Vietämme nyt Kunniallisen ja Eläväksitekevän Ristin ylentämisjuhlan edeltävää sunnuntaita. Kristuksen risti on niin merkittävä asia, että sen vuoksi tähän juhlaan kiinnitetään huomiota jo etukäteen.
Juuri luetussa Evankeliumiluvussa tiivistyy koko Jumalan pelastustyön kohokohta ja uskomme perusta: Kristuksen vapaaehtoinen tie ristinkärsimykseen ja sitä seurannut ylösnousemus. Samalla meille kerrotaan, miksi näin on tapahtunut:
"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:16)
Kristuksen ristinkärsimys ja ylösnousemus avasi meille tien pelastukseen! Näin Evankeliumi meille kertoo ja tämähän on kaikkein keskeisin opetus ortodoksisessa kirkossa. Mutta Kristus ei kuitenkaan puhu omista kärsimyksistään kovin yksityiskohtaisesti vielä tässä vaiheessa. Hän rinnastaa itsensä Moosekseen, joka autiomaassa ”nosti käärmeen korkealle”. (Joh. 3:14 -> 4.Moos. 21:4-9)
Mikä on tuo tapahtuma, johon Kristus viittaa?
– Löydämme 4. Mooseksen kirjasta kohdan, joka liittyy israelilaisten erämaavaellukseen. Kansa alkoi jälleen erämaassa nurista Jumalaa ja Moosesta vastaan, jonka seurauksena Herra lähetti heille koettelemukseksi myrkkykäärmeitä, jonka puremiin moni kuoli. Tämän jälkeen: ”Kansa tuli Mooseksen luo sanomaan: ’Me teimme synnin, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän ottaisi nämä käärmeet pois meitä ahdistamasta’. Mooses rukoili kansan puolesta, ja Herra sanoi Moosekselle: ’Tee käärmeen kuva ja pane se tangon päähän. Jokainen pureman saanut, joka katsoo siihen, jää eloon.’ Mooses teki pronssista käärmeen ja pani sen tangon päähän. Kun ne, joita käärmeet olivat purreet, katsoivat pronssikäärmettä, he jäivät eloon.” (4.Moos. 21:7-9)
Miten tämä viittaus Moosekseen liittyy sitten Kristuksen ristinkärsimyksiin?
Ihmiset, joita käärmeet olivat purreet tekivät kuolemaa. He loppunsa oli käytännössä hyvin lähellä ja he saivat kokea vieläpä kivuliaan kuoleman. Mooseksen kohottama käärmeenkuva pelasti heidät varmalta kuolemalta.
Meidän ei tarvitse verrata pronssikäärmettä ja Kristusta keskenään. Sen sijaan tuo hyvin omalaatuinen parannuksen lähde liittyy kyllä Kristuksen kärsimyksiin. Käärmeen myrkyttämät israelilaiset kohtasivat kuoleman, mutta Jumalan armosta tuo kuolema kääntyikin uudeksi elämäksi.
Samalla tavoin synnin kuolettamat ihmiset saivatkin uuden elämän Kristuksen ristinkärsimyksen ja sitä seuranneen ylösnousemuksen kautta. Käärme varmasti kuvasi kuolemaa israelilaisille, mutta yhtäkkiä Mooseksen ylentämä käärmeenkuva olikin merkki siitä, että Jumala oli armahtanut heitä.
Samalla tavoin risti nähtiin tuohon aikaan julman ja kivuliaan kuoleman merkkinä, joka ei varmasti herättänyt myönteisiä tuntemuksia. Yhtäkkiä tuosta julmasta kuoleman merkistä tulikin pelastuksen ja ylösnousemuksen merkki!
Kysymys on niin ihmeellisestä ja käsittämättömästä asiasta, että ihminen vailla uskoa ei voinut sitä kertakaikkisesti käsittää. Sanoohan apostoli Paavalikin: ”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” (1.Kor. 1:18)
Ristin ylentämisen juhlaa vietetään 14. syyskuuta, joka on myös kirkkomme suuren opettajan, pyhän Johannes Krysostomoksen kuolinpäivä. Tämän vuoksi voidaan pitää kohtuullisena ja oikeana, että lainaamme hänen opetuspuhettaan, joka liittyy tämän päivän evankeliumilukuun:
”Näetkö ristiinnaulitsemisen ja siitä koituvan pelastuksen syyn? Näetkö esikuvan ja sen toteutumisen välisen suhteen? Silloin juutalaiset pakenivat kuolemaa, mutta vain ajallista kuolemaa – nyt uskovaiset pakenevat ikuisesta kuolemasta. Silloin ylös nostettu käärme paransi käärmeiden puremat – nyt ristiinnaulittu Jeesus parantaa aineettoman käärmeen tekemät haavat. Silloin parani se, joka katsoi ruumiillisilla silmillään – nyt se, joka katsoo sisäisillä silmillään, saa panna pois kaikki syntinsä. Silloin korotettiin käärmeen muotoon pakotettua pronssia – nyt Hengen rakentama Herran ruumis. Silloin käärme puri ja käärme paransi – nyt kuolema tuhosi ja kuolema pelasti. Mutta tuo tappava käärme oli myrkyllinen – Pelastaja taas oli vapaa myrkystä. Tässäkin piilee samankaltaisuus: kuolema, joka löi meidät, piti sisässään synnin samalla tavalla kuin käärme myrkyn, mutta Herran kuolema oli vapaa kaikesta synnistä niin kuin pronssinen käärme myrkystä.” (Johannes Krysostomos, 2001, s.290)
Pyhä Johannes Krysostomos pukee kauniiksi sanoiksi tuon Kristuksen ristinkärsimyksen ihmeellisen sanoman. Kristus ainoana synnittömänä saattoi pelastaa ne, jotka olivat synnin alaisuudessa. Hän omalla kuolemallaan vapautti ihmiset kuolemasta.
Se mikä oli kärsimyksen, häpeän ja kuoleman merkki, muuttui nyt voiton merkiksi. Se on edelleenkin käsittämätön niille, joilla ei ole pientäkään halua kääntyä Kristuksen puoleen. Mutta meille kristityille se on apostoli Paavalin sanojen mukaisesti ”Jumalan voima”.
