Seurakunnassamme harjoitetaan sellaista käytännönlähesitä diakoniatoimintaa, jossa ostamme muutaman kassillisen torkkupeittoja, lämpimiä sukkia ja huopatossuja. Näitä sitten lahjoitetaan vanhustenkoteihin, jotka ovat niistä äärimmäisen kiitollisia. Rahallinen panostus ei lopulta ole kovin mittava, sillä esimerkiksi torkkupeitot maksavat noin viisi euroa kappale.
Siihen nähden eduskunnan torkkupeittohankinta oli hieman kalliimpi. Tämä on ymmärrettävistä syistä herättänyt närää myös kansalaisissa. Enkä yhtään ihmettele. Kyllä reilusti yli sadan euron hinta peitosta on hieman kallis.
Minä olen onnistunut sopimaan seurakunnan kanssa niin, että saan ostaa aika ajoin uuden viitan itselleni, koska kyseessä on sentään työasu. Mieleeni ei kuitenkaan ole tullut pyytää seurakuntaa hankkimaan minulle peittoa, jotta voisin nukkua työajalla... Voisihan kirkon alttariin rakentaa pienen nurkkauksen, jossa voisi sitten otta pienet unet kesken toimituksen. Kyllä se kanttori varmasti jotain laulaa, jos pappia ei ala kuulua.
Uutisista on käynyt ilmi, että jotkut kansanedustajat ovat olleet tästä peittojutusta hieman vaivaantuneita. Peitto on siis todellakin ilmestynyt täysin yllättäen ja pyytämättä työhuoneeseen. Vahinko on kuitenkin jo tapahtunut, joten ei niitä poiskaan voi heittää ja ei tällaisissa mittatilaustöissä ole myöskään palautusoikeutta. Kaunis ele olisi lahjoittaa peitot niitä tarvitseville, mutta edustajat pelkäävät tämän näyttävän hurskastelulta joka ainoastaan laskisi heidän imagoaan.
Tämän peittojutun yhteydessä on tullut esille eräs seikka joka on valitettavan totta. Miksi kansanedustajat eivät ole avoimesti vastustaneet tällaisia hankintoja tai muita epäkohtia?
Selitys on se, että kukaan ei uskalla asettua yleistä linjaa ja "yhteistä hyvää" vastaan. Tällaiset sooloilijat saavat kuulla kunniansa ja käytännössä he joutuisivat suoranaisen kiusaamisen kohteeksi. Mielestäni sanonta "Hän oli liian rehellinen poliitikoksi" on aika osuva. Nuori kansanedustaja oppii aika nopeasti pelin säännöt ja hänen on pakko mukautua systeemiin jos tekee mieli jatkaa hommia samassa paikassa.
Tämä edellä mainittu ei tietenkään ole pelkästään eduskuntaa koskeva tapa. Monissa muissakin työpaikoissa tosiasioiden esiintuominen on käytännössä rangaistava teko. Mölyt on syytä pitää mahassa, sillä kaiken pitää aina näyttää hyvältä ja toimivalta. Siihen nähden rehelliset ihmiset alkavat olla hiljalleen sukupuuttoon kuolemassa.
