Herran rukous - tulkoon Sinun valtakuntasi

Me löydämme evankeliumista monta Kristuksen viittausta Jumalan valtakuntaan. Niistä me huomaamme, että Jumalan valtakunta on jo tullut ja toisaalta se on vielä tuleva. Tämä saattaa kuulostaa jopa ristiriitaiselta. Monet ovat tulkinneet Jumalan valtakunnan tulemisen sillä, että se tarkoittaa Kristuksen toista tulemista, eli kreikaksi parousiaa. Näistä viimeisten aikojen tapahtumista ja Jumalan valtakunnan tulemisesta käytetään myös nimitystä eskatologia.

Kristus on monin eri kuvauksin puhunut toisesta tulemisesta ja viimeisestä tuomiosta. Näissä kuvauksissa keskeisin teema on siinä, että ihmisen tulisi valvoa, koska tarkkaa hetkeä ei tiedä kukaan muu kuin yksin Jumala. Me muistamme varmasti vertaukset 10 morsiusneidosta tai isäntäänsä odottavasta palvelijasta. Kummassakin tapauksessa kelvottomien loppu oli kurja, kun taas oikein toimineet saivat hyvän osan.

Nämä Kristuksen opetukset eivät kuitenkaan ole tarkoitettu meille sellaiseksi pelotteeksi, että sen myötä me alkaisimme suhtautua vastentahtoisesti Jumalan valtakunnan täyttymykseen ja viimeiseen tuomioon. Hautajaisissa luettavassa evankeliumissa Kristus sanoo seuraavasti: "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.” (Joh. 5:24) Jumala on ankara tuomari, joka tuomitsee synnin, mutta yhtä aikaa Hän on myös armahtavainen niitä kohtaan jotka tulevat katuen Hänen luokseen. 

Jumalan valtakunta, halusimme sen sitten pelkistään siihen määränpäähän minkä saavutamme kun lähdemme tästä ajallisesta elämästä tai sitten viimeisen tuomion jälkeiseen aikaan ei ole kristitylle pelottava, vaan myönteinen asia. Sen sijaan välinpitämättömälle ja vailla rakkautta olevalle ihmiselle Jumalan valtakunnasta tulee kauhistuttava asia. Jumalan valtakunnan saavuttaminen ei ole esimerkiksi jonkun tietyn kansaryhmän etuoikeus, vaan kutsu on ulotettu kaikkialle: ”Minä sanon teille, niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa.” (Matt. 8:11)

Kristus kuitenkin on opettanut, että Jumalan valtakunta ei ole pelkästään jotain mikä odottaa hamassa tulevaisuudessa, vaan että se on jo täällä. Itse asiassa Kristus itse saattoi Jumalan valtakunnan todeksi saavuttuaan ihmisten keskelle. 

Jokaisen liturgian alkusiunauksessa sanotaan: ”Siunattu on Isän ja Pojan Ja Pyhän Hengen valtakunta nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.” Tämä ajallinen elämämme ei ole jollain tavoin eristetty Jumalan valtakunnan ulkopuolelle, vaan se on todellista jo tässä ajassa. Me ikään kuin todennamme, että Jumalan valtakunta on läsnä tässä ja nyt, meidän aikakäsityksessämme (johon sisältyy miljoonia vuosia vanha maailmankaikkeutemme). Mutta sen lisäksi se on totta eskatologisessa ajassa. Alkusiunauksen ”iankaikkisesta iankaikkiseen” voisi paremmin kääntää tarkoittavan ”aikakaudesta aikakauteen”. Me emme saa pelkistää Jumalan valtakunnan todellisuutta ja toimintaa tähän aikakauteen, joka on kuitenkin rajallinen. Tällä rajallisuudella en tarkoita vain yksittäisen ihmisen kuolevaisuutta, vaan koko maailman rajallisuutta. Kristus on sanonut: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa”. (Matt. 24:35) 

Jumalan valtakunta tulee todeksi tässä ajassa toimitettavassa liturgiassa, mutta samanaikaisesti se on edelleen myös päämäärä tulevassa ajassa. Joku on joskus leikkisästi sanonut, että osallistuessamme liturgiaan meillä on toinen jalka taivaisten valtakunnassa ja eräässä liturgian rukouksessa sanotaankin hyvin kuvaavasti: ”--Suo meidän tulla täydellisemmin osalliseksi Sinusta valtakuntasi illattomana päivänä." Jotta me ymmärtäisimme paremmin Jumalan valtakunnan todellisuuden jo tässä ajassa on meidän toimittava rukouksen seuraavan pyynnön mukaisesti.

Ristin ylentämisen juhlan jälkeen (opetuspuhe)

Vietämme tänään Kunniallisen ja eläväksi tekevän Ristin ylentämisen jälkeistä sunnuntaita. Päivän Evankeliumi kertoo meille Herran rististä ja Hänen seuraamisestaan.

