Herran rukous - Tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa

Heti ensimmäiseksi meidän tulee tässä rukouksen kohdassa oltava huolellisia. Me emme pyydä Jumalan tahdon toteutumista maan päällä ja taivaassa, vaan nimenomaan sillä tavoin, että Jumalan tahto toteutuisi täällä samalla tavoin kuin se toteutuu taivasten valtakunnassa. Tämä rukouksen kohta nivoutuu yhteen edellisen kohdan kanssa, jossa rukoilemme Jumalan valtakunnan tulemista. Jumalan valtakunta tulee näkyväksi siellä, missä Jumalan tahtoa noudatetaan. 

Lyhyesti voisi sanoa, että meidän ihmisten päämääränä on toimia kuten Kristus on opettanut, sillä Kristus tuli näyttämään meille sen, että mitä tarkoittaa toimia kaikessa Jumalan tahdon mukaan. Tämän Kristus toteaa jo heti alussa hänen kastamistaan epäröineelle Edelläkävijä Johannekselle, sanoessaan: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” (Matt. 3:15) Eli Kristus itsekin teki ja noudatti kaikkea sitä, mitä kunkin meistä tulisi tehdä. Tämä lisäksi me emme ota mallia Kristuksesta pelkästään katsomalla Hänen ulkoisia toimia, vaan myös sitä, että millainen Hän on sydämeltään. Kristus antaa tästäkin esimerkin: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä.” (Matt. 11:29)

Jumalan tahdon toteutumisessa me emme ole sivustaseuraajia, vaan jokainen meistä osallistuu Jumalan tahdon toteuttamiseen. Tämä on oikeastaan kantava ajatus monessa muussakin rukouksessa. Me emme pelkästään ole paikallamme ja pyydä Jumalalta mitä moninaisimpia asioita, vaan meissä tulee asua sellainen tahtotila, että itse haluamme tehdä eläväksi sen mitä me pyydämme. Kun me siis pyydämme tässä rukouksessa Jumalan tahdon toteutumista, niin meidän tulisi samaan aikaan katsoa itseämme peiliin ja kysyä, että teenkö minä omalta osaltani sen, että Jumalan tahto toteutuisi täällä maan päällä? Jumala auttaa ja tukee meitä, mutta meiltä ihmisiltäkin odotetaan ponnisteluja. On joskus sanottu, että meidän tulee vähintäänkin ojentaa kätemme, jotta Kristus voi tarttua ranteeseemme ja nostaa meidät ylös. Aivan kuten se on kuvattu tuonelaan laskeutumisen ikonissa, jossa Kristus nostaa Adamin ja Eevan ylös.

”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta”

Mitä me ymmärrämme tällä ensimmäisellä Kristuksen lausahduksella? Millainen ihminen on ”hengessään köyhä”?

Ensinnäkin hengessään köyhä ihminen on nöyrä. Jos ajattelemme yleensäkin köyhyyttä, niin köyhä ihminen on todellakin saanut kokea sen, että hän on täysin riippuvainen muista. Hänen elämälle tarpeellisten ja välttämättömien asioiden saanti on riippuvaista toisten ihmisten armosta ja hyväntahtoisuudesta. Kristus itse osoitti suurta rakkautta köyhiä kohtaan ja tunnusti monesti, että he olivat lähellä Jumalaa. Rikkauksilla sen sijaan on vaarana sumentaa ihmisen ymmärrystä ja hänestä voi tulla hyvin ylpeä ja jopa kylmä ihminen. Tästä Kristus antoi myös varoittavan esimerkin, esittäessään kertomuksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Kristus ei sanonut, että rikkaat ihmiset eivät pelastuisi. Hän ainoastaan antoi ymmärtää, että rikkaudet voivat vaikeuttaa pelastusta.

Haluan vielä korostaa, että Kristus ei opeta siihen, että meidän tulisi maallisessa mielessä ihannoida tai pyrkiä köyhyyteen, sillä eihän se ole ihmiselle mikään hyvä tila. Olemme varmasti nähneet kuvia niistä maailmankolkista, joissa köyhyys on arkipäivää ja se ei voi olla kenenkään päämäärä. Kristuksen muussa opetuksessa korostuukin se, että meillä tulisi olla kyky huomioida toiset ihmiset, jolloin myös köyhyydestä päästäisiin eroon.

Luostarikilvoitukseen liitetään sana köyhyys ja puhutaan kilvoittelijan köyhyyslupauksesta. Mutta siinäkään ei ole kyse pyrkimyksestä sellaiseen äärimmäiseen köyhyyteen, jossa ihminen joutuisi ruumiillisesti näkemään tarpeettomasti nälkää ja kärsimään. Kirkon historiassa on ollut suoranaisia vääristymiä, joissa kyse on ollut ruumiillisesta itsekidutuksesta. Tämä on kuitenkin vastoin kirkkomme opetusta, sillä esimerkiksi monet  suuret opettajat ovat korostaneet sitä, että ruumiin hyvinvointi mahdollistaa myös sielun hyvinvoinnin. Pyhä Johannes Krysostomos on verrannut ruumista soittimeen ja hän on sanonut tästä seuraavasti:

”Jos soittimen kielestä kuuluu vaimea tai vääränlainen ääni, niin se voi johtua siitä, ettei sitä ole kiristetty tarpeeksi. Soittaja ei tällöin pysty millään keinoin osoittamaan lahjakkuuttaan. Vika kielissä peittoaa kaikki taidot. Sama on ihmisen ruumiin kanssa. Se voi aiheuttaa paljon harmia sielulle.” 

(Homilea Hebrealaiskirjeestä 29, 3)

Palatkaamme takaisin itse aiheeseen. Tässä nimenomaisessa autuuden lauseiden kohdassa puhutaan hengessään köyhistä. Sellaisessa tilassa ihminen on siis ymmärtänyt, että hän on riippuvainen Jumalan armosta ja rakkaudesta aivan kuten maallisessa mielessä köyhä on ymmärtänyt riippuvaisuutensa suhteessa muihin ihmisiin. Köyhällä ei ole kunniaa tai vaikutusvaltaa yli muiden, eikä hän pysty esittämään mitään vaatimuksia muille ihmisille. 

Hengessään köyhä ei siis kuvittele itsestään liikoja. Hän ei kuvittele olevansa sellaisessa asemassa, että hän voisi esittää vaatimuksia Jumalalle ja muille ihmisille. Hän voi ainoastaan pyytää armoa. Septuaginnan mukaisessa psalmissa 33 sanotaan seitsemännessä jakeessa seuraavasti: ”Tässä on köyhä, joka huutaa, ja Herra kuulee ja pelastaa hänet kaikista hänen ahdistuksistaan.”

(vrt. Vuoden 1992 käännös Ps. 34:6, jossa sanotaan: ”Minä olin avuton ja huusin apua” ja vanhemmassa 1933/38 käännöksessä: ”Tässä on kurja, joka huusi”.)

Hengessään köyhä on kuin Kristuksen vertauksen publikaani, joka tunnustaa oman arvottomuutensa Jumalan edessä. Tämän vuoksi hengessään köyhät ovat jo lähempänä Jumalaa ja taivasten valtakuntaa ja tämän vuoksi heillä on myös syytä iloon. Ja kyse ei ole pelkästään tulevasta, sillä hengessään köyhä pääsee siitä osalliseksi Jumalan valtakunnasta jo tässä ajassa. Taivasten valtakunta avautuu hengessään köyhälle!