Kristinoppileiri - Tutustumismatka ortodoksisuuteen

Monet nuoret ovat kristinoppileirin alussa esittäneet sen kysymyksen, että miksi täällä pitää olla?
Olen vastannut siihen kysymykseen sillä tavoin, että kriparin merkitys selviää leirin aikana. On turha edes yrittää heti leirin alussa vastata tuohon kysymykseen.

Kristinoppileiri on ennenkaikkea kohtaamista. Se on uusien ihmisten kohtaamista ja uusien ystävien löytämistä. Minä en ole yksin, vaan olen ihminen ja ortodoksi monen muun joukossa. Tästä huolimatta olen ainutlaatuinen ihminen.

Kristinoppileiri on myös Jumalan kohtaamista. Nuori ihminen on siinä elämänvaiheessa, että uskonasiat epäilyttävät, mutta ne myös kiinnostavat. Miten ihminen voi oppia ymmärtämään tätä kaikkea, jollei hänelle edes kerran elämässä tarjota kymmentä päivää, jolloin hän voi osallistua päivittäin jumalanpalveluksiin.

Jumalanpalvelukset ja hengelliset asiat eivät ole rasitteita tai taakkoja, vaikka julkisuudessa uskontoa pyritäänkin monessa suhteessa parjaamaan. Ketään ei kuitenkaan pakoteta pysymään kirkon jäsenenä. Meillä on vapaa tahto ja vapaus lähteä yhteisöstä, jota emme koe omaksemme. Mutta kuinka turhia ovatkaan ne kirkosta eroamiset, joissa ihminen ei ole todellisuudessa tiennyt, että mistä hän on edes eronnut?

Kristinoppileiri on tutustumismatkaa. Sillä on kuitenkin tavoitteita. Ensimmäinen tavoite on se, että nuori oppii ymmärtämään rakkauden merkityksen. Me kohtaamme jatkuvasti ihmisiä ja jokainen kohtaaminen jättää jäljen. Suurin synti tapahtuu silloin, jos me olemme välinpitämättömiä emmekä näe lähimmäisiämme. Tässä maailmassa on ihan tarpeeksi itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä. Jos pystymme edes yhden asian opettamaan tämän tutkimusmatkan aikana, niin olkoon se silloin välittämisen ja rakastamisen opetus. Niillä pääsee elämän tiellä hyvin pitkälle.

Kuvakuulumisia kriparilta

Tervehdys kaikille!

En ryhdy kirjoittamaan pitkiä tekstejä, vaan laitan tänne ainoastaan muutaman valokuvan. Lukemiseksi tarjoan viime kesäistä kirjoitustani kristinoppileiriltä. LINKKI

Postitiivista palautetta heti alkuunsa. Lieneekö kuitenkin ohjaajien käsialaa?

Lentopallo on suosittua ajanvietettä.

Kesä ja kärpäset . Tämä yksilö oli kimalaisen kokoinen ja näköinen. Oikealta nimeltään jättisiilikärpänen (Tachina grossa). Olemuksensa perusteella turvassa monilta vainoojilta.

Viereinen lampi kauniina kesäiltana.

Taas kohti kristinoppileiriä

Tässä ollaan kohta menossa kristinoppileirille. Sitä voi jossain mielessä pitää ainakin töiden osalta kesän kohokohtana, sillä paperit ja muu hallinto jää odottamaan minua sinne kauas kirkkoherranvirastolle. Ne siis tietenkin odottavat minua siellä, eivätkä suinkaan katoa. Tästä huolimatta ainakin hetkellisesti välimatka byrokratiaan on sopiva ja voin keskittyä papin työn parhaimpaan puoleen.

Kriparissa on monta hyvää asiaa. Ensinnäkin on jumalanpalveluksia aamuin ja illoin (tätä nykyä on monesti arkisin myös seurakunnassakin, mutta kaikesta huolimatta). Saan opettaa ja kannustaa nuoria. Saan olla luonnon keskellä, jolloin kaikenlainen turha hälinä jää myös sivummalle. Saan kohdata uusia ihmisiä ja viettää heidän kanssaan aikaa. Leireihin liittyy monia muitakin hyviä  elämyksiä, joita on mukava sitten muistella.

En tiedä kuinka paljon ehdin kirjoitella kuulumisia itse leirin aikana. Mobiiliyhteydet ovat olleet paikoitellen hyvin nihkeitä ja pakkokos siellä on netissä heilua. Leiri on leiri ja bittimaailma on bittimaailma.

Viime kesänä kirjoitin leirin aikana blogiini päivittäin. Tässä yksi linkki vuoden takaa, jonka myötä voi tarkastella muitakin leiripäiviä kesäkuulta 2011. Kaikki siinä sanottu pitää paikkansa varmasti myös tänä vuonna.

