Kirkkoherran työssä joutuu aika paljon järjestelemään asioita. Seurakunnan sisällä asiat hoituvat suhteellisen kivuttomasti, mutta esimerkiksi ulkopuolisten tahojen kanssa toimisessa syntyy aika ajoin tilanteita, joissa hommat eivät etene mihinkään suuntaan.
Soitat ja pyydät, että jokin asia hoidetaan kuntoon (sanotaan nyt vaikka, että paikkaan x pitäisi kaivaa kuoppa). Sinulle luvataan, että asia hoidetaan esimerkiksi heti juhannuksen jälkeen. Menee kaksi viikkoa ja huomaat, että asiat ovat vielä samassa pisteessä. Soitat uudelleen ja sinulle luvataan, että heti kun ihmiset tulevat kesälomilta, niin asiat hoidetaan kuntoon. Joulukuussa tulet siihen tulokseen, että kyllähän tässä eletään edelleen juhannuksen jälkeistä aikaa, mutta...
Edellä mainittu esimerkki on ihan tosielämästä. Ja tämä ei todellakaan ole ainut kerta kun tällaista sattuu. Pitää kuitenkin myöntää, että itse olen syyllistynyt ihan samaan. Istun vaikkapa junassa ja puhelin soi. Joku pyytää jotakin ja lupaan hoitaa asian heti kun palaan takaisin työpaikalle. Kas kummaa, asia on huuhtoutunut pois mielestä jos siihen mennessä. Tai sitten niin, että jumalanpalveluksen jälkeen joku tyrkkää kirjekuoren (jossa on lasku) käteeni. Pistän kuoren salkkuuni ja ajattelen, että katson sen sitten kotiin päästyäni. Ja kuinka ollakaan, kolmen kuukauden kuluttua minulle soitetaan ja kysellään, että olenko mahdollista pistänyt sitä laskua maksuun?
Sama homma on esimerkiksi tiedotuksessa. Joku sanoo jossain ohimennen, että voisiko lehteen laittaa sellaisen ilmoituksen, jossa olisi sitä ja tätä. Sitten seuraavalla viikolla tulee puhelu, että missäs se ilmoitus tässä lehdessä sitten oikein on? - Ooops, unohtui!
Tai sitten niin, että olen kaverin luona käymässä ja katson hänen tietokoneelta sähköpostin. Siinä on jokin pyyntö, joka pitäisi tehdä. Viesti on kuitenkin merkattu luetuksi ja siihen ei sitten työpaikalla enää kiinnitä huomiota. Ja kuinka ollakaan, sitten kuukauden päästä tulee tulikivenkatkuinen viesti siitä, että miksi edelliseen viestiin ei ole vastattu.
Saamattomuutta kaikilla rintamilla sanoisin. Mikäs tähän neuvoksi? Paras tapa hoitaa omalla kohdallani hommat olisi se, että paperinpyöritykset kuten laskut ja ilmoitukset hoitaisin vain ja ainostaan virastossa tai sitten niin, että minulla on vähintään kalenteri naaman edessä. Puhelimeen ei siis parane vastata missä sattuu, eikä myöskään availla sähköpostia kaverin luona. Ja kuten olen aiemminkin maininnut, kaikki pitäisi hoitaa mahdollisimman nopeasti pois alta, sillä ne tekemättömät työt rasittavat kaikkein eniten.
