Olen varmasti maininnut aiemminkin sen, että harrastan liturgian historian tutkimista. Kaikki on vielä hyvin kesken, mutta ajattelin itsekkäästi lainata itse itseäni liittyen Basileios Suuren liturgiaan. Aihe on hyvin ajankohtainen näin Suuren paaston aikana:
Nykyisin eniten toimitettujen liturgioiden nimet on liitetty eukaristian rukouksiin joiden kirjoittajina olivat oletettavasti Basileios Suuri ja Johannes Krysostomos. Nämä pyhät kirkkoisät eivät kuitenkaan tyhjästä luoneet liturgian kaavaa, vaan ennemminkin heidän toimestaan meille on liturgiassa muotoutunut tiettyjen rukousten käyttö. Käytännössä liturgian kaavoja on kuitenkin huomattavasti enemmän kuin nämä kaksi. Meillä Suomessa tunnettuja liturgioita ovat myös Jaakobin liturgia sekä Suuren paastossa ehtoopalveluksen yhteydessä toimitettava Gregorios Dialogoksen liturgia, jota kutsutaan myös Ennenpyhitettyjen lahjain liturgiaksi. (Kysymyksessä ei ole kuitenkaan samassa mielessä eukaristinen palvelus, koska tämä on palveluksen nimen mukaisesti toimitettu jo aiemmin).
Nykyisin Basileios Suuren liturgiaa toimitetaan kirkkovuodessa kaiken kaikkiaan hyvin harvoin. Mutta asia ei aina ole ollut näin. Aiemmin Basileios Suuren liturgia on ollut pääliturgia, joka toimitettiin aina sunnuntaisin ja suurina juhlina. Tämä käytäntö oli valloillaan vielä 700-800-luvuilla. Esimerkiksi vuosina 691-692 pidetyssä Trullon kirkolliskokouksen 32. kanonissa mainitaan nimeltä juuri Basileios Suuren liturgia. Tämä liturginen käytäntö alkoi kuitenkin hiljalleen muuttua ja 1000-luvulle tultaessa Krysostomoksen liturgiasta tuli yleisimmin käytetty.
Nykyään kirkkovuodessa on ainoastaan seuraavat 10 päivää, jolloin Basileios Suuren liturgia on määrätty toimitettavaksi:
- 1. Tammikuuta, Basileios Suuren muisto
- Suuren paaston viitenä sunnuntaina
- Suuren torstain ja lauantain liturgiat
- Kristuksen syntymäjuhlan ja Teofanian aattoina tai joissakin tapauksissa itse juhlapäivänä
Suuri paasto erityisenä kirkkovuoden ajankohtana on varmasti ollut yksi syy siihen, että se on säilyttänyt varhaisempaa liturgista käytäntöä. Samasta syystä Kristuksen syntymäjuhla, Teofania ja Suuri Lauantai ovat säilyttäneet tämän liturgisen erityispiirteen.
Miksi sitten Basileios Suuren liturgiasta muuttui niin harvoin toimitettavaksi?
Kysymys on varmasti liturgian kaavan laajenemisesta ja tätä kautta jumalanpalveluksen ajallisesta pidentymisestä. Aiemmin liturgian kaavan ulkopuoliset matka- ja odotusveisuina olleet antifonit alkoivat saavuttaa vakiintuneen aseman itse palveluksen alussa. Myös ektenioiden määrä lisääntyi ja liturgian loppuosastakin on tunnistettavissa useita kerrostumia, joista käy ilmi sen laajentuminen. Ortodoksisuudessa on tunnusomaista jumalanpalvelusten kaavojen asteittainen laajentuminen. Sen sijaan mitään osia ei käytännössä ole haluttu, eikä edelleen haluta kokonaan poistaa. Tämän seurauksena esimerkiksi vigilia on todellinen lyhennelmien tilkkutäkki, jossa lähestulkoon mitään ei veisata tai lueta täydellisenä.
Liturgian kehityksessä luontevimmaksi lyhentämisen keinoksi nähtiin lyhyempien eukaristian rukousten käyttöönotto ja toisaalta niiden lukeminen kokonaan ääneti. Tämä on varmasti yksi merkittävin syy siihen, että juuri Krysostomoksen lyhyemmät eukaristiset rukoukset saavuttivat lopulta suosituimman aseman. Edellä mainitut syyt eivät ei puolla sitä, että Basileios Suuren liturgiasta laajasta käytöstä luopuminen olisi ollut teologisesti hyvin perusteltua. Syyt ovat enemmän käytännönläheiset ja perustuvat enemmänkin tietoiseen jumalanpalveluksen kaavan lyhentämiseen. Voimme kuitenkin kysyä, että eikö liturgian kaavasta löytynyt muuta lyhennettävää kuin Basileios Suuren äärimmäisen syvällisesti puhuttelevat eukaristiarukoukset?