Nettiä roskaavaa markkinointia

Huom! Seuraava blogikirjoitus ei pidä sisällään teologisia viisauksia.



Kirjoitin aikanaan blogissani siitä ilmiöstä, jossa lukuisat puhelinmyyntifirmat  tyrkyttävät kohtuuttoman hintaisia netin näkyvyyspalveluita yrityksille. LINKKI

Ongelmaksi silloin ja edelleen näyttäisi nousevan se, että yrityksen omat kotisivut hautautuvat näiden palveluntarjoajien alle. Yrityksen omista sivuista löytyy yleensä kaikki tarvittavat perustiedot kuten puhelinnumerot, osoitteet ja ajo-ohjeet, aukiolo, tuotekuvaukset, hinnat ja henkilökunnan esittely. Näiden näkyvyysfirmojen sivuilta löytyy yleensä ainoastaan katuosoite ja puhelinnumero (sekä  hyvässä lykyssä myös linkki oikeille yrityksen sivuille).

Tein tässä empiiristä tutkimusta etsiessäni Valtimon Rakennuspalvelun omia kotisivuja. Siirryin yksityiseen selaustilaan, jolloin aiemmat salaustottumukset eivät vaikuta hakutulokseen. Googlettamalla hakutuloksia tuli 72.800 kappaletta ja mm seuraaville sivuille:

webinfo
suomenyrityshaku
kainuu.suomenrityshaku
en.finder
fi.kompass
suomenyritykset
kauppalehti
fonecta
directa
sv.finder
yritys.taloussanomat
finder
yrittajat
eniro
yritysopas
cylex
yritystele
osuma
tupalo
nordicnet
telehaku
rakennusyritykset
numerokanta
onesource
oyk
rakentajatele
sotkamo
findit
wastuae
teollisuusinfo
mintportal
abc
16100
rakennuskanta
aarre
syhi

Käytännössä monet näistä hukutuloksista toistuivat useaan otteeseen. Läheskään kaikki hakutulokset eivät ole kaupallisia markkinointiyrityksiä, vaan ihan tavallisia kunnallisia sivuja yms. Joka tapauksessa jaksoin kahlata läpi 200 hakutulosta, jonka jälkeen luovutin. En siis löytänyt yrityksen omia kotisivuja tällä tavoin.

Ajattelin kuitenkin kokeilla toisella tavoin ja vaihdoin Bingin hakukoneeksi ja pistin taas hakusanaksi Valtimon rakennuspalvelun…
… ja kas kummaa. Hakutuloksia 102 kappaletta, joista ensimmäisenä yrityksen omat sivut!

Mieleen heräsi monia ajatuksia. Onko mahdollista, että Google tietoisesti estää haettavan yrityksen oman kotisivun näkymisen hakutuloksessa? Ja jos näin on, niin paljonko markkinointiyritykset pulittavat siitä Googlelle? - Tämä kaikki pelkkää spekulointia, mutta joku fiksumpi varmaan osaa kertoa totuuden.

Päivän opetus taitaa olla siinä, että on vähemmän tunnetulla hakukoneella voi oikea osoite löytyä paljon nopeammin. Lisäksi on edelleen täysin turhaa maksaa sellaisesta markkinoinnista yrityksille, jotka eivät aiheuta muuta kuin turhanpäiväisen informaatiokaaoksen nettiin.

Jos meillä kerran on olemassa puhtaanapitosäännökset ihan tässä normaalielämässä, niin saman voisi ulottaa koskemaan myös bittimaailmaa.

ROSKAAMINEN KIELLETTY!

Väärinymmäryksestä välinpitämättömyyteen

Katumuksen sakramentti mielletään helposti sellaiseksi, että pyydetään anteeksi pahoja asioita joita on tullut tehtyä ja kaikkia hyviä asioita, jotka ovat jääneet tekemättä. Näinkin voidaan sanoa, mutta asia ei ole kuitenkaan näin yksioikoinen. Katumuksessa tulisi myös pohtia, että tulevaisuudessa samat virheet eivät toistuisi. Katumus ei ole vain menneisyyden käsittelyä ja sen taakse jättämistä, vaan myös tulevaisuuden varjelemista. Kai sitä voisi kutsua ennaltaehkäiseväksi toiminnaksi.


