KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Karhujakin on, vaikka kaadettu on


Nyt oli juuri uutisissa, että naista ahdistellut karhu on kaadettu kera kahden pennun. En sen kummemmin ota kantaa siihen, että mitä tapahtui. Sen verran on todettava, että täällä päin Suomea saa kyllä olla skarppina kun liikkuu metsässä.

En tarkoita sitä, että pitäisi olla jotenkin ylivarovainen kulkija, mutta jos sitä sattuu emon ja poikasten väliin niin kyyti on kyllä taattua. Muutoin karhu on arka mutta jokseenkin utelias eläin. Ne saattavat olla harvinaisen lähellä esimerkiksi marjastajia.
Olen kuullut kerrotavan kuinka joku helikopterista äkkäsi marjastajia, jotka jollain rinteellä poimivat marjoja (yllätys yllätys, kun marjastajia sattuivat olemaan). Joka tapauksessa karhuja oli samaan aikaan kaikessa rauhassa syömässä marjoja toisella puolella rinnettä.

Toinen kuulemani kertomus sijoittuu Kanadaan, jossa eräs metsuri oli sahaamassa puita (yllätys yllätys, kun metsuri sattui olemaan). Joka tapauksessa moottorisaha syystä tai toisesta hyytyi ja metsuri sitten kannon päälle istahti ja rupesi korjaamaan konettaan. Jossain vaiheessa hän tunsi lämpimän henkäyksen niskassaan... Karhu oli tullut olan taakse kurkkailemaan, että mitäs se metsuri siinä oikein hääräili. Mies oli kuulemma kaikessa hiljaisuudessa jättänyt koneensa siihen kannon kupeeseen ja poistunut muualle.

Mites se laulu menikään: "Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt".