KUVA: Anna Verikov
Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.
Olkaa hyvä!
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.
Olkaa hyvä!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kristinoppileiri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kristinoppileiri. Näytä kaikki tekstit
maanantai 5. elokuuta 2013
Nuorilta opittua
Voidaan jo sanoa, että olen lukemattomia kertoja kirjoittanut blogiini ajatuksia kristinoppileiristä. Aion tässä nyt toistaa itesäni, mutta varmasti mainita jotain uusiakin aatoksia. Joka vuosi se leirin pappikin taitaa jollain tavalla viisastua, joten hyvä niin.
Elän edelleen siinä olettamuksessa, että jokainen nuori on osallistunut koulussa uskonnonopetukseen, jolloin tietyt asiat ovat ainakin jollain tavalla hallussa. Meidän vastuulla on syventää tuota tietoutta leirillä ja erityisesti jumalanpalvelusten suhteen tehdä se myös uudella tavalla eläväksi. Vajaassa viikossa nuoret oppivat sen, että päivittäiset jumalanpalvelukset eivät ole rasite, vaan rikkaus.
Leirillä tarkoituksena on myös vastata kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin jotka askarruttavat nuoria. Ilmapiirin ja opetustilanteen tulisi olla sellainen, että kysyminen ei ole tyhmyyden merkki, vaan aivan päinvastoin. Kysymykset ovