En malta olla kirjoittamatta vielä hitusen liturgian (ja toisaalta myös ehtoo-ja aamupalveluksen) salaisista rukouksista. Meillä Suomessa käytetään kumpaakin tapaa, eli ääneen ja ei ääneen ja joissakin paikoissa vielä jotakin siltä väliltä. Itse kannatan tietysti rukousten ääneen lukemisen tapaa, jonka edesmennyt arkkipiispa Paavali toi meille Suomeen.
Jos rukoukset luetaan salaisesti, niin ääneen lausutaan ainoastaan rukouksen loppuosa. Tämä liittyy niin liturgian alun antifoneihiin kuin myös Eukaristian rukouksiin ja itse asiassa moniin muihinkin rukouksiin. Ajattelin tässä lainata erästä aiempaa kirjoitustani salaisista rukouksista sillä tavoin, että kirjoitan sen teille "salaisten" rukousten hengessä:
*************************************************************
*************************************************************
*************************************************************
*************************************************************
*************************************************************
*************************************************************
se, että tehdään niin kuin tässä on totuttu tekemään, jolloin rukoukset edelleenkin tulisi lukea hiljaisesti. Mutta onko tämä oikein?
*************************************************************
*************************************************************
*************************************************************
*************************************************************
*************************************************************
Vielä 800-luvulla pääliturgia oli Basileios Suuren liturgia, joka on rukouksiltaan pitempi.
*************************************************************
*************************************************************
*************************************************************
*************************************************************
*************************************************************
sitä, että litugian rukoukset ovat yhteisiä rukouksia ja sen vuoksi myös ääneen lausuttavissa.
Koko teksti löytyy tästä linkistä.
Olen peittänyt suurimman osan tekstistä, koska oletan teidän tietävän, että mistä siinä tekstissä on oikein kysymys. Pelkkä loppuvirke on varmasti aivan riittävä. Turhahan tässä on kirjoittaa asioista, jotka eivät kuitenkaan kaikille avaudu.
Jumala varmasti kuulee kaikki rukouksemme, jotka luemme ääneen, puoliääneen tai salaisesti. Siihen nähden voisimme kaikki olla kirkossa ihan hiiren hiljaa. Rukouksia luetaan kuitenkin sen vuoksi ääneen, jotta me ihmiset kuulemme ne ja osaamme vastata niihin "Amen", eli "totisesti näin on!"
