Väärinymmäryksestä välinpitämättömyyteen

Katumuksen sakramentti mielletään helposti sellaiseksi, että pyydetään anteeksi pahoja asioita joita on tullut tehtyä ja kaikkia hyviä asioita, jotka ovat jääneet tekemättä. Näinkin voidaan sanoa, mutta asia ei ole kuitenkaan näin yksioikoinen. Katumuksessa tulisi myös pohtia, että tulevaisuudessa samat virheet eivät toistuisi. Katumus ei ole vain menneisyyden käsittelyä ja sen taakse jättämistä, vaan myös tulevaisuuden varjelemista. Kai sitä voisi kutsua ennaltaehkäiseväksi toiminnaksi.


Monet synneistä liittyvät siihen, että suhteemme lähimmäisiin on jollain tavalla rikkoutunut. Se voi olla aluksi pientä närkästymistä, joka ajan myötä muuttuu pahanpuhumiseksi ja suoranaiseksi vihaksi. Lopulta se on välinpitämättömyyttä, jolloin toista ihmistä ei yksinkertaisesti enää ole. Rakkaus ja yksinkertaisenkin myötätunnon osoittaminen on muuttunut tällöin mahdottomaksi.


Jos haluamme välttyä tällaiselta niin miten voisimme siihen etukäteen varautua?
Suhteemme toiseen ihmiseen voi tietenkin murentua monella tavalla, mutta kenties yksi turhimmista tekijöistä on väärinymmärrys. Tässä kohden minun on pakko lainata viestinnän professori Osmo A. Wiion viestinnän ensimmäistä lakia: "Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta."


Niin huvittavalta kuin tuo edellä oleva lainaus kuulostaakin, niin se pitää valitettavan hyvin paikkansa. Me ihmiset emme yksinkertaisesti ajattele asioista täsmälleen samalla tavoin. Niinpä normaalissa keskustelussakin yksinkertainenkin asia saattaa piirtyä keskustelukumppanin mieliin aivan toisella tavalla miten puhuja sen alunperin tarkoitti. Huumorintajun on hyvä esimerkki siitä, kuinka asiat voidaan ymmärtää väärin. Toinen sanoo jonkin asian leikillään, mihin ei kätkeydy mitään henkilökohtaista ivaa. Tästä huolimatta keskustelukumppani saattaa ymmyrtää sen nimeomaan pilkkana.


Tuota Wiion viestinnän lakia voisi hieman soveltaen jatkaa:

"Epäselvissä tilanteissa sanoma tulkitaan pahimmalla mahdollisella tavalla".

En tiedä onko kyse luontaisen pessimistisestä ajattelusta, mutta jostain kumman syystä epäselviksi jääneet asiat halutaan ymmärtää varman päälle kielteisesti. Kyse voi olla siitä, että keskustelun aikana emme kehtaa pyytää selvennystä kuulemaamme (sillä kuka nyt tahtoisi antaa itsestään tyhmän kuvan), tai sitten ryhdymme pohtimaan kuulemaamme vasta kotona. Joka tapauksessa tuo epäselvä asia alkaa vaivata, jolloin yleensä jo viikon kuluessa olemme pystyneet omissa päissämme luomaan siitä niin pahan asian, että siitä voi ("hyvällä omallatunnolla") loukkaantua ikiajoiksi.

Asian oikea laita tietysti ratkeaisi hyvin helposti sillä, että mahdollisimman nopeasti pyydämme selvennystä epäselvään asiaan. Meidän pitäisi luopua siitä kieroutuneesta ajattelusta, jossa kysymysten esittäminen ja asioiden selventäminen koetaan tyhmän ihmisen tavaramerkkinä. Mielestäni on paljon tyhmempää niellä kaikki kuulemansa purematta. Tämä koskee myös koululaitosta. Kysyvät oppilaat ovat yleensä niitä fiksumpia, koska he pohtivat kuulemaansa ja haluavat siihen lisäselvityksen. Valitettavasti kysymistä hävetään täysin turhaan jo liian nuoresta pitäen.


Mikä on sitten tämän pohdinnan opetus?
Kenties se, että meidän pitäisi olla hyvin tarkkana, että mitä sanomme ja miten sen sanomme. Saman asian voi sanasta sanaankin sanoa hyvin monella tavalla. Kuulija ei yleensä ymmärrä asiaa samalla tavoin kuin me sen käsitämme (Wiion lakiin perustuen). Kuulijan vastuulla on tietysti selvittää mahdollisimman nopeasti epäselvä asia, ennen kuin kärpäsestä tulee härkänen ja ihmissuhteet alkavat tulehtua täysin turhaan.
Näissä väärinymmärryksissä anteeksipyytäminen voi hankalaa, jos puhuja ei ole käsittänyt sanoneensa mitään pahaa ja kuulija taas ei aio pyytää lisäselvitystä kuulemaansa, vaan itsepintaisesti odottaa anteeksipyyntöä.


Tämä kaiken edellä olevan haluan erityisesti osoittaa kaikille seurakuntatyöhön valmistautuville. Olen itse enemmän kuin kerran saanut muistutuksen ja opetuksen kantapään kautta viestinnän haasteellisuudesta. Olen loukannut toisia ihmisiä vailla parempaa käsitystäni ja toisaalta olen huomannut senkin, että sanomiseni on ymmärretty käytännössä täysin päinvastaisella tavalla. Omasta mielestä hyvästä leikinlaskusta onkin tullut verinen loukkaus.


Ihmissuhteiden tulehtuminen on aina hyvin surullinen asia. Jotenkin se tuntuu aina vain surullisemmalta ja pahemmalta, jos me olemme etääntyneet toisesta ihmisestä vain sen tähden, että olemme tulkinneet jonkin asian väärin. Tämän vuoksi aina kannatta kysyä. Asiat eivät todellisuudessa ole niin pahoja, vaikka sellaiseksi me ne helposti haluamme tiedostamattamme väärinymmärtää.

Ravintolan WC:n kyltin mukaan pönttöön ei parane laittaa MITÄÄN muuta kuin paperia. On siis parempi hoitaa tarpeet jossain toisessa vessassa, mikäli tämän viestin haluaa sillä tavoin väärinymmärtää.