Monet synneistä liittyvät siihen, että suhteemme lähimmäisiin on jollain tavalla rikkoutunut. Se voi olla aluksi pientä närkästymistä, joka ajan myötä muuttuu pahanpuhumiseksi ja suoranaiseksi vihaksi. Lopulta se on välinpitämättömyyttä, jolloin toista ihmistä ei yksinkertaisesti enää ole. Rakkaus ja yksinkertaisenkin myötätunnon osoittaminen on muuttunut tällöin mahdottomaksi.


Jos haluamme välttyä tällaiselta niin miten voisimme siihen etukäteen varautua?
Suhteemme toiseen ihmiseen voi tietenkin murentua monella tavalla, mutta kenties yksi turhimmista tekijöistä on väärinymmärrys. Tässä kohden minun on pakko lainata viestinnän professori Osmo A. Wiion viestinnän ensimmäistä lakia: "Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta."


Niin huvittavalta kuin tuo edellä oleva lainaus kuulostaakin, niin se pitää valitettavan hyvin paikkansa. Me ihmiset emme yksinkertaisesti ajattele asioista täsmälleen samalla tavoin. Niinpä normaalissa keskustelussakin yksinkertainenkin asia saattaa piirtyä keskustelukumppanin mieliin aivan toisella tavalla miten puhuja sen alunperin tarkoitti. Huumorintajun on hyvä esimerkki siitä, kuinka asiat voidaan ymmärtää väärin. Toinen sanoo jonkin asian leikillään, mihin ei kätkeydy mitään henkilökohtaista ivaa. Tästä huolimatta keskustelukumppani saattaa ymmyrtää sen nimeomaan pilkkana.


Tuota Wiion viestinnän lakia voisi hieman soveltaen jatkaa:

"Epäselvissä tilanteissa sanoma tulkitaan pahimmalla mahdollisella tavalla".

En tiedä onko kyse luontaisen pessimistisestä ajattelusta, mutta jostain kumman syystä epäselviksi jääneet asiat halutaan ymmärtää varman päälle kielteisesti. Kyse voi olla siitä, että keskustelun aikana emme kehtaa pyytää selvennystä kuulemaamme (sillä kuka nyt tahtoisi antaa itsestään tyhmän kuvan), tai sitten ryhdymme pohtimaan kuulemaamme vasta kotona. Joka tapauksessa tuo epäselvä asia alkaa vaivata, jolloin yleensä jo viikon kuluessa olemme pystyneet omissa päissämme luomaan siitä niin pahan asian, että siitä voi ("hyvällä omallatunnolla") loukkaantua ikiajoiksi.

Asian oikea laita tietysti ratkeaisi hyvin helposti sillä, että mahdollisimman nopeasti pyydämme selvennystä epäselvään asiaan. Meidän pitäisi luopua siitä kieroutuneesta ajattelusta, jossa kysymysten esittäminen ja asioiden selventäminen koetaan tyhmän ihmisen tavaramerkkinä. Mielestäni on paljon tyhmempää niellä kaikki kuulemansa purematta. Tämä koskee myös koululaitosta. Kysyvät oppilaat ovat yleensä niitä fiksumpia, koska he pohtivat kuulemaansa ja haluavat siihen lisäselvityksen. Valitettavasti kysymistä hävetään täysin turhaan jo liian nuoresta pitäen.


Mikä on sitten tämän pohdinnan opetus?
Kenties se, että meidän pitäisi olla hyvin tarkkana, että mitä sanomme ja miten sen sanomme. Saman asian voi sanasta sanaankin sanoa hyvin monella tavalla. Kuulija ei yleensä ymmärrä asiaa samalla tavoin kuin me sen käsitämme (Wiion lakiin perustuen). Kuulijan vastuulla on tietysti selvittää mahdollisimman nopeasti epäselvä asia, ennen kuin kärpäsestä tulee härkänen ja ihmissuhteet alkavat tulehtua täysin turhaan.
Näissä väärinymmärryksissä anteeksipyytäminen voi hankalaa, jos puhuja ei ole käsittänyt sanoneensa mitään pahaa ja kuulija taas ei aio pyytää lisäselvitystä kuulemaansa, vaan itsepintaisesti odottaa anteeksipyyntöä.


Tämä kaiken edellä olevan haluan erityisesti osoittaa kaikille seurakuntatyöhön valmistautuville. Olen itse enemmän kuin kerran saanut muistutuksen ja opetuksen kantapään kautta viestinnän haasteellisuudesta. Olen loukannut toisia ihmisiä vailla parempaa käsitystäni ja toisaalta olen huomannut senkin, että sanomiseni on ymmärretty käytännössä täysin päinvastaisella tavalla. Omasta mielestä hyvästä leikinlaskusta onkin tullut verinen loukkaus.


