KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Lapsenusko


Lapsen usko on mielenkiintoinen asia. Se tulee esille monesti hyvin luovalla tavalla. Kerran ajoimme hautausmaan ohi. Meidän pikku Elisabet kysyi minulta yllättäen, että mikä on minun edesmenneen Liisa-mummon äidin nimi. Hyvä kysymys, johon en juuri sillä hetkellä muistanut varmaa vastausta. Niinpä sanoin tyttärelleni, että selvitetään tämä asia myöhemmin. Elisabet ei jäänyt neuvottomaksi vaan sanoi: "Me voidaan kysyä Liisa mummolta sitä sitten kun Jeesus herättää kaikki kuolleista."

En voi sanoa, että olisimme uskonnollisesti aivopesseet lapsia. Tuo nokkela vastaus tuli suhteellisen luonnostaan. Tietysti, emmehän lasta kasvata missään uskonnottomassa tyhjiössä, van kyllä kerromme asiat sillä tavoin kuin ne ovat.

Monesti kuulee pohdittavan sitä, että miksei lasten anneta itse päättää omaa vakaumustaan. Minun olisi kyllä vaikea kuvitella omaa lapsuuttani siten, ettei siinä olisi ollut mitään uskontoon liittyvää. Uskaltaisin väittää, että tervejärkinen ateistikin antaisi lapsen saada uskonnollisia vaikutteita, koska terve usko luo ihmiselle myös tervettä elämänasennetta. Pakko on samaan hengenvetoon todeta, että valitettavasti monesti uskontoihinkin liimaantuu epäterveellisiä piirteitä, kuin "takiaisia verkkarin lahkeisiin". Pitäisi siinä vaiheessa tajuta pudistella nuo takiaiset pois, eikä ryhtyä kuvittelemaan, että ne kuuluvat siihen. Mutta pääasiassa usko tukee ihmisen tasapainoista kasvua.

Joka tapauksessa lapsi ymmärtää uskonasiat hyvin ja osaa käsitellä niitä hyvin. Usein aikuisten pakonomainentarve suojelella lasta uskonnosta liittyykin hänen omiin traumoihin ja pelkoihin. Ylisuojelevaisella asenteella pistetään vain vahinko kiertämään seuraavalle sukupolvelle. Tämän huomaa erityisesti hautajaisissa, joissa toivotaan, että arkku olisi hautajaisissa läsnäolevien lasten tähden kiinni. Taas väitän, että kyllä lapsi osaa kohdata kuolleen, monet aikuiset sen sijaan eivät.

Kerran lähdin Elisabetin kanssa kirkosta pois ja olin laittamassa ulko-ovea lukkoon. Hän katsoi minua hetkisen ja sanoi: "Pistääkö isi kirkon ovet lukkoon etteivät pahat ihmiset tapa Jeesusta uudestaan?"