KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

tiistai 3. marraskuuta 2009

Hyvää alkavaa kulutusjuhlaa

Jaahas. Jo tuossa viime viikolla lapset kiinnittivät huomionsa kaupan hyllyllä olleisiin joulujuttuihin. Kannattaahan se jo lokakuun puolella ryhtyä julistamaan tulevaa talousjuhlaa. Lehdessä taisi kyllä olla jonkun kauppiaan haastattelu, jossa hän vakuutti, että ihmisistä vain tuntuu joulumyynnin alkavan joka vuosi hieman aiemmin. Näinhän ei kuitenkaan todellisuudessa ole.

Onpas kummaa... itse en kyllä huomannut, että esimerkiksi suklaajoulupukkeja yms. olisi myyty minun lapsuudessa jo lokakuussa!

Mutta kysymyshän on todellisuudessa vain ja ainoastaan rahasta... Onpas kummaa taas? Olen tainnut sivuta tätä samaista aihetta joskus aiemminkin.

Joulumyyntiä hilataan hiljalleen aikaisemmaksi, jotta ihmiset tuhlaisivat enemmän. Valtiovalta on ottanut tämän tuhlailua edistävä periaatteen ihan sydämen asiakseen, sillä niin vauhdilla ollaan uutta sunnuntaiaukiololainsäädäntöä korjaamassa. Siinä jäävät viinaveron ja mediamaksujenkin virittelyt toiseksi.

Eikä huolta jos ihmiset aloittavat tuhlailunsa jo lokakuun puolella. Onneksi on veronpalautus, jonka tarkka ajoittaminen joulukuun alulle takaa sen, että tuhlattavaa riittää myös joulukuun puolelle.

Kyllähän rahan syytäminen markkinataloudelle pitää näitä markkinatalouden rakenteita yllä, mutta touhu on saamassa hiljalleen neuroottisia piirteitä. Olen todella iloinen siitä, että asun maalla, jossa joulutouhotus tietysti näkyy, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.

Joulu on yhä enemmän ja enemmän kaikkea muuta kuin Kristuksen syntymäjuhlaa. Jopa vanha kunnon joulupukkikin sai markkinavoimien vauhdittamana ameriikooista punavalkean asun, jotta kaikki varmasti muistaisivat ostaa kolaa myös talven pimeydessä.

Juhlan tuntu ja sen arvokkuus ja juhlavuus tulevat esille sen sisäisessä kauneudessa ja juhlan todellisen merkityksen ymmärtämisessä. Juhlaa eivät tee todeksi tuhannet hiluvitkuttimet, joita riippuu joka nurkassa. Sitä eivät tee todeksi kauppojen sunnuntaiaukiolot, eivätkä punavalkeisiin pukeutuneet joulupukit.

Paitsi kyllä tekevät, jos joulun sijaan olemmekin valmistautumussa johonkin toiseen juhlaan...

Hyvää alkavaa kulutusjuhlaa teille kaikille!