Päivän Evankeliumissa kuulimme siitä kuinka Kristus saapui opetuslastensa Gerasan alueelle, toiselle puolelle järveä. Tuo oli kreikankielisten aluetta ja ihmiset eivät siellä tunteneet Jeesusta, koska Hän ei ollut aiemmin edes käynyt siellä.
Kristus ei ehtinyt pitkään olemaan siellä, kun vastaan tuli mies, jossa oli riivaajahenkiä. Ilmeisesti paha aisti välittömästi Jumalan läsnäolon ja tuli anomaan armoa, että Kristus ei hävittäisi niitä pois. Tiedämmehän, että Kristuksen toisessa tulemisessa pahan voimat saavat lopullisen palkkansa ja se syöstään todellakin ”kadotuksen kuiluun”. Riivaajahenget pyysivät, että tätä ei tapahtuisi ennen tuota määrähetkeä.
Me emme tiedä suoraa vastausta sille, että miksi Kristus suostui tähän pyyntöön ja ajoi henget läheiseen sikalaumaan. Varmasti yksi syy oli se, että tämän teon kautta Hän halusi osoittaa ihmisille sen, että pahan vaikutuksesta seuraa aina tuho ja hävitys.
Paikalliset ihmiset hämmentyivät tästä teosta suuresti. Evankeliumissa ei kerrota yksityiskohtaisesti mitä ihmiset ajattelivat. Pelon lisäksi he saattoivat olla suuttuneita siitä, että sikalauman menettämisen myötä menetettiin myös rahan arvoista omaisuutta. Yhden ihmisen pelastuminen ei näyttänyt kiinnostavan heitä, ainoastaan tuo rahallinen tappio.
Mitä tämän Evankeliumin on tarkoitus meille sitten opettaa?
Varmasti ensimmäisenä meitä muistutetaan siitä, että paha toimii kaikkialla. Tässä yhteydessä saatamme tietysti ajatella, että suurin osa tuon ajan oudoista sairauksista ja käyttäytymisistä oli selitetty sillä, että ihminen oli jollain tavalla riivattu. Mutta tämä ei voi selittää kaikkea.
Löydämme Raamatusta niin monta viitettä, jossa puhutaan suoraan Paholaisesta ja sen toimista: Luomiskertomuksessa, Jobin koettelemuksissa, Jeesuksen ollessa erämaassa paastoamassa ja rukoilemassa sekä Juudaksen päättäessä kavaltaa Jeesuksen. Kaikissa yhteyksissä kysymys on suoraan persoonallisesta pahasta.
Jos tässäkin tapahtumassa olisi ollut kysymys vain jostain henkisestä sairaudesta, niin miksi ihmeessä sitten tuo sikalauma yllättäen sekosi? Ei kai kenenkään parantuminen henkisestä sairaudesta voi aiheuttaa sitä, että lähistöllä ollut eläinlauma päätti yllättäen syöksyä jyrkänteeltä alas? Kysymys oli todella pahasta, joka siirtyi tuosta ihmisestä pois!
Paholaisen yksi pyrkimyksistä on saada meidät ihmiset ajattelemaan, että sitä ei ole edes olemassa. Kun ihminen ei ota vakavasti jotain uhkaa, ei hän voi siltä silloin myöskään suojautua. Itse asiassa paha ei tyydy uskottelemaan, että sitä ei ole olemassa, vaan sen tarkoituksena on latistaa ihmisistä kaikki uskonnollisuuden rippeetkin pois.
Nykyihminen haluaa kaikille asioille vankat todisteet ennen kuin hän uskoo niihin. Vaikuttaa siltä, että jokaiseen hengelliseen asiaan tai ihmeeseen halutaan löytää tieteellinen selitys. Jos ihminen ei halua uskoa, niin silloin mikään ihme tai todiste ei voi saada häntä uskomaan. Ihminen on tehnyt tuolloin valinnan, että hän ei usko. Tässä käyvät toteen Kristuksen omakohtaisen opetuksen sanat: "--ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista!" (Luuk. 16:31)
Tietysti, mahdollisuus muutokseen on olemassa. Jumala voi tulla ja muuttaa tuon ihmisen, kuten kävi esimerkiksi apostoli Paavalille Damaskoksen tiellä. Hänen Kristus-vastaisuus muuttui totiseksi Kristuksen ja kristittyjen puolustamiseksi ja väsymättömäksi uskon julistamiseksi laajalle alueelle.
Mutta entä tuo alkuperäinen kysymys pahasta?
Voimmeko todella selittää sen, että milloin ja miten paha toimii? Evankeliumin perusteella siellä missä paha vaikuttaa, on myös järjetöntä tuhoa ja kuolemaa. Tässä valossa paha vaikuttaa tänä päivänä hyvin monessa paikassa. Voidaan sanoa, että lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon sellaista, mitä ei kerta kaikkiaan voi järjellä selittää. Kaikkia näitä tapahtumia yhdistää juuri tuo järjetön tuho ja kuolema.
Paha ei voi kuitenkaan vallata ihmistä, jollei hän anna sille tilaa toimia. Ihminen antaa tilaa pahalle ruokkimalla sitä, ylpeydellä, vihalla ja katkerilla ajatuksilla. Mitä kauemmaksi ihminen kulkee pois Jumalasta, sitä suuremmat ovat pahan mahdollisuudet toimia ihmisessä.
Jos ihminen ei jaksa tehdä hyvää, eikä pitää Jumalaa mielessä, niin silloin on suuri vaara antaa tilaa pahalle. Aikakauttamme leimaa maallistuminen, johon kuuluu välinpitämättömyys myös uskonnollisia asioita kohtaan. Ajatellaan, että jos istutaan neljän seinän sisällä tekemättä pahaa, ollaan hyviä. Mutta juuri tuo tekemättä jättäminen antaa tilaa pahalle.
Paikallaan oleminen ei sovi kristitylle, vaan meidän täytyy yrittää jatkuvasti kehittyä hengellisesti. Tuota kehittymistä ja hyvään pyrkimistä ei sovi lopettaa hetkeksikään. Merkkipäivien ja muiden juhlien yhteydessä ei toivoteta niinkään onnea, vaan "Monia armorikkaita vuosia!"
- Pyydämme ja rukoilemme Jumalalta, että Hän sallisi vielä meille elinvuosia yrittää kasvaa ja kehittyä niin, ettemme antaisi tilaa pahalle. Vielä keskeisemmin tämä toistuu "Isä Meidän" rukouksessa, kun pyydämme: "--äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.” Amen.
