Me löydämme evankeliumista monta Kristuksen viittausta Jumalan valtakuntaan. Niistä me huomaamme, että Jumalan valtakunta on jo tullut ja toisaalta se on vielä tuleva. Tämä saattaa kuulostaa jopa ristiriitaiselta. Monet ovat tulkinneet Jumalan valtakunnan tulemisen sillä, että se tarkoittaa Kristuksen toista tulemista, eli kreikaksi parousiaa. Näistä viimeisten aikojen tapahtumista ja Jumalan valtakunnan tulemisesta käytetään myös nimitystä eskatologia.
Kristus on monin eri kuvauksin puhunut toisesta tulemisesta ja viimeisestä tuomiosta. Näissä kuvauksissa keskeisin teema on siinä, että ihmisen tulisi valvoa, koska tarkkaa hetkeä ei tiedä kukaan muu kuin yksin Jumala. Me muistamme varmasti vertaukset 10 morsiusneidosta tai isäntäänsä odottavasta palvelijasta. Kummassakin tapauksessa kelvottomien loppu oli kurja, kun taas oikein toimineet saivat hyvän osan.
Nämä Kristuksen opetukset eivät kuitenkaan ole tarkoitettu meille sellaiseksi pelotteeksi, että sen myötä me alkaisimme suhtautua vastentahtoisesti Jumalan valtakunnan täyttymykseen ja viimeiseen tuomioon. Hautajaisissa luettavassa evankeliumissa Kristus sanoo seuraavasti: "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.” (Joh. 5:24) Jumala on ankara tuomari, joka tuomitsee synnin, mutta yhtä aikaa Hän on myös armahtavainen niitä kohtaan jotka tulevat katuen Hänen luokseen.
Jumalan valtakunta, halusimme sen sitten pelkistään siihen määränpäähän minkä saavutamme kun lähdemme tästä ajallisesta elämästä tai sitten viimeisen tuomion jälkeiseen aikaan ei ole kristitylle pelottava, vaan myönteinen asia. Sen sijaan välinpitämättömälle ja vailla rakkautta olevalle ihmiselle Jumalan valtakunnasta tulee kauhistuttava asia. Jumalan valtakunnan saavuttaminen ei ole esimerkiksi jonkun tietyn kansaryhmän etuoikeus, vaan kutsu on ulotettu kaikkialle: ”Minä sanon teille, niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa.” (Matt. 8:11)
Kristus kuitenkin on opettanut, että Jumalan valtakunta ei ole pelkästään jotain mikä odottaa hamassa tulevaisuudessa, vaan että se on jo täällä. Itse asiassa Kristus itse saattoi Jumalan valtakunnan todeksi saavuttuaan ihmisten keskelle.
Jokaisen liturgian alkusiunauksessa sanotaan: ”Siunattu on Isän ja Pojan Ja Pyhän Hengen valtakunta nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.” Tämä ajallinen elämämme ei ole jollain tavoin eristetty Jumalan valtakunnan ulkopuolelle, vaan se on todellista jo tässä ajassa. Me ikään kuin todennamme, että Jumalan valtakunta on läsnä tässä ja nyt, meidän aikakäsityksessämme (johon sisältyy miljoonia vuosia vanha maailmankaikkeutemme). Mutta sen lisäksi se on totta eskatologisessa ajassa. Alkusiunauksen ”iankaikkisesta iankaikkiseen” voisi paremmin kääntää tarkoittavan ”aikakaudesta aikakauteen”. Me emme saa pelkistää Jumalan valtakunnan todellisuutta ja toimintaa tähän aikakauteen, joka on kuitenkin rajallinen. Tällä rajallisuudella en tarkoita vain yksittäisen ihmisen kuolevaisuutta, vaan koko maailman rajallisuutta. Kristus on sanonut: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa”. (Matt. 24:35)
Jumalan valtakunta tulee todeksi tässä ajassa toimitettavassa liturgiassa, mutta samanaikaisesti se on edelleen myös päämäärä tulevassa ajassa. Joku on joskus leikkisästi sanonut, että osallistuessamme liturgiaan meillä on toinen jalka taivaisten valtakunnassa ja eräässä liturgian rukouksessa sanotaankin hyvin kuvaavasti: ”--Suo meidän tulla täydellisemmin osalliseksi Sinusta valtakuntasi illattomana päivänä." Jotta me ymmärtäisimme paremmin Jumalan valtakunnan todellisuuden jo tässä ajassa on meidän toimittava rukouksen seuraavan pyynnön mukaisesti.