Kristuksen opetus on yksinkertainen: "--joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava". [Mark. 8:35]

Opetuksen yksinkertaisuudesta huolimatta sen toteuttaminen on meille huomattavasti vaikeampaa. Käytännössä kysymys on maallisesta ja hengellisestä elämästä; Me elämme tässä maailmassa ja siinä mielessä elämme jatkuvasti maallista elämää.

Evankeliumissa puhutaan monesti maailmasta ja viitataan siihen kielteisessä sävyssä. Maailma ei itsessään ole kuitenkaan paha, sillä Jumala on sen luonut ja hyväksi nähnyt. Maailmalla tarkoitetaan sellaista järjestystä ja ihannetta, jossa pelastuksen kannalta tarpeettomat asiat hallitsevat ihmisten elämää.

Maailmassa eläminen ei siis ole syntiä, mutta jos asetamme liian monet maalliset asiat hengellisen elämän edelle, niin silloin kysymys on suuresta synnistä. Juuri tätä tarkoittaa sana ”maallistuminen”. – Siinä ihminen kiinnittyy kaikkeen katoavaiseen, unohtaen tulevan iankaikkisen elämän.

Mikä sitten on sellaista "maallista", johon emme saisi liikaa takertua?

- Näitä asioita on varmasti luvuton määrä, mutta periaatteessa kaikki se, mikä ei ole meille elämisen kannalta välttämätöntä on tarpeetonta.  Jos uhraamme kaiken aikamme sellaisille asioille, jotka eivät rikastuta meitä hengellisesti, niin silloin loitonnumme Jumalasta.

Tämän vuoksi Kristus muistuttaakin meitä siitä, että mikäli haluamme pelastaa tämän maallisen elämän, niin me kadotamme sen; sillä onhan kaikki maallinen lopulta katoavaista. Mutta, jos uhraamme kaiken maallisen Kristuksen tähden, niin pelastamme sielumme.

Sielun pelastuminen. - Siihen jokaisen kristityn elämän tulisi tähdätä. Jos kaikessa toimisimme sen mukaan, jotta sielumme pelastuisi, niin silloin emme uhraisikaan aikaamme turhiin maallisiin asioihin.

Kirkkomme pyhät ovat aina julistaneet sitä, että sielun pelastumisen tulisi olla jokaisen kristityn päämäärä. Nämä pyhät ovat omassa elämässään toimineet juuri, niin kuin ovat opettaneet. Tämän vuoksi heidät onkin julistettu pyhiksi. Kirkon pyhät marttyyrit ovat meille parhain esimerkki. He uhrasivat ennemmin elämänsä, kuin olisivat luopuneet Kristuksesta. He evankeliumin sanojen mukaisesti kadottivat tämän elämän pelastaen näin iankaikkisen elämänsä.

Mutta kuinka vaikeaa ihmisen onkaan luopua kaikesta tästä elämästä Kristuksen ja evankeliumin tähden. Ihminen viettää tätä ajallista elämää usein siten, että tämä elämä olisi ikuista. Aivan kuin kaikki tämä ajallinen olisi katoamatonta.

Ruumiillinen hyvinvointi, omaisuus, vaikutusvalta, ihmisten kunnioitus. Tätä kaikkea ihminen halajaa. Mutta ovatko esimerkiksi suuri omaisuus tai vaikutusvalta asioita, jotka lopulta pelastavat sielumme? Usein ihminen tajuaa tämän kaiken vasta silloin kun hän on todella menettänyt jotain maallista.

Kutsumme sairautta tai omaisuuden menettämistä onnettomuudeksi ja tätä ne varmasti ovatkin. Mutta jos tämä sairaus tai omaisuuden menettäminen saa ihmisen tajuamaan sen, että tämä maallinen on katoavaista ja tuleva elämämme ikuista, niin silloin se on ollut hänelle todellisuudessa siunaus.

Koko tämän Kristuksen opetuksen ydin on juuri siinä, että kun ihminen näennäisesti luulee säästäneen ja saavuttaneen jotain suurta tässä maailmassa, niin hän samanaikaisesti on menettänyt jotain iankaikkisuudesta. Jokainen itsekäs teko tässä ajassa nakertaa ihmisen sielua niin, että tässä ajallisessa elämässä toisten kustannuksella vaikutusvallan ja rikkauden hankkinut ihminen löytääkin itsensä kunniattomana ja köyhänä iankaikkisuudesta.

Mikä on tämän Kristuksen opetuksen merkitys meille juuri nyt?

Tärkein opetus on se, että ymmärrämme ja noudatamme kuulemaamme. Vielä ei ole liian myöhäistä tehdä mielenmuutos ja muuttaa sellaisia elämäntapoja, jotka köyhdyttävät meidän taivaallisia rikkauksia. Opetus on yksinkertainen, mutta sen noudattaminen kysyy meiltä tahdonlujuutta.

– ”Autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä.”

(Luuk. 11:28)