Viime viikolla oli otsikoissa muutama vaiettu asia. Ensinnäkin oli Sofi Oksasen haastattelu, joka herätti paljon keskustelua. On tietysti totta, että lehdet mieluusti poimivat räikeimmät kannanotot ja painottavat niitä, koska niistähän lukijat innostuvat.
Suomessa innostuttiin haukkumaan Oksasta siitä, että hän näillä kannanotoillaan tahraa Suomen mainetta. Mutta pystyykö joku muka kumoamaan sen väittämän, etteikö hyvin moni suomalainen mies olisi alkoholiin ja väkivaltaan taipuvainen?
Ilmeisesti nyt osuttiin arkaan paikkaan. Kysymyksessä on selvä suomalainen tabu. Asia, josta ei saa puhua, tai joka tulisi sivuuttaa ilman sen suurempaa hämminkiä. Asioiden kieltäminen ei kuitenkaan paranna mitään, vaan sama touhuhan jatkuu silloin entiseen malliin.
Mutta kuka haluaa puhua asiasta ja myöntää, että "meidän perheen isännällä on huono itsetunto ja se aina ryyppää useaan otteeseen joka viikko ja siinä samassa suutuspäissään pieksee muutkin perheenjäsenet lemmikkieläimiä myöten. Eihän se kivalta kuulosta, mutta se ei myöskään hävitä tuota faktaa pois maan päältä.
Samaisen asian on esittänyt aikoja sitten Eppu Normaali biisissään "Murheellisten laulujen maa". Tästä biisistä kaikki tykkäävät, vaikka kannanottona se on tismalleen sama, mitä Sofi Oksanen tässä taannoin sanoi.
Syyttömänä syntymään sattui hän
tähän maahan pohjoiseen ja kylmään,
jossa jo esi-isät juovuksissa tottakai
hakkasivat vaimot, lapset jos ne kiinni sai
Perinteisen miehen kohtalon
halus' välttää poika tuo
En koskaan osta kirvestä,
enkä koskaan viinaa juo
muuten juon talon
Lumihanki kutsuu perhettä talvisin,
vaan en tahdo tehdä koskaan lailla isien
Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa,
hälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa
Niin Turmiolan Tommi taas herää henkiin
ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin
Kohti laukkaa viinakauppaa
Se miehen epätoivoon ajaa,
kun halla viljaa korjaa
Keskeltä kylmän mullan hiljaa
kylmä silmä tuijottaa
kun kirves kohoaa
Keskeltä kumpujen, mullasta maan
isät ylpeinä katsovat poikiaan
Työttömyys, viina, kirves ja perhe
lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe
Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
jonka tuhansiin järviin juosta saa
Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrää
ei mittaa järki, eikä Kärki määrää,
jonka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit
ja kiinni pysyvät taivahan portit
Einari Epätoivosta
ne kertovat
