Tuossa jokin aika takaperin uutisoitiin siitä, että pakollisen TV-maksun myötä jotkut ihmiset ovat päättäneet erota kirkosta säästääkseen rahaa. Olen yrittänyt pohtia tätä asiaa jo jonkin aikaa ja samalla odottanut että verenpaineeni laskisi sellaiselle tasolle, etten kirjoittaisi liian rumasti. En voi kuitenkaan välttyä ajattelemasta, että pyytävätkö tällä perusteella kirkosta eronneet ihmiset kuolinvuoteellaan ehtoollisen sijaan sitten kaukosäätimen?
Ainakin elämässä tehdyt valinnat tukisivat tätä olettamusta. Joku voi tietysti laskea sen varaan, että liitynpä sitten myöhemmin takaisin kirkkoon, niin saan eläkepäivinä ehtoollista ja kunnon kirkolliset hautajaiset. Tällainen harkittu laskelmointi ei ole oikein! Ihminen ei yksinkertaisesti ole siinä asemassa, että hän voisi käydä laskelmoitua kauppaa Jumalan kanssa.
On sellaisia kirkosta eronneita, jotka ovat sitä mieltä, että Jumala suhde hoituu yksityisesti ja siinä ei kirkon kaltaista välikättä tarvita. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin valmiita maksamaan terveydenhuollosta ja koulusta. Eikös tällä samalla "ei välikäsiä -periaatteella" jokainen voisi kouluttaa itsensä kotona ja parantamaan itsensä myös kotikonstein. Kirkollisvero nähdään asiana, jossa ahne seurakunta haluaa lisää rahaa pohjattomaan kassaansa. Kirkollisvero menee kuitenkin kirkollisen toiminnan ylläpitämiseen. Kirkon työntekijöiden täytyy elää, joten he tarvitsevat palkkaa. Kirkkorakennukset täytyy pitää kunnossa ja mielellään lämpimänä ettei laasti ja tiilet ala ropista kirkkokansan päälle. Lastenkerhot ja diakoniatyö kysyvät myöskin rahaa. Veroa ei kanneta turhaan, eikä rahoja haudota pankkitileillä tarpeettomasti (tämän voin sanoa ainakin oman seurakuntani osalta). Jos kirkon toimintaa ei halua tukea, niin silloin ei voi myöskään olla seurakunnan jäsen. Kyllä maksamatta jättäminen on niin selkeä kannanotto.
Lopulta kysymys on siitä, että mikä on ihmisellä asioiden tärkeysjärjestys. Jos televisio on tärkeämpi kuin seurakunta, niin näin kai asia on sitten nähtävä. Rahallisesti kysymys ei ole kuitenkaan täysin ylivoimaisesta panostuksesta. - Se on huono puolustus. Juopolla ei tahdo olla rahaa ostaa ruokaa, mutta viinaan löytyy kuitenkin aina rahaa. Verotus on kuitenkin siinä mielessä reilu, että se kasvaa tulojen mukaan. Vähävarainen maksaa pienempää veroa kuin varakas. Jos jollakin on todellinen taloudellinen ahdinko, niin silloin voi kääntyä myös oman seurakuntansa puoleen.
Toki on niitäkin ihmisiä jotka eroavat muun kuin rahan takia. Jos ei usko, niin sitten ei usko ja sillä selvä. Sekin on mahdollista, että seurakunta tekee suoranaisen laiminlyönnin. Kirkon työntekijät ovat ihmisiä ja hekin tekevät virheitä. Mutta kyse voi olla väärinkäsityksestäkin ja siksi asia kannattaa selvittää. Siksi kannattaa antaa palautetta, jotta asia voidaan mahdollisesti korjata. Suurin osa kuitenkin livahtaa takaovesta nimeltä "Eroa kirkosta" - sivusto, jolloin ei tarvitse olla niin suoraselkäinen, että menisi tekemään eroamisilmoituksen ja antamaan palautetta suoraan seurakuntaan. Eroamissivustossa voi antaa palautetta, mutta ainakaan meidän seurakunta ei ole sitä saanut.
Kyllähän joskus sentään selviää, että miksi ihminen eroaa kirkosta. Voisin kertoa montakin tarinaa siitä, että millaisin perustein ihmiset ovat kirkosta eronneet. En kuitenkaan halua kertoa niistä, koska niistä voisi helposti jopa tunnistaa henkilön. Kyse on aikuisen ihmisen kiukuttelusta, jolla ei ole uskon ja hengellisen elämän kanssa monestikaan mitään tekemistä. Olen ollut tilanteissa, joissa kyse on ollut myös suoranaisesta kiristyksestä. Kiristyksestä, jonka välineenä käytetään kirkon jäsenyyttä. Itse noudatan kyllä sitä periaatetta, että jos kirkon jäsenyydellä aletaan kiristämään, niin olen silloin omakohtaisesti hakemassa kynän ja eroamisilmoituksen tälle ihmiselle ja pidän vielä viraston ulko-oveakin auki.
Pohjimmiltaan olen vain surullinen siitä, että seurakunnan arvoa ja sen merkitystä ei ymmärretä. Terve uskonnollisuus tekee ihmisestä monella tapaan terveemmän. Monet ovat selvinneet erilaisten haasteiden yli juuri kirkon avulla ja ihmeitäkin tapahtuu itse asiassa joka päivä. Minusta on yksinkertaisesti käsittämätöntä, että ihmiset ovat hukanneet yhteyden seurakuntaan ja uskaltavat vielä asettaa television Jumalaa tärkeämmäksi. En halua demonisoida televisiota. Sen on vain pahuksen huono veruke erota kirkosta. Surullista…niin surullista.
