Aika ajoin sitä pysähtyy ihan ihmettelemään tuota Facebookin outoa maailmaa. Miksi niin monet meistä ajatuvat sinne lukuisia kertoja päivässä ja miksi ihmeessä me suollamme sinne asioita joita ei normaalisti sanoisi ääneen puolivahingossakaan?
Me ihmiset tietysti haluamme, että mahdollisimman moni huomaisi meidät. Emme välttämättä ole julkisuudenkipeitä (vaikka kyllähän moni on varmasti joskus haaveillut olevansa kuuluisa näyttelijä tai presidentti). Koska sosiaaliset kontaktit ovat alkaneet hetki hetkeltä vähänemään näennäisen kiireemme vuoksi, niin sen takia meidän pitääkin hakea vauhtia juuri sosiaalisesta mediasta. Puhun näennäisestä kiirestä juuri sen vuoksi, että kello ei käy tänä päivänä yhtään sen nopeammin kuin 50 vuotta sitten. Jostain syystä aika vain tuntuu loppuvan kesken.
Onhan se tietenkin totta, että saamme sanottavamme kuuluviin Facebookissa paljon nopeammin ja helpommin kuin ennen. Ja toivon mukaan lukuisten tykkäysten myötä myös oma egomme palautuu jälleen turvalliselle tasolle. Facebookista löytyi aika osuva lausahdus siitä, että miten suuri vaiva onkaan ollut ennen muinoin toivottaa puhelimen välityksellä hyvää yötä kaikille 200 tuttavalle, kun se nyt onnistuu Facebookin kautta äärimmäisen helposti ja nopeasti.
Mutta kunpa kirjoittelisimmekin ainostaan hyvän yön toivotuksia. Kyllä välillä saa ihmetellä ja päivitellä päivityksiä. Hieman kierotunut oletusarvo taitaakin joka käyttäjällä se, että kaikki muut ovat kiinostuneita juuri samoista asioista kuin minä itse. Tämän vuoksi Facebook pursuaa esimerkiksi toinen toistaan ihanampia eläinkuvia, jonka seurauksena allergisia oireita alkaa ilmestyä jo ilman varsinaista fyysistä kosketusta.
Nuoret taas haluvat selvästi antaa kommentteja toisten ulkonäöstä ja olemuksesta: "Tykkää tästä päivityksestä, niin kuvailen sinua kolmella sanalla". Voi ihq sentään... Minulle itselle on ihan tarpeeksi jo peiliin katsominen.
Omaa musiikkimakua halutaan myös usein jakaa muillekin, kun parhaimpia paloja linkitetään YouTubesta Facebookkiin. Kellonajat ja viikonpäivät huomioonottaen jakamisen perusteena ei ole pelkästää yllättävän hyvä musiikkilöytö, vaan pikemminkin yllättävän hyvä humalatila, jonka turvin työnnetään kaikkien nähtäväksi koko illan soittolista...kera viimeisen hitaan tietty.
Sanonta "laiska töitänsä luettelee" pääsee myös FB:ssa oikeuksiinsa. Töitten lisäksi muiden iloksi päivittyy kaikki muutkin tekemiset hyvin tarkkoja yksityiskohtia myöten. Muutaman vuoden päästä kännyköiden paikannusjärjestelmä varmasti kertoo automaattisesti sen, että olemmeko syömässä, töissä vai vessassa. Silloin ainakin säästää sen kirjoittamisen vaivan.
Haluatteko minun mainitsevan jotain politiikastakin?... En oikeasti viitsi. Se ei ole minun kutsumukseni ja vaalien alla minulla on itse asiassa tapana harventaa Facebookin lukemista huomattavasti. Kyllä mainoksiin ja maailmanparannuskirjoituksiin törmää tuohon aikaan sanomalehteä lukiessa jo ihan tarpeeksi.
Lopuksi todettakoon, että sorrun moniin edellä oleviin asioihin itsekin. Joten tarkoitus ei ollut tarpeettomasti morkata ketään. Kannattaa vain joskus miettiä, että mitä sinne bookkiin kirjoittaa ja linkittää. Joskus sitä toivoisi tosiaan jotain suodatinta, jolla tietyillä avainsanoilla varustetut jutut jäisi näkemättä. Onhan minulle useasti sanottu, että kaikkein helpointa on tietysti blokata kaikki sellaiset ihmiset joiden lukemattomat ja aika ajoin turhauttavatkin päivitykset alkavat häiritä mielenrauhaa. En kuitenkaan aio tehdä sitä, sillä kyllä sen verran pitää kaverien vuodatuksia kestää (ainakin tiettyyn rajaan saakka). Jos blokkaa kaiken, niin jää mahdolliset helmetkin näkemättä (myös niistä eläinkuvista).
Jos nyt joku kuitenkin veti herneen nenään ja löysi itsensä tästä vuodatuksestani, niin kostoksi voi vaikkapa blokata minut kaverilistalta ja siihen päälle lopettaa tämän blogin lukemisen. Kyllä se minunkin egoni alkaa sen seurauksena hiljalleen murentua. Mutta siihen asti oikein värikästä ja elämänmyönteistä uutta vuotta!
P.S. Aion linkittää tämän kaiken Facebookkiin...