Ihmissuhteiden tulehtuminen on aina hyvin surullinen asia. Jotenkin se tuntuu aina vain surullisemmalta ja pahemmalta, jos me olemme etääntyneet toisesta ihmisestä vain sen tähden, että olemme tulkinneet jonkin asian väärin. Tämän vuoksi aina kannatta kysyä. Asiat eivät todellisuudessa ole niin pahoja, vaikka sellaiseksi me ne helposti haluamme tiedostamattamme väärinymmärtää.

Ravintolan WC:n kyltin mukaan pönttöön ei parane laittaa MITÄÄN muuta kuin paperia. On siis parempi hoitaa tarpeet jossain toisessa vessassa, mikäli tämän viestin haluaa sillä tavoin väärinymmärtää.

Onko pakko katsoa telkkaria?

Tuo otsikossa oleva kysymys nousee mieleeni aika ajoin. Suurin osa ihmisistä seuraa tiettyjä sarjoja ja tietysti myös tiettyjä urheilulajeja. Näistä on sitten mukava jutella ja päivitellä esimerkiksi sitä, kuinka hassusti jossain kisoissa kävikään. Näissä tilanteissa tunnen itseni ulkopuoliseksi. Miten minä voin osallistua keskusteluun, jossa puhutaan aiheista mistä minulle ei ole harmainta hajua? Onko minun pakko tehdä niin kuin muut, jotta mahdun samaan muottiin muiden kanssa?

En tiedä monesko kerta tämä on kun mainitsen sen, ettei minulla ole digiboksia. Sen ansiosta olen pystynyt jättäytymään monia sellaisten asioiden ulkopuolelle, jotka taas suurimmalle osalle suomalaisista ovat itsestäänselvyyksiä. Hömppäsarjat eivät paranna elämänlaatua mitenkään. Urheilu taas on terveellinen harrastus ja monelle se on myös ammatti ja toimeentulon ehto. Tästä huolimatta en ole velvollinen seuraamaan urheilua. Trivial Pursuittia pelatessa minulle nousee aina ahdistus ruskeitten kysymysten kohdalla. Pitäisikö minun oikeasti tietää, että  kuka sai kolme kultamitalia vuoden 1980 kisoissa?

Tarkoitukseni ei ole mollata urheilua. Päälimmäisenä ajatuksena taitaa olla jälleen kerran se turhautuneisuus siitä, että televisio säätelee niin monella tavalla niin monen ihmisen elämää. Sitä voisi kutsua riippuvaisuussuuhteeksi, jossa tahtia ei määrää ihminen vaan tuo asia. Jotkut ihmiset ovat riippuvaisia rahapeleistä, jotkut taas tarpeetomasta shoppailusta, alkoholista, Facebookista jne. Kaikkia riippuvaisuuksia  yhdistää se, että tuo ulkopuolinen asia määrää pitkälti ihmisen elämänrytmiä. Televisio määrää monen elämää. Kello kädessä juostaan katsomaan jotain ohjelmaa ja jos tämä ei ole olosuhteiden pakosta mahdollista, niin onneksi tallentavalla digiboksilla se voidaan katsoa myöhemmin.

Mutta onko tuo kaikki välttämätöntä. Televisio-ohjelmat voivat olla sivistäviä ja virikkeitä antavia. Valitettavasti monet ohjelmista ovat meidän puolestamme niin loppuun asti pureskeltuja ja moneen kertaan märehdittyjä, ettei niiden katsominen kehitä aivotoimintaamme, vaan pikemminkin surkastuttaa sen vähänkin toiminnan mitä meillä vielä on pääkopassa olemassa. Eräs ihmisen hienoimmista lahjoista on mielikuvitus, joka lapsena ollessa on huipussaan. Mielikuvituksen avulla ihminen pystyy kehittämään itseään ja ympäristöään. Nykyiset viihdeohjelmat eivät paljoa tarjoa virikkeitä meidän mielikuvituksellemme. Me vain katsomme ja hetkeä myöhemmin kaikki on unohtunut ja ainut hyöty katsosta ohjelmasta on ollut ajan tappaminen (jos sitä nyt voi hyödyksi kutsua).

Mitä jos sittenkin kokeilisimme lukea enemmän. Siinä joudumme oikeasti pohtimaan asioita ja lisäksi me itse joudumme luomaan mielikuvituksemme avulla todeksi sen maailman, minkä kirjailija on pukenut sanoiksi. Jokainen lukija näkee kertomuksena omalla ainutlaatuisella tavalla ja juuri tämän vuoksi kirja on todellisuudessa parempaa ja hyödyllisempää viihdettä kuin TV:n toljottaminen. Päivän menovinkkini taitaakin olla se, että sammuta TV ja ota kirja kauniiseen käteen. Se on paljon hyödyllisempää ja mukavampaa.

