KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

tiistai 28. elokuuta 2012

Johannes Kastajan mestaus (opetuspuhe)

Pyhän Johannes Kastajan tsasouna Rasimäellä

Päivän evankeliumiluvussa pyhä evankelista Markus kuvaa meille päivän muistojuhlan tapahtumia. Alueen neljännesruhtinaana toimi Herodes Antipas, jonka isä Herodes Suuri oli ollut suuri rakentaja, mutta myös julma hallitsija, jonka muistamme surmauttaneen myös Betlehemin poikalapset Jeesuksen syntymän jälkeen.

Herodes Antipas ei välttämättä ollut yhtä julma kuin isänsä, mutta ei hänenkään hovissa vietetty erityisen hyveellistä elämää. Jos siihen aikaan olisi ollut juorulehtiä, niin ne olisivat varmasti kertoneet Herodeksen hovin juonitteluista ja moraalittomuuksista suurin kirjaimin.

Monille nämä hovissa tapahtuneet juonittelut ja muut säädyttömyydet olivat viihdettä, mutta hurskaille ja Jumalaa pelkääville tämä tällainen toiminta oli paheksuttavaa. Pyhä Johannes Kastaja tuomitsi synnin suureen ääneen, eikä hän säästellyt sanojaan myöskään silloin, kun kysymys oli hallitsijaperheestä.

Valitettavasti kaikilla ei ollut kykyä hyväksyä sitä totuutta, joka koski heidän omaa elämäänsä. Herodias ei halunnut kuulla tällaista ja hän olisi ollut valmis surmauttamaan Johanneksen heti. Tähän Herodes ei kuitenkaan suostunut. Herodes ei itsekään pitänyt siitä, että häntä arvosteltiin, mutta kuitenkin hän halusi kuunnella Johannesta, vaikka hänellä ei ollut aikomustakaan ottaa tämän ohjeista vaarin.

Pyhän Johannes Kastajan kohtaloksi koitui lopulta juhlat, jossa Herodes teki harkitsemattoman lupauksen, jota hän ei kehdannut perua. Muissa olosuhteissa hän olisi tämän saattanut tehdäkin, jotta syytön ihminen ei olisi joutunut kärsimään mestausta. Oma julkisuuskuva kävi oikeudenmukaisuuden edelle ja tämän vuoksi Johannes kuoli.

Pyhän Johannes Kastajan mestaukseen liittyvistä tapahtumista voidaan mainita ainakin kaksi oleellista opetusta, jotka liittyvät toisiinsa. Ensinnäkin se, että totuuden puhumisesta joutuu usein maksamaan kovan hinnan. Toiseksi, ihminen ei aina pysty olemaan oma itsensä, koska hän haluaa toimia toisten silmissä jotenkin edustavasti tai muutoin miellyttää heitä.

Kummatkin näistä edellä mainituista seikoista ovat kuitenkin asioita, jotka kuuluvat kristityn ihmisen perushyveisiin. Lyhyesti voisi sanoa, että kysymys on totuudesta ja rehellisyydestä.

 Meidän tulisi pitäytyä totuudessa, vaikka monissa tilanteissa totuuden sanominen voikin saattaa meidät epäedulliseen asemaan. Totuuden vastakohta on valhe, jonka avulla me taas haluamme päästä helpommalla.

Ihmiset mieluusti kuuntelevat sellaisia asioita, jotka miellyttävät heitä itseään. Hyvin harva haluaa kuulla totuutta, koska silloin he varmasti tuntisivat piston sydämessään. Kuinka moni ihminen on valmis ottamaan totuudenmukaista palautetta vastaan? Eikö paljon mukavampi ole kuunnella pelkästään myönteisiä asioita itsestään joka voi olla pelkkää hölynpölyäkin, koska siitä tulee niin hyvälle mielelle.

Jostain syystä Herodes kuunteli vangittua Johannes Kastajaa, vaikka tämän totuudenmukainen puhe varmastikin vaivasi häntä. Herodes ei kuitenkaan kuuntelemisesta huolimatta tehnyt parannusta, eikä muuttanut tapojaan. Siinä mielessä Herodes piti Johanneksenkin puhetta enemmänkin itselleen viihteenä.

Kenellä tahansa on vaarana toimia Herodeksen tavoin. Me saatamme kuunnella mieluusti esimerkiksi apostoli Paavalin lähetyskirjeitä ja evankeliumia ja tuntea piston sydämessä. Tästä huolimatta meidän on lähes mahdotonta ottaa sitä askelta, että me todellakin pystyisimme noudattamaan kuulemaamme opetusta.

Evankeliumista löydämme Kristuksen omakohtaisen opetuksen ja myös todistuksen Hänen ylösnousemuksestaan. Liturgiassa osoitetaan meille evankeliumikirjaa ja sanotaan ”Tämä on viisautta!”
 – Evankeliumin opetus on sitä viisautta ja totuutta, jota meidän tulisi noudattaa.

Olemme varmasti huomanneet, että tänä päivänä Kirkko on joutunut yhä useammin ja useammin suoranaisen hyökkäyksen kohteeksi. Jotkin tiedotusvälineistäkin suoranaisesti hakemalla hakevat syitä, jotta voisivat tuoda nimenomaan kristinuskoa esille mahdollisimman kielteisesti. Muihin uskontoihin ei kuitenkaan haluta kajota, koska tämähän voitaisiin tulkita suoranaiseksi rasismiksi.

Kirkko joutuu hyökkäyksen kohteeksi, koska se julistaa totuutta. Maailmassa noudatetaan sellaisia ihanteita, jotka eivät kestä kristillistä totuutta. Tämän vuoksi kirkko halutaan vaientaa. Aivan samalla tavoin kuin Herodias halusi vaientaa Johannes Kastajan.

Meidän ei kuitenkaan tule antaa myöten ja luopua siitä totuudesta, jonka löydämme Evankeliumista. Kristus on totuus ja jos haluamme pysyä Kristuksessa, niin silloin pysymme siinä totuudessa, jonka Hän on meille opettanut. Pyhän evankelista Johanneksen sanojen mukaisesti Kristus on ”täynnä armoa ja totuutta. - -  Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.” (Joh. 1:14,17) Amen.