Anteeksi antaminen ja suvaitsevaisuus ovat mielenkiintoisia käsitteitä. Muistan lukeneeni että holokaustista, eli Toisen maailmansodan juutalaisvainoista selvinneet ihmiset kykenivät lopulta helpommin antamaan anteeksi heitä kohtaan tehdyt hirveydet, kuin ne joilla ei ollut omakohtaisia kokemuksia noista kärsimyksistä.
Vihan ja ennakkoluulojen ilmapiiriä pitivät ja pitävät edelleen yllä sellaiset ihmiset, joilla ei ole kyseiseen asiaan suoraa kosketusta. Kristuskin antoi anteeksi ristiinnaulitsijoilleen, mutta sen sijaan paljon on niitä "kristittyjä", jotka eivät tänä päivänäkään kykene antamaan juutalaisille anteeksi.
Entä sitten suvaitsevaisuus, tasa-arvo ja kaikki se kuohunta mitä meillä tämän päivän Suomessa on. Alan olla yhä enemmän vakuuttunut siitä, että monet ihmiset ajavat toisten puolesta sellaisia asioita, jotka eivät heitä omakohtaisesti kosketa millään tavoin.
Muistuu mieleeni tässä vielä suuri hässäkkä Espoon betoniporsaista, jotka poistettiin käytöstä vuonna 2001. Tuolloin nämä betonista tehdyt elikot piti siirtää pois, koska ne loukkasivat muslimeja. Kun asiaa myöhemmin tutkittiin niin huomattiin, että kaupungin päättäjät olivat poistaneet betoniporsaat erään Kanta-Espoon seurakunnan kappalaisen kommentin perusteella, jossa hän totesi muslimien pitävän sikaa saastaisena eläimenä. Hänkään ei kyllä vaatinut niiden poistamista. Kaikki tämä tapahtui sen olettamuksen nojalla, että muslimit loukkaantuisivat sinisistä betonipossuista. Asiaa ei oltu sen kummemmin kysytty heiltä itseltään. Lisäksi asiasta syntynyt kohu loi turhia rasistisia paineita, kun keskustelupalstalla kilvan paheksuttiin toisuskoisia maahanmuuttajia, jotka eivät antaneet suomalaisten betoniporsaidenkaan olla rauhassa.
Mitkä on tasa-arvo ja suvaitsevaisuus, tai paremminkin mitä ovat ne lähtökohdat, joista me tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta tarkastelemme?
Yritän avata asiaa eräänlaisen vertauksen avulla. Ajatellaan, että joku katsoo maailmaa sinisten aurinkolasien läpi. Hänen mielestään maailma näyttää juuri oikealta hieman sinisen sävyisenä. Hän näkee toisia, jotka katsovat maailmaa keltaisten lasien läpi. Niinpä hän sanoo: "Teillä on vääränlaiset lasit päässä, joten teidän on vaihdettavat ne samanlaisiksi kuin minulla on, koska teidän lasinne eivät toimi yhtä hyvin kuin minun lasini". Näkemys asiasta jää hyvin yksipuoliseksi, jos asioita tarkastellaan ainoastaan omien lasien läpi.
Käsitys tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta on myös kulttuurisidonnaista. Jossakin maassa nainen saattaisi syvästi järkyttyä, jos hänen täytyisi tehdä perinteisiä miesten töitä. Hän näkisi tällaisen tasapäistämisen nimenomaan epätasa-arvona. Meillä taas epätasa-arvoa on se, että joku ei voi tehdä samaa kuin toiset.
Ennen kuin lähdemme puhumaan tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta, voisimme kysyä suoraa mielipidettä niiltä joita asia oikeasti koskettaa. Monesti kaikkea toimintaa ohjaa pelkkä olettamus siitä, että mitähän tuo toinen ihminen tästä asiasta nyt ajattelee. Valitettavan usein nuo olettamukset ovat lähtökohdiltaan hyvin kielteisiä. Tällöin puhumme toisten ihmisten nimissä asioita, jotka saattavat olla hyvinkin kaukana totuudesta.