Synneistä pahin

"Ihan sama!" Tuttu tuhahdus, jonka kuulee useimmiten lapsen tai nuoren suusta. Facebookissa asia hoidettaisiin sanoilla "Ei voisi vähempää kiinnostaa", jota seuraisi linkki johonkin uutiseen tai muuhun turhauttavaan asiaan.
Ihminen haluaa edellä mainituin tavoin osoittaa välinpitämättömyyttä jotain asiaa kohtaan, vaikka lopulta kyse on enemmänkin turhautumisesta kuin välinpitämättömyydestä.

Syntejä on monenlaisia ja jotkut ovat asettaneet niitä pahemmuusjärjestykseenkin. Tämä ei ole kuitenkaan välttämätöntä, sillä jokainen synti vie ihmistä poispäin Jumalasta. Joku voisi sanoa, että eihän rahanhimo ole niin vaarallista. Rahanhimo sai kuitenkin Juudaksen toimimaan, jonka seurauksena Kristus ristiinnaulittiin. Vähäpätöisenä pidetty synti voi lopulta johtaa hyvin pahoihin asioihin.

On kuitenkin yksi synti, johon kaikki muut synnit kytkeytyvät. Kyse on juuri välinpitämättömyydestä. Jos rakkaus on kaiken hyvän edellytys, niin rakkauden vastakohdan täytyy olla se, mikä johtaa pahuuteen. Viha ei ole rakkauden vastakohta, sillä viha on tunnetila, joka oikein käytettynä antaa ihmiselle voimaa taistella epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä vastaan. Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys, jossa toista ihmistä ei enää ole.

Välinpitämättömyys on lisääntynyt ja me itse ruokimme sitä. Me pystymme antamaan omille lapsillekin huonon esimerkin välinpitämättömyydestä jo sillä, että me emme huomioi heitä tarpeeksi. Saatamme olla fyysisesti läsnä, mutta henkisesti olemme jossa aivan muualla. Todellinen kohtaaminen jää siis olemattomaksi. Lapset kantavat kotoa opitin välinpitämättömyyden siemenen myöhemmin kouluun.
Opettajat ovat huomanneet, että oppilaiden perushuomaavaisuus on käynyt vähiin. Opettajia ei tervehditä käytävällä ja kiitokset, ole hyvät ja anteeksipyynnöt ovat joskus kiven takana. Huomaavaisuus on tärkeä asia, sillä sen kautta me opimme kohtaamaan toisen ihmisen. Huomaavaisuuden puute taas vahvistaa välinpitämättömyyttä.

Itsekeskeisyys ruokkii myös välinpitämättömyyttä. Kun toiminnan taustalla on omien etujen tavoittelu ja suurimman hyödyn saaminen, niin sivutotteena syntyy taas välinpitämättömyyttä. Nykypäivän taloudellinen epävarmuus ja suoranainen kaaos on syntynyt juuri sen vuoksi, että taloudelliset hyödyt pyritään maksimoidaan. Ja jos haluat saada tarpeeksi hyötyä, niin pitää osata olla itsekeskeinen ja välinpitämätön. Hyödyn tavoittelussakin tulee jossain vaiheessa katto vastaan ja tämä maailmaanlaajunen kaaos on sen seurausta.

Saamme lukea järkyttäviä uutisia väkivallasta, joukko- ja perhesurmista yms. Välinpitämätön ihminen pystyy tekemään toisille mitä tahansa, koska sillä ei ole sananmukaisesti väliä. Yhä enemmän on niitä ihmisiä joilla on kieroutunut käsitys väkivallasta ja sen seurauksesta. Eiväthän nämä ihmiset ole henkisesti terveitä, mutta se ei riitä selitykseksi. Jokin on saanut niin monet henkisesti epätasapainoisiksi ja taas uskallan väittää, että mielenterveysongelmien taustalta löytyy välinpitämättömyys ainakin jossain muodossa.

Miten sitten pystymme taistelemaan välinpitämättömyyttä vastaan?
Voisimme aloittaa tosiaan siitä, että antaisimme lapsille terveen mallin välittämisestä ja huomaavaisuudesta. Ainakin itselläni on vielä paljon parannettavaa, sillä liian usein olen kotona fyysisesti lasten kanssa läsnä ja henkisesti jossain aivan muualla. Useimmiten juuri täällä bittimaailmassa. Jospa nyt olisikin hyvä aika pistää tietokone hetkeksi kiinni ja olla oikeasti läsnä omille lapsille ja muille ihmisille. Tämä koskee niin minua kuin sinua.