa ulkoista olemusta muutettiin sen
kaltaiseksi, että siitä heijastui katumus ja paasto, vaikka todellisuudessa tätä
ei tapahtunutkaan. Kyse oli siis näyttelemisestä ja tekopyhyydestä, josta
Kristus ankarasti varoitti. Meidän päivinämme paasto ja katumus eivät tule yhtä
voimakkaasti esille ihmisten ulkoisessa olemuksessa, mutta tämä ei sulje pois
mahdollisuutta ulkokultaisuuteen."
