Papisto ja politiikka

Eduskuntavaalit lähestyvät taas huimaa vauhtia. Vaikka politiikasta puhutaankin paljon, niin meillä on paljon kansalaisia, jotka eivät ole polittikasta kiinnostuneet. Tänäänkin huomasin yhden otsikon, jossa erään kyselyn mukaan kolmannes vastanneista luuli SDP:n olevan hallituspuolue.

Hieman aiemmin oli myös uutinen (linkki) jossa kerrottiin, että 34 pappia tai "kirkkoa lähellä olevaa henkilöä" on asettunut ehdolle eduskuntavaaleihin. Määrä on mielestäni aika suuri, mutta nythän kyseessä ev.lut. ovat kirkon jäsenet.

Ajattelin nyt kirjoittaa asioista pelkästään omasta ja ortodoksisesta näkökulmasta. Ortodoksisessa kirkossahan papisto ei ole avoimesti mukana polittikassa. Tai kyllähän tällaistakin tietysti joskus sattuu. Eihän siitä nyt kovin pitkä aika ole kun eräs pappi joutui laittamaan viitan narikkaan lähtiessään pestille Brysseliin.

Mutta mikäs se polittikan ja pappeuden ristiriita taas olikaan?
Itselle tulee ensimmäisenä mieleen se että politiikka valitettavasti jakaa ihmisiä. Se näyttää olevan mitä oivallisin ja oikeutetuin syy panna toista ihmistä halvalla. Tällä en halua tietenkään sanoa sitä, että kaikki polittiikkaan sitoutuneet ihmiset pyrkisivät mollaamaan toisen puoleen jäseniä (ja erityisesti vaalien alla). Mutta tietynlaisen etäisyyden ottaminen on kuitenkin mahdollista.
Ajatelkaapa nyt sitä, jos minä olisin avoimesti mukana jonkin puolueen toiminnassa tai jopati ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Kuinka moni toisen puolueen kannattaja haluaisi tulla kirkkoon tai keskustelemaan kanssani?

Toisena asiana herää kysymys ajankäytöstä. Pelkästään vaalityön tekeminen vie varmasti paljon aikaa. Papin tulisi vastata omasta laumastaan ja hänen tulisi keskittää huomionsa sen hoitamiseen. Kahta asiaa on vaikea hyvin yhtäaikaa, koska yleensä jompikumpi tai jopa molemmat kärsivät siitä.

Mieleeni palautuu eräs vierailu kreikkalaisessa luostarissa. En tiedä mistä se johtui, että ryhdyin utelemaan nunnilta heidän suhdettaan jalkapallojoukkueisiin. Vastaus oli kuitenkin mitä parhain: "Ei minun tarvitse kannattaa mitään joukkuetta, sillä olen vain ja ainoastaan Kristuksen puolella."
- Tämä taitaa olla se paras vastaus myös ortodoksisen papin suuhun silloin, kun puhutaan puolueista ja politiikasta.

"Kenen riveissä seisot?" - Papistoa pituusjärjestyksessä Iisalmen hiippakuntapäivillä vuonna 2009.

Rehellistä politiikkaa?

Olen joskus kuullut sanonnan siitä, että joku ihminen voi olla liian rehellinen ollakseen polittikko.
Tarkoittaako tämä sitten sitä, että poliitikot ovat epärehellisiä?

En haluaisi vetää näin jyrkkää johtopäätöstä ja varmasti on paljon poikkeuksiakin, mutta olisiko kuitenkin niin, että poliitiikassa vaaditaan tietynlaista röyhkeyttä, jonka lisäksi menestyksen avaimena on se, että ihminen osaa luovia totuuden rajamailla?

On eräs toinenkin sanonta siitä, että jos yhdelle kumartaa, niin samaan aikaan joutuu pyllistämään toiselle. Politiikan huipulle pääseminen edellyttää mahdollisimman laajaa kannatusta. Käytännössä mahdollisimman monelle pitää kumartaa ja mahdollisimman harvalle saisi pyllistää. Toimiiko tämä yhtälö sitten?

Ei se toimi. Sen vuoksi, poliitikon pitää olla mahdollisimman epämääräinen lausunnoissaan, jolloin ne voidaan tulkita mahdollisimman monella tavoin. Lisäksi poliitikon pitää antaa jatkuvasti hyvältä kuulostavia lupauksia, joiden toteutumista voidaan lykätä aina hitusen eteenpäin. Tämä toimii samalla tavoin kuin satu hiirestä, joka toimi kissalle räätälinä. "Ei tästä tullut takkia, mutta tästä saa liivin....Ei tästä tullut liiviä, mutta saahan tästä vielä lapaset". Eli jatkuvasti luvataan jotain ja pidetään toivoa yllä.

Kysymys ei ole siis suoranaisesta valehtelusta, mutta on hyvin vaikea myöntää, että kaikki olisi kovin avointa ja rehellistä. Mutta mitäs tässä toisaalta ihmettelemään... Jos poliitikko lupaisi suoralta kädeltä vain lapasia takin sijaan, niin kuka tällaista viitsisi äänestää. Rehellisyys ei siis toimi. Jos äänestäjät eivät rankaise tätä liian rehellistä poliitikkoa, niin ainakin puoluetoverit osaavat ampua alas tällaisen totuudenpuhujan, joka pissii omaan saappaaseen.

Outoa on politiikka...