Anteeksi antaminen ja jossain mielessä tähän liittyen myös suvaitsevaisuus ovat mielenkiintoisia käsitteitä. Luin jostain kirjasta (jos löydän sen, niin kerron teillekin) siitä, että holokaustista selvinneet ihmiset kykenivät lopulta helpommin antamaan anteeksi heitä kohtaan tehdyt hirveydet, kuin ne joilla ei ollut omakohtaisia kokemuksia noista kärsimyksistä.
Vihan ja ennakkoluulojen ilmapiiriä pitivät ja pitävät edelleen yllä sellaiset ihmiset, joilla ei ole johonkin asiaan suoraa kosketusta. Kristuskin antoi anteeksi hänen ristiinaulitsijoilleen, mutta sen sijaan paljon on niitä "kristittyjä", jotka eivät tänä päivänäkään kykene antamaan juutalaisille anteeksi.
Entä sitten suvaitsevaisuus, tasa-arvo ja kaikki se kuohunta mitä meillä tänä päivänä Suomessa tapahtuu. Alan olla yhä enemmän vakuuttunut siitä, että näitä asioita ajavat toisten puolesta sellaiset ihmiset, joita asia ei omakohtaisesti kosketa lopulta millään tavoin. Ja mitä lopulta tasa-arvo ja suvaitsevaisuus? Mitkä ovat ne lähtökohdat, josta me tätä asiaa tarkastelemme?
Yritän käyttää jonkinlaista vertausta nyt. Ajatellaan, että joku katsoo maailmaa sinisten aurinkolasien läpi. Hänen mielestään maailma näyttää juuri oikealta hieman sinisen sävyisenä. Hän näkee toisia, jotka katsovat maailmaa punaisten lasien läpi. Niinpä hän sanoo: "Teillä on vääränlaiset lasit päässä, joten teidän on vaihdettavat ne samanlaisiksi kuin minulla on, koska teidän lasit eivät toimi yhtä hyvin kuin minun lasit".
Kysymys on siitä, että kuka katsoo asiaa minkälaisten lasien läpi.
Muistuu mieleeni tässä vielä suuri keskustelu betoniporsaista. Siinähän nämä betonista tehdyt elikot piti siirtää pois, koska ne loukkasivat muslimeja. Kun asiaa myöhemmin tutkittiin niin huomattiin, että joku suomalainen kunnallinen päättäjä oli olettanut muslimien loukkaantuvan siitä ja oli poistattanut porsaat. Asiaa ei oltu sen kummemmin kysytty muslimeilta.
Sen enempää takertumatta (taas) tähän suureen homokeskusteluun olisi kaiketi fiksua kysyä aktiivisesti seurakunnissa toimivilta homoseksuaaleilta ihmisiltä, että onko jokin asia oikeasti pielessä vai ei? Jos kuulopuheisiin on yhtään uskomista, uskaltaisin väittää, että he ovat tällä hetkellä enemmän kuin tympääntyneitä mediassa riehuvaan keskusteluun.
Ennen kuin lähdemme puhumaan tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta, voisimme konsultoida myös niitä joita asia oikeasti koskettaa...
