HAUTAUSTOIMITUS
Ortodoksisen kirkon rikas jumalanpalveluselämä saattaa ihmistä kehdosta hautaan. Hautaustoimituksessa me saatamme poisnukkunutta tästä ajasta iankaikkisuuteen.
Hautaustoimitus on oma kokonaisuutensa, samat rukoukset ja veisut luetaan ja veisataan kaikissa hautajaisissa. Näiden rukousten ja veisujen sanomassa tulee esille kolme tärkeää asiaa.
Ensinnäkin hautaustoimitus on esirukousta poisnukkuneen puolesta, jotta hän saisi hyvän osan iankaikkisuudessa. Rukous toisen ihmisen puolesta on aina rakkauden osoittamista ja tämän rakkauden osoittaminen ei voi päättyä kuolemaan. Kristuksessa me olemme kaikki olemme edelleen eläviä.
Hautaustoimitus on myös hyvästijättöä. Ortodoksiset hautajaiset pyritään aina toimittamaan niin, että arkku on avoinna. Miten me voisimmekaan ymmärtää kuolemaa, jos emme voi edes kohdata sitä? Miten voimme jättää hyvästejä, jos emme pysty näkemään poisnukkunutta? Eräs koskettavimmista hautaustoimituksen kohdista on juuri tuo hyvästijättö, jossa jokaisella on mahdollisuus tulla poisnukkuneen äärelle antamaan veisun sanojen mukaisesti viimeinen tervehdys. Me olemme tänä päivänä etääntyneet kuolemasta ja kuolleen ihmisen näkeminen on monelle vieras ja tätä kautta pelottava asia. Ennenhän ihminen kuoli kotonaan ja lapsia myöten kaikilla oli mahdollisuus valvoa poisnukkuneen äärellä ja kukaan ei tästä kohtaamisesta traumatisoitunut. Meille on tänä päivänä syntynyt harhakäsitys siitä, että kuolemanpelko häviää sillä, ettei kuolemaa tarvitse nähdä. Tällä tavoin me kuitenkin moninkertaistamme kuolemanpelon seuraavissa sukupolvissa. Kuoleman kohtaaminen auttaa meitä ymmärtämään oman elämämme rajallisuuden ja sen kautta alamme ymmärtämään koko elämän uudella ja ainutlaatuisella tavalla. Kuolemassa päättyy kaikki maallinen, mutta sen kautta alkaa jotain uutta. Tähän liittyy vielä eräs ortodoksiseen hautaustoimituksen sanoma. Toimituksen tarkoituksena on nimittäin myös lohduttaa omaisia. Veisuissa korostuu se, että kuolema ei olekaan kaiken loppu, vaan uuden elämä alku. Me jäämme vielä tänne, mutta meillä kaikilla on sama päämäärä. Tässä ajallisessa elämässä kukaan ei elä loputtomiin, vaan jokaisen vuoro tulee ajallaan.
Tämä hyvin vakava sanoma tulee ortodoksisessa hautaustoimituksessa esille hyvin kauniilla ja toivorikkaalla tavalla. Hautaustoimituksen liturginen väri ei ole musta, vaan se on valkoinen. Tätä väriä käytetään myös kasteessa. Ympyrä sulkeutuu ja ihminen siirtyy uuteen elämään. Tämä siirtyminen ei pidä sisällään toivottomuutta, vaan siihen kätkeytyy ylösnousemuksen ja riemun sanoma: ”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi!”
VAINAJIENMUISTELUPERINNE
Vaikka läheisemme siirtyvätkin tästä ajasta iankaikkisuuteen, niin he eivät kuitenkaan lakkaa olemasta, sillä kuten muistamme, niin kuolema ei ole kaiken loppu, vaan uuden alku. Meidän tulee edelleen rakastaa lähimmäisiämme, vaikka he ovat siirtyneet pois tästä ajasta. Me miellämme muistamisen helposti käytännön teoiksi, kuten kukkien tai kynttilöiden viemiseksi haudalle. Kaikkein tärkein muistamisen ja rakkauden osoittamisen muoto on kuitenkin esirukous. Me olemme kaikki Kristuksessa yhteydessä toisiimme ja Kristuksen puoleen kääntyminen yhdistää meidät myös poisnukkuneisiin läheisiimme.
Vainajienmuisteluperinteeseen liittyy tietyt ajankohdat, jolloin on tapana toimittaa muistopalvelus. Kirkkovuodessa on yleisiä muistopäiviä, mutta sen lisäksi on yksityisiä muistopäiviä. Näinä muistopäivinä on tapana toimittaa muistopalvelus, jonka monet veisut ovat samoja kuin itse hautaustoimituksessakin. Tämä muistopalvelus ei ole paikkaan sidottu, joten se voidaan toimittaa kirkossa tai haudallakin. Kirkollakaan en tässä tapauksessa tarkoita pelkästään sitä kirkkoa, jossa itse hautaustoimitus on pidetty, vaan se voi olla mikä tahansa ortodoksinen pyhäkkö missä tahansa maailmankolkossa. Kysymys on siitä paikasta, missä läheiset haluavat kokoontua yhteiseen rukoukseen. Tänä päivänä on aivan normaalia se, että suurin osa suvusta saattaa asua Etelä-Suomessa.
40 päivän jälkeen kuolemasta toimitetaan muistopalvelus. Tuo luku 40 toistuu monissa kirkollisissa asioissa. Yhtymäkohdan löydämme Kristuksen ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen väliselle ajalle. Me voimme mieltää tässä yhteydessä tuon 40 päivän aktiiviseksi suruajaksi, joka on meille annettu. Olisi hyvä jos sinä aikana ei tarvitsisi ryhtyä vielä pohtimaan saatikka kiistelemään esimerkiksi perinnönjakoon liittyviin asioihin, vaan kunnioittaisimme poisnukkunutta läheistämme.
Muistopalvelus on tapana toimittaa puolivuotis- ja itse kuoleman vuosipäivänä. Tuota vuosipäivää siis vietetään joka vuosi ja se on tärkeä juhla, jota voisi kutsua poisnukkuneen uudeksi syntymäpäiväksi. Yhä uudestaan ja uudestaan meitä muistutetaan siitä, että nimenomaan rukouksessa olemme yhteydessä läheisiimme ja nimenomaan Kristus on Hän, joka yhdistää meidät toinen toisiimme.
Anna Herra ikuinen rauha autuaalliseen kuolonuneen nukkuneille isillemme äideillemme sisarillemme ja veljillemme ja anna heille iankaikkinen muisto!
