Näin kuului osa ennenpyhitettyjen lahjain liturgian eräästä rukouksesta. Jos kerran paaston ensimmäinen ja helpoin askel on hallita sitä mitä laitamme suusta sisälle, niin haastavampaa on tietenkin hallita sitä mitä päästämme suustamme ulos. Pyhän Efraim Syyrialaisen paastorukouksessa me pyydämme Jumalalta, ettei turhanpuhumisen henki saisi meistä otetta.
Mikä lopulta on turhaa puhetta?
Ainakin se jotain sellaista, millä loukkaamme toisia ihmisiä tai joka etäännyttää meitä Jumalasta. Turhanpuhuminen on lopulta yllättävän helppoa. Se voi olla tarkoin harkittua ja laskelmoitua. Toisaalta se voi olla harkitsematonta, jonka alkuperäisenä tarkoituksena ei ole toisen loukkaaminen. Turhanpuhuminen voi olla puhetta kasvoista kasvoihin tai sitten selän takana puhumista. Se ei ole pelkästään puhetta, vaan yhtä lailla kirjoittamisella voimme tehdä tuon kaiken saman. Oli se mitä tahansa, niin seuraukset ovat aina kielteisiä ja ne kasvattavat kuilua meidän ja lähimmäistemme välille.
Kun ryhdymme pohtimaan omia vääriä tekoja, niin kaikissa näissä tilanteissa olisi hyvä kysyä itseltä, että miksi teen näin? Miksi me esimerkiksi haluaisimme puhua asioita, joiden tarkoituksena on vahingoittaa toista ihmisitä?
Johtuuko se omasta turhautuneisuudesta, kun emme pysty antamaan toiselle ihmniselle haluamaamme palautetta? Johtuuko se siitä, että olemme epävarmoja itsestämme ja omanarvontunto nousee helpoiten toisia ihmisiä latistamalla? Onko meitä syyllistetty ja kiusattu, jolloin me lähestulkoon alitajuntaisesti ryhdymme jatkamaan tätä pahaa kierrettä?
Olivat syyt mitkä tahansa, niin me emme lopulta löydä oikeutusta turhille puheille. Turhanpuhumisesta (ja käytännössä muidenkin pahojen tekojen) luopumisessa auttaa se, että pystymme perustelemaan itsellemme toimintamme järjettömyyden. Mitä hyötyä tästä oikeasti on?
Vaikka sananlasku sanookin, että vaikeneminen on kultaa, niin tätä ei tule kuitenkaan ymmärtää niin, että me emme voisi missään tilanteessa sanoa omaa mielipidettämme. Jos haudomme ainoastaan mielessämme meitä turhauttavia asioita, niin ne kuitenkin jossain tilanteessa tulevat esille ja usein juuri väärällä tavalla.
Me saamme antaa palautetta ja saamme sanoa mielipiteemme. Meidän tulisi kuitenkin aina muistaa, että millä tavoin ja missä tilanteessa me sen tuomme esille. Saman asian voi sanasta sanaankin sanoa niin monella eri tavoin. Lisäksi vaikeneminen voi joissakin tilanteissa olla suoranaista vääryyttä, koska hiljaisella hyväksymisellä monet pahat teot ovat saaneet oiketuksen. Esimerkiksi koulu- tai työpaikkakiusaamisessa vainneet sivustaseuraajat antavat kiusaajille mahdollisuuden jatkaa toimintaansa.
Todelliseen paastoon kuuluu syvä harkitsevaisuus, jolla me pyrimme muuttamaan sellaisia tapoja, jotka eivät ole meille hyödyksi. Tulokset elämänmuutoksessa eivät kovinkaan usein näy välittömästi ja epäonnistumisia tapahtuu helposti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että meidän tulisi luovuttaa, vaan sen kautta meille annetaan mahdollisuus yrittää uudestaan. Todelliset elämänmuutokset kysyvät aikaa sekä kärsivällisyyttä ja tätähän kilvoittelu juuri on!
