Tämä on suuri sääli, sillä juuri työhyvinvointiin pitäisi panostaa. Esimerkiksi vuoden mittaisella vapaalla on suuri merkitys työssäjaksamisen kannalta. Lisäksi tuon vuoden ajaksi palkataan työtön työnhakija töihin, jolloin sillä myös ehkäistään työelämästä syrjäytymistä.
Ei ole pitkä aika siitä, kun minä itsekin laskeskelin mahdollisuutta jäädä vuorotteluvapaalle. Työuraa ei ollut kuitenkaan vielä tarpeeksi, joten en viitsinyt paneutua asiaan sen enempää. Joku saattaa nyt miettiä, että on siinä meillä pappi, kun haaveilee vuoden vapaasta alle 10 vuoden työuran jälkeen. - Kyllä haaveilen!
Olen sitä mieltä, että virikeet ja luovuus nousevat siitä, että ihmisellä on mahdollisuus antaa aikaa itselleen. Otetaan esimerkkinä oma työni ja siitä vaikkapa opetuspuheiden pitäminen. Ne eivät synny tyhjästä, vaan ne vaativat oman aikansa. Tiettyjen vuosien jälkeen alkaa huomata, että tässähän on alkanut toistaa itseään. Tietysti voisi hieman vähätellen sanoa, että eihän kukaan muista mitä olen aiempina vuosina puhunut ja onhan kertaus opintojen äiti. Tästä huolimatta minä en henkilökohtaisesti ole tyytyväinen, jos puhun asioista aina samalla tavalla, vaikka mahdollisuus olisi toisenlaiseen, paljon avarampaan näkökantaan. Toisena mahdollisuutena on tietysti ottaa kirja käteen kirkossa tai muussa opetustilanteessa ja lukea sitten siitä kirjasta sanasta sanaan pitkiä lainauksia. Tämäkään ei tunnu kovin palkitsevalta.
En muista tarkalleen, että kuka mainitsi siitä, että tässä työssä pitäisi olla oikeutetusti yksi päivä viikossa siihen, että olisi mahdollisuus lukea oman työn kannalta hyödyllisiä kirjoja. Ilman tätä mahdollisuutta alkaa pappi pelaamaan jossain mielessä pajatsoa tyhjäksi.
Minulla on hyllyssä kirjamellisesti "lukemattomia" kirjoja, joita niin mielelläni haluaisin lukea. Haaveilinkin jo siitä, että jos jään vuorotteluvapaalle, niin minulla mahdollisuus lukea ihan kunnolla vaikka mitä. Uudet ajatukset, luovuus ja lopulta monet uudet virikkeet työn kannalta olisivat tervetulleita asioita. Ja nyt kyse ei ole itsekkäästi sanottuna minun työstäni, vaan kaikki tarvitsevat tämän mahdollisuuden.
Ja eipäs nyt unohdeta sitä tärkeintä, eli muita ihmisiä. Tuossa taannoin kirjoitin siitä, että mitä asioita saattohoidossa olleet ihmiset olivat kertoneet ja nimenomaisesti mitä he elämänsä aikana olisivat halunneet tehdä toisin. Siinä he mainitsivat läheiset ihmiset, joiden kanssa he olisivat halunneet olla enemmän. Lisäksi he mainistivat juuri sen, että he eivät olisi halunneet viettää sellaista elämää, jossa työ hallitsi liiaksi kaikkea.
Vuorotteluvapaa olisi varmasti auttanut näissäkin asioissa.
Valtiovallan pitää keksiä säästötoimia, joka on kaiketi ihan oikeutettuakin. Mutta pitääkö vuorotteluvapaan olla nyt tulilinjalla? Vuorotteluvapaasta saatu hyöty työssäjaksamiseen ei näy varmasti heti rahassa, mutta sen tekeminen vähemmän houkuttelevaksi varmasti vaikuttaa lopulta myös ihmisten työssäjaksamiseen. Turha sitten ihmetellä kun mielenterveyspuolella jonot kasvavat ja samalla myös sairaseläkkeelle halutaan entistä enemmän. Se on se hinta minkä tällaisista säästöistä saa maksaa.
Puuttuuko jotain?
