Teofania

Niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa. Vedestä noustessaan Jeesus näki, kuinka taivaat aukenivat ja Henki laskeutui häneen kyyhkysen tavoin. Ja taivaista kuului ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt."

Heti sen jälkeen Henki ajoi hänet autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta. (Mark. 1:9-13)

Johannes Kastajan toiminnan kuvauksen jälkeen Markus kertoo lyhyesti Herran kasteesta. Tämä samainen evankeliumin kohta luetaan ortodoksisessa kirkossa nimenomaan Herran kasteen juhlan, eli Teofaninan aattona. Sana teofania tarkoittaa Jumalan ilmestymistä. Tästä tapahtumasta on käytetty myös sanaa epifania, joka hieman laajemmassa mielessä tarkoittaa ylhäältä tapahtunutta ilmestymistä. 

Kristuksen kaste herättää meissä varmasti kysymyksiä. Miksi Kristus otti ylipäätänsä kasteen vastaan? Juutalaisethan tulivat Johanneksen luokse sen vuoksi, että he halusivat kääntyä ja jättää entisen syntisen elämän ja puhdistua. Eihän sanoja kääntymys tai katumus voi edes liittää Jumalan Poikaan, Kristukseen, joka on synnitön.

Mutta kaikki on tapahtunut meidän tähtemme ja siksi, että me ymmärtäisimme sen kaiken, mitä Kristus on meille omana esimerkkinä osoittanut. Jos Kristus otti kasteen vastaan, niin kuinka paljon enemmän me olemmekaan sen tarpeessa? Ja jos kerran Kristus vetäytyi erämaahan rukoilemaan ja paastoamaan, niin kuinka tärkeää se on myös meille? Voimmeko väittää, että rukoileminen ja paastoaminen ovat ylimääräisiä asioita, jos kerran itse Kristuskin teki näin?

Mutta kysymys ei ole pelkästään Kristuksen meille asettamasta esimerkistä, sillä kaikki on tapahtunut myös meidän edestämme. Kristus otti kantaakseen täydellisesti meidän ihmisyytemme, mutta myös meidän syntimme. Ottaessaan vastaan kasteen, vesi ei ollut enää se mikä olisi pyhittänyt Kristuksen, vaan päinvastoin: Astuessaan Jordanin virtaan Kristus pyhitti vedet, jotta mekin tämän jälkeen saisimme todellisen kasteen, joka näkyvässä muodossa tapahtuu edelleen vedellä, mutta joka Johanneksen ennustuksen mukaisesti Jumalan ilmestymisen jälkeen tapahtuu nyt Pyhällä Hengellä. Ihminen ei voi olla kristitty ilman kastetta. Tämä on myös yksi tärkeä syy siihen, että ihminen kastetaan jo pienenä. Jo lapsuudesta lähtien tulee meidän aloittaa kristityn tien kulkeminen. Jokainen on seurakunnassa samanarvoinen, aivan kuten pyhä apostoli Paavali kuvannut sanoessaan:

“Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” (Gal. 3:26-28)

Opetuspuhe Herran kasteen juhlana

Vietämme tänään yhtä kristikunnan merkittävimmistä juhlista: Herran kasteen ja Jumalan ilmestymisen juhlaa, jota kutsutaan myös Teofaniaksi. Ensimmäisinä vuosisatoina ei erikseen vietetty Kristuksen syntymäjuhlaa, vaan se oli sijoittunut osaksi Herran kasteen juhlaa. Suuremman huomion sai tuolloin juuri tuo kasteen juhla.

Mitä tämä Teofania, eli Jumalan ilmestyminen sitten tarkoittaa. Se tarkoittaa todellakin sitä, että Kristus ilmestyi ihmisten keskelle. Hänen syntymänsä jäi pienen ihmisjoukon tietoon. Hänen ensimmäiset vuosikymmenet olivat kuluneet kirvesmiehenä Nasaretissa. Ei kukaan käsittänyt Hänen olevan Messias, vaan ainoastaan Joosefin ja Marian poika.

Yhtäkkiä Kristuksen jumalallisuus alkaa näyttäytyä suuremmalle joukolle. Sen lisäksi tämän jumalallisuuden vahvistuksena kuuluu Isän Jumalan ääni ja Henki ilmestyy kyyhkysen muodossa. Tätä kuvaa juuri tämän päivän kirkkoveisu, eli tropari:

Jordanissa kastettaessa sinua, oi Herra, tapahtui että ihmiset kumarsivat Pyhää Kolminaisuutta, sillä Isän ääni todisti sinusta nimittäen sinua rakkaaksi Pojaksensa ja Henki kyyhkysen muodossa vahvisti sen sanan totuuden. Kunnia olkoon sinulle, Kristus Jumala, joka ilmestyit ja valistit maailman.

Kuten huomaamme, kirkkoveisut kuvaavat hyvin oleellisella tavalla juhlan tapahtumia ja niiden merkitystä koko ihmiskunnalle. Tästä päivästä todellakin alkoi ihmiskunnan valistus, jonka tarkoituksena on saattaa meidät Jumalan yhteyteen. Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihminen voisi tulla jumalaksi.

Kaikesta huolimatta meitä saattaa jäädä vaivaamaan eräs asia. Miksi ihmeessä Kristus otti kasteen vastaan? Miksi Jeesus meni kastettavaksi, vaikka hänen olisi pitänyt enneminkin kastaa Johannes? Tätä Johanneskin yrittää sanoa, mutta Kristus ei taipunut tähän pyyntöön. Lähes samankaltaisen tapahtuman me löydämme edeltävän Kristuksen kärsimyksiä. Siinä Jeesus pesee opetuslastensa jalat, mutta Pietari ei halua suostua siihen. Siinäkin tapahtumassa Kristuksen tahto voitti kaikki estelyt.

Kristus antaa meille kummassakin tapauksessa nöyryyden ja lähimmäisen palvelemisen suurimman esikuvan. Kysymys ei ole nöyristelystä tai hurskastelusta, vaan alistumisesta johonkin sellaiseen, mikä ei missään muodossa olisi ollut Jumalalle välttämätöntä.

Kristus osoittaa meille ihmisille nöyryyden todellisen esikuvan. Sen, että kenenkään meistä ei tulisi pitää itseämme täydellisen hurskaina ihmisinä, jotka eivät tarvitsisi pelastukseen johtavia välineitä. Jos itse Kristus täydellisenä ja synnittömänä teki kaiken tuon, niin kuinka paljon enemmän meidän tulisi tarvita kaikkea sitä, mitä pelastuksemme tähden on meille annettu?

Kristuksen maanpäällisen työn keskeisimmät teot liittyvät juuri tuohon nöyryyteen ja lähimmäisen palvelemiseen. Hänen toimintansa alkaa nöyrtymisestä kasteeseen ja lähes viimeisimpänä varsinaisena tekona on hänen omien opetuslastensa jalkojen peseminen. Kaikessa tässä toteutuu juuri tuo Kristuksen oma lausahdus: ”Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” (Matt. 3:15) Amen!