KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

torstai 11. tammikuuta 2018

Teofania

Niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa. Vedestä noustessaan Jeesus näki, kuinka taivaat aukenivat ja Henki laskeutui häneen kyyhkysen tavoin. Ja taivaista kuului ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt."
Heti sen jälkeen Henki ajoi hänet autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta. (Mark. 1:9-13)

Johannes Kastajan toiminnan kuvauksen jälkeen Markus kertoo lyhyesti Herran kasteesta. Tämä samainen evankeliumin kohta luetaan ortodoksisessa kirkossa nimenomaan Herran kasteen juhlan, eli Teofaninan aattona. Sana teofania tarkoittaa Jumalan ilmestymistä. Tästä tapahtumasta on käytetty myös sanaa epifania, joka hieman laajemmassa mielessä tarkoittaa ylhäältä tapahtunutta ilmestymistä. 
Kristuksen kaste herättää meissä varmasti kysymyksiä. Miksi Kristus otti ylipäätänsä kasteen vastaan? Juutalaisethan tulivat Johanneksen luokse sen vuoksi, että he halusivat kääntyä ja jättää entisen syntisen elämän ja puhdistua. Eihän sanoja kääntymys tai katumus voi edes liittää Jumalan Poikaan, Kristukseen, joka on synnitön.

Mutta kaikki on tapahtunut meidän tähtemme ja siksi, että me ymmärtäisimme sen kaiken, mitä Kristus on meille omana esimerkkinä osoittanut. Jos Kristus otti kasteen vastaan, niin kuinka paljon enemmän me olemmekaan sen tarpeessa? Ja jos kerran Kristus vetäytyi erämaahan rukoilemaan ja paastoamaan, niin kuinka tärkeää se on myös meille? Voimmeko väittää, että rukoileminen ja paastoaminen ovat ylimääräisiä asioita, jos kerran itse Kristuskin teki näin?


Mutta kysymys ei ole pelkästään Kristuksen meille asettamasta esimerkistä, sillä kaikki on tapahtunut myös meidän edestämme. Kristus otti kantaakseen täydellisesti meidän ihmisyytemme, mutta myös meidän syntimme. Ottaessaan vastaan kasteen, vesi ei ollut enää se mikä olisi pyhittänyt Kristuksen, vaan päinvastoin: Astuessaan Jordanin virtaan Kristus pyhitti vedet, jotta mekin tämän jälkeen saisimme todellisen kasteen, joka näkyvässä muodossa tapahtuu edelleen vedellä, mutta joka Johanneksen ennustuksen mukaisesti Jumalan ilmestymisen jälkeen tapahtuu nyt Pyhällä Hengellä. Ihminen ei voi olla kristitty ilman kastetta. Tämä on myös yksi tärkeä syy siihen, että ihminen kastetaan jo pienenä. Jo lapsuudesta lähtien tulee meidän aloittaa kristityn tien kulkeminen. Jokainen on seurakunnassa samanarvoinen, aivan kuten pyhä apostoli Paavali kuvannut sanoessaan:
Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” (Gal. 3:26-28)