Jeesus vetäytyi erämaahan. Samoin tulisi pappienkin tehdä.

“Niin he lähtivät veneellä mennäkseen autiolle seudulle yksinäisyyteen.” (Mark. 6:32)

Evankeliumista löytyy useitakin viitteitä siitä, kuinka Jeesus vetäytyi opetuslasten kanssa erämaahan. Useat kirkollisessa työssä olevatkin vetäytyvät aika ajoin “erämaahan”. Kysymys on varmasti siitä, että pystyy antamaan aikaa myös itselleen.

Kristinoppileireillä vetäydyn monesti metsään hiljentymään sen jälkeen kun useat leiriläiset ovat osallistuneet katumuksen sakramenttiin. Yksinäisyys on yksi tapa käsitellä niitä asioita, joita kuulee katumuksen sakramentissa tai muissa sielunhoidollisissa keskusteluissa. Rippisalaisuus on luonnollisesti ehdoton, jonka vuoksi asioita ei voi jakaa oman perheen, työtoverin tai kenenkään muunkaan kanssa.

Kirkon työntekijän toimenkuva on olla hyvin sosiaalinen. Kun viikolla menee juhlasta juhlaan ja keskustelee työkseen ihmisten kanssa, niin tulee hetkiä jolloin haluaa olla aivan hiljaa ja istua neljän seinän sisällä tai mennä sinne metsään.

Jos aikaa ei pysty antamaan itselleen ja omalla perheelle, niin siitä saattaa olla huonoja seurauksia, jotka alkavat ilmetä hyvinkin salakavalasti. Kirkon työntekijät voivat alkaa oirehtia esimerkiksi sillä tavoin, että heistä tulee epäsosiaalisia. Papit livahtavat kirkkoon alttarin keittiönoven kautta ja lähtevät kirkkokahveiltakin vauhdilla pois. He eivät kertakaikkisesti jaksa tehdä sitä, mitä heidän tulisi tehdä, eli olla ihmisten parissa. Kukaan ei varmasti tee tätä ilkeydestään, vaan epäsosiaalisuus on oire siitä, että omaa aikaa ei ole ollut tarpeeksi.

Kirkon työntekijöillä on tätä nykyä olemassa kaksi viikkovapaapäivää. Pääasiassa omalle vastuulle jää se, että vapaapäivät todellakin pidetään. Kännykän ja sähköpostin myötä töitä voi hoitaa muuallakin kuin virastossa. Joku kysyi, että “miten papit ovat voineet pärjätä aikaisemmin ilman kännykkää ja sähköpostia?” Joku toinen vastasi siihen aika osuvasti: “Ainakin sen vuoksi he ovat jaksaneet paremmin.”

Lääkkeillä töihin

Tervehdys taas!

Kirjoitin 22.9.2009 suomalaisesta työmoraalista ->LINKKI<-

Vaikuttaa siltä, että meno muuttuu aina vaan huimemmaksi. Ylen nettiuutisista löytyy juttu, jossa kerrotaan siitä, että lääkkeet ovat yleistyneet työelämässä. Koko juttu löytyy osoitteesta http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/12/doping_hiipii_tyoelamaan_2201501.html

On aika pelottavaa huomata se, että millaiseen suuntaan olemme menossa. Terveydestä on todellakin tullut sivuseikka, kun pitää lääkkeitten voimalla painaa vain eteenpäin. Jutussa on osuvasti sanottu seuraavaa:
"Mustavalkoiseksi muuttunutta työelämää tutkinut professori kertoo, että ympärivuorokautista rytmiä aina avoinna olevinen kännyköineen ei moni kerta kaikkiaan kestä."

Kännykät ja sähköposti todellakin nähtiin aikoinaan hyvänä apuna. Nyt ne käytännössä kahlitsevat ihmisen ja määräävät koko elämisen rytmin. Tieteiselokuvista tuttu asetelma maailmaa hallitsevista koneista alkaa saamaan hiljalleen todentuntuisuutta. Onko meistä tullut jo kaikenlaisten vempaiden orjia, joiden tarkoituksena oli alunperin palvella ihmistä.

Olen useaan otteeseen jauhanut myös työrytmistä, suorituskeskeisyydestä ja kiireestä. Kun tarpeeksi työasioita kaatuu niskaan, niin niistä ei pääse enää irti. Niitä ajattelee jatkuvasti ja myös vapaa-aikana. Ne tunkeutuvat uniin ja kohta ei ihminen ei saa enää unta, koska häntä hermostuttaa kaikki tekemättömät asiat. Univelka kuluttaa ihmistä enemmän ja työ ei suju enää samalla tavoin kuin ennen. Huono suoritus johtaa siihen, että tulee myös huonompi omatunto tekemättömistä töistä. Tämä taas kuluttaa ihmistä entistä enemmän. Noidankehä on hyvin ilmeinen. Siitä huolimatta näin tapahtuu yhä useammalle ihmiselle!!!
Ei ihme, että ihminen joutuu turvautumaan lääkkeisiin, että hän pysyy tässä menossa mukana. Lainaan tähän loppuun tuota samaista uutista:

"Viimeistään tässä vaiheessa pitäisi meidän kaikkien olla huolissaan. Suomessa on 750 000 ihmistä, jotka käyttävät Kela-korvattuja mielialalääkeitä. Meno on huimaa, Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Juha T. Hakala sanoo."

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/12/doping_hiipii_tyoelamaan_2201501.html

Kirkkoherra = toimitusjohtaja? (osa 1)

Papin työ mielletään hengelliseksi työksi. Tästä yleisestä mielikuvasta poiketen erityisesti kirkkoherrojen kohdalla työhön liittyy paljon asioita, jotka ovat kaikkea muuta kuin hengellisiä. Asia voi tulla monelle yllätyksenä, sillä työn hallinnollinen luonne ei tule ulkopuoliselle samalla tavoin esille kuin esimerkiksi hengellinen luonne jumalanpalveluksissa.

Paljon on niitä pappeja, jotka mieltävät papin työssä hallinnolliset asiat raskaina ja epämukavina, jotka sitten vaikuttavat kielteisesti koko työssäjaksamiseen. Vuonna 1986 tehtiin Englannin kirkossa kysely, jossa 53% vastanneista papeista koki suurimpana ongelmana työn hallinnollisen määrän. Toiseksi suurimpana tekijänä olivat ongelmat, jotka liittyivät kiinteistöjen hoitoon ja kolmantena yhteiskunnan ja ihmisten maallistumisen.

Vaikka tutkimus tehtiin Englannissa 1980-luvulla, niin tulokset antavat kuitenkin viitteitä siitä, mistä on kysymys. Kenties tänä päivänä maallistumiseen liittyvä uhka on nostanut entisestään päätään, mutta hallinnollinen rakenne ei ole tuosta ajasta keventynyt. Meillä on tänä päivänä hallinnon hoitamisen apuna kännykät, läppärit ja sähköpostit. Niistä on tullut kuitenkin enemmän taakka kuin apu, kun ihmiset seuraavat neuroottisesti kaikkea reaaliajassa ja eivät näin osaa hetkeksikään irtaantua työnteosta.

Miksi sitten seurakunnan hallinnon hoitaminen on monelle niin epämiellyttävää? Alussa jo todettiin, että kirkollista työtä ei mielletä sellaiseksi, että siihen liittyisi hallintoa. Nuoret teologianopiskelijat näkevät kirkon työssä leikkisästi sanottuna ainoastaan kultaa, suitsuketta ja mirhamia. Yllätys on varmasti masentava, kun työpöydällä odottaakin laskuja, tiliotteita ja kokouskutsuja. Lisäksi pitää laatia vuosikertomuksia ja toimintasuunnitelmia, joiden alkuperäisenä tarkoituksena on ollut työn tukeminen. Valitettavasti ne yleensä kirjoittamisen ja hyväksymisen myötä päätyvät suoraan mappiin ja holvin perukoille varmaan talteen.

Eräs hyvä ratkaisu olisi tietysti se, että jo opiskeluvaiheessa annetaan valmiuksia siihen, että seurakuntatyöhön liittyy tällainenkin ulottuvuus. Tällä hetkellä tilanne ei ole kovin hyvä. Teologiseen koulutukseen liittyy seurakuntaharjoittelu, mutta yleensä opiskelijan vastuullisimmiksi harjoittelutehtäviksi jää papereitten silppuaminen, puhelimeen vastaaminen ja kirjeitten postittaminen. Edellä mainitutkin asiat ovat hallinnollista arkea, mutta eivät tietenkään siitä vastuullisimmasta päästä. (jatkuu...)