 |
| Pyhän Johannes Kastajan tsasouna Rasimäellä |
Päivän evankeliumiluvussa pyhä evankelista Markus kuvaa meille päivän muistojuhlan tapahtumia.
Alueen neljännesruhtinaana toimi Herodes Antipas, jonka isä Herodes Suuri oli
ollut suuri rakentaja, mutta myös julma hallitsija, jonka muistamme
surmauttaneen myös Betlehemin poikalapset Jeesuksen syntymän jälkeen.
Herodes Antipas ei
välttämättä ollut yhtä julma kuin isänsä, mutta ei hänenkään hovissa vietetty
erityisen hyveellistä elämää. Jos siihen aikaan olisi ollut juorulehtiä, niin
ne olisivat varmasti kertoneet Herodeksen hovin juonitteluista ja
moraalittomuuksista suurin kirjaimin.
Monille nämä hovissa
tapahtuneet juonittelut ja muut säädyttömyydet olivat viihdettä, mutta
hurskaille ja Jumalaa pelkääville tämä tällainen toiminta oli paheksuttavaa.
Pyhä Johannes Kastaja tuomitsi synnin suureen ääneen, eikä hän säästellyt
sanojaan myöskään silloin, kun kysymys oli hallitsijaperheestä.
Valitettavasti kaikilla ei
ollut kykyä hyväksyä sitä totuutta, joka koski heidän omaa elämäänsä. Herodias
ei halunnut kuulla tällaista ja hän olisi ollut valmis surmauttamaan
Johanneksen heti. Tähän Herodes ei kuitenkaan suostunut. Herodes ei itsekään
pitänyt siitä, että häntä arvosteltiin, mutta kuitenkin hän halusi kuunnella
Johannesta, vaikka hänellä ei ollut aikomustakaan ottaa tämän ohjeista vaarin.
Pyhän Johannes Kastajan
kohtaloksi koitui lopulta juhlat, jossa Herodes teki harkitsemattoman
lupauksen, jota hän ei kehdannut perua. Muissa olosuhteissa hän olisi tämän
saattanut tehdäkin, jotta syytön ihminen ei olisi joutunut kärsimään mestausta.
Oma julkisuuskuva kävi oikeudenmukaisuuden edelle ja tämän vuoksi Johannes
kuoli.
Pyhän Johannes Kastajan
mestaukseen liittyvistä tapahtumista voidaan mainita ainakin kaksi oleellista
opetusta, jotka liittyvät toisiinsa. Ensinnäkin se, että totuuden puhumisesta
joutuu usein maksamaan kovan hinnan. Toiseksi, ihminen ei aina pysty olemaan
oma itsensä, koska hän haluaa toimia toisten silmissä jotenkin edustavasti tai
muutoin miellyttää heitä.
Kummatkin näistä edellä
mainituista seikoista ovat kuitenkin asioita, jotka kuuluvat kristityn ihmisen
perushyveisiin. Lyhyesti voisi sanoa, että kysymys on totuudesta ja
rehellisyydestä.
Meidän tulisi pitäytyä
totuudessa, vaikka monissa tilanteissa totuuden sanominen voikin saattaa meidät
epäedulliseen asemaan. Totuuden vastakohta on valhe, jonka avulla me taas
haluamme päästä helpommalla.
Ihmiset mieluusti kuuntelevat
sellaisia asioita, jotka miellyttävät heitä itseään. Hyvin harva haluaa kuulla
totuutta, koska silloin he varmasti tuntisivat piston sydämessään. Kuinka moni
ihminen on valmis ottamaan totuudenmukaista palautetta vastaan? Eikö paljon
mukavampi ole kuunnella pelkästään myönteisiä asioita itsestään joka voi olla
pelkkää hölynpölyäkin, koska siitä tulee niin hyvälle mielelle.
Jostain syystä Herodes
kuunteli vangittua Johannes Kastajaa, vaikka tämän totuudenmukainen puhe
varmastikin vaivasi häntä. Herodes ei kuitenkaan kuuntelemisesta huolimatta
tehnyt parannusta, eikä muuttanut tapojaan. Siinä mielessä Herodes piti
Johanneksenkin puhetta enemmänkin itselleen viihteenä.
Kenellä tahansa on vaarana
toimia Herodeksen tavoin. Me saatamme kuunnella mieluusti esimerkiksi apostoli
Paavalin lähetyskirjeitä ja evankeliumia ja tuntea piston sydämessä. Tästä
huolimatta meidän on lähes mahdotonta ottaa sitä askelta, että me todellakin
pystyisimme noudattamaan kuulemaamme opetusta.
Evankeliumista löydämme
Kristuksen omakohtaisen opetuksen ja myös todistuksen Hänen
ylösnousemuksestaan. Liturgiassa osoitetaan meille evankeliumikirjaa ja
sanotaan ”Tämä on viisautta!”
– Evankeliumin opetus on sitä viisautta ja totuutta, jota
meidän tulisi noudattaa.
Olemme varmasti huomanneet,
että tänä päivänä Kirkko on joutunut yhä useammin ja useammin suoranaisen
hyökkäyksen kohteeksi. Jotkin tiedotusvälineistäkin suoranaisesti hakemalla
hakevat syitä, jotta voisivat tuoda nimenomaan kristinuskoa esille
mahdollisimman kielteisesti. Muihin uskontoihin ei kuitenkaan haluta kajota,
koska tämähän voitaisiin tulkita suoranaiseksi rasismiksi.
Kirkko joutuu hyökkäyksen
kohteeksi, koska se julistaa totuutta. Maailmassa noudatetaan sellaisia
ihanteita, jotka eivät kestä kristillistä totuutta. Tämän vuoksi kirkko halutaan
vaientaa. Aivan samalla tavoin kuin Herodias halusi vaientaa Johannes Kastajan.
Meidän ei kuitenkaan tule
antaa myöten ja luopua siitä totuudesta, jonka löydämme Evankeliumista. Kristus
on totuus ja jos haluamme pysyä Kristuksessa, niin silloin pysymme siinä
totuudessa, jonka Hän on meille opettanut. Pyhän evankelista Johanneksen
sanojen mukaisesti Kristus on ”täynnä armoa ja totuutta. - - Lain välitti Mooses, armon ja totuuden
toi Jeesus Kristus.” (Joh. 1:14,17)
Amen.
