Kristuksen opetus on yksinkertainen: "--joka tahtoo
pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja
evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava". [Mark. 8:35]
Opetuksen yksinkertaisuudesta huolimatta sen toteuttaminen on
meille huomattavasti vaikeampaa. Käytännössä kysymys on maallisesta ja
hengellisestä elämästä; Me elämme tässä maailmassa ja siinä mielessä elämme
jatkuvasti maallista elämää.
Evankeliumissa puhutaan monesti maailmasta ja viitataan siihen
kielteisessä sävyssä. Maailma ei itsessään ole kuitenkaan paha, sillä Jumala on
sen luonut ja hyväksi nähnyt. Maailmalla tarkoitetaan sellaista järjestystä ja
ihannetta, jossa pelastuksen kannalta tarpeettomat asiat hallitsevat ihmisten
elämää.
Maailmassa eläminen ei siis ole syntiä, mutta jos asetamme liian
monet maalliset asiat hengellisen elämän edelle, niin silloin kysymys on
suuresta synnistä. Juuri tätä tarkoittaa sana ”maallistuminen”. – Siinä ihminen
kiinnittyy kaikkeen katoavaiseen, unohtaen tulevan iankaikkisen elämän.
Mikä sitten on sellaista "maallista", johon emme saisi
liikaa takertua?
- Näitä asioita on varmasti luvuton määrä, mutta periaatteessa
kaikki se, mikä ei ole meille elämisen kannalta välttämätöntä on
tarpeetonta. Jos uhraamme kaiken
aikamme sellaisille asioille, jotka eivät rikastuta meitä hengellisesti, niin
silloin loitonnumme Jumalasta.
Tämän vuoksi Kristus muistuttaakin meitä siitä, että mikäli
haluamme pelastaa tämän maallisen elämän, niin me kadotamme sen; sillä onhan
kaikki maallinen lopulta katoavaista. Mutta, jos uhraamme kaiken maallisen
Kristuksen tähden, niin pelastamme sielumme.
Sielun pelastuminen. - Siihen jokaisen kristityn elämän tulisi
tähdätä. Jos kaikessa toimisimme sen mukaan, jotta sielumme pelastuisi, niin
silloin emme uhraisikaan aikaamme turhiin maallisiin asioihin.
Kirkkomme pyhät ovat aina julistaneet sitä, että sielun
pelastumisen tulisi olla jokaisen kristityn päämäärä. Nämä pyhät ovat omassa
elämässään toimineet juuri, niin kuin ovat opettaneet. Tämän vuoksi heidät
onkin julistettu pyhiksi. Kirkon pyhät marttyyrit ovat meille parhain
esimerkki. He uhrasivat ennemmin elämänsä, kuin olisivat luopuneet
Kristuksesta. He evankeliumin sanojen mukaisesti kadottivat tämän elämän
pelastaen näin iankaikkisen elämänsä.
Mutta kuinka vaikeaa ihmisen onkaan luopua kaikesta tästä elämästä
Kristuksen ja evankeliumin tähden. Ihminen viettää tätä ajallista elämää usein
siten, että tämä elämä olisi ikuista. Aivan kuin kaikki tämä ajallinen olisi
katoamatonta.
Ruumiillinen hyvinvointi, omaisuus, vaikutusvalta, ihmisten
kunnioitus. Tätä kaikkea ihminen halajaa. Mutta ovatko esimerkiksi suuri
omaisuus tai vaikutusvalta asioita, jotka lopulta pelastavat sielumme? Usein
ihminen tajuaa tämän kaiken vasta silloin kun hän on todella menettänyt jotain
maallista.
Kutsumme sairautta tai omaisuuden menettämistä onnettomuudeksi ja
tätä ne varmasti ovatkin. Mutta jos tämä sairaus tai omaisuuden menettäminen
saa ihmisen tajuamaan sen, että tämä maallinen on katoavaista ja tuleva
elämämme ikuista, niin silloin se on ollut hänelle todellisuudessa siunaus.
Koko tämän Kristuksen opetuksen ydin on juuri siinä, että kun
ihminen näennäisesti luulee säästäneen ja saavuttaneen jotain suurta tässä
maailmassa, niin hän samanaikaisesti on menettänyt jotain iankaikkisuudesta.
Jokainen itsekäs teko tässä ajassa nakertaa ihmisen sielua niin, että tässä
ajallisessa elämässä toisten kustannuksella vaikutusvallan ja rikkauden
hankkinut ihminen löytääkin itsensä kunniattomana ja köyhänä iankaikkisuudesta.
Mikä on tämän Kristuksen opetuksen merkitys meille juuri nyt?
Tärkein opetus on se, että ymmärrämme ja noudatamme kuulemaamme.
Vielä ei ole liian myöhäistä tehdä mielenmuutos ja muuttaa sellaisia
elämäntapoja, jotka köyhdyttävät meidän taivaallisia rikkauksia. Opetus on
yksinkertainen, mutta sen noudattaminen kysyy meiltä tahdonlujuutta.
– ”Autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja
noudattavat sitä.”
(Luuk. 11:28)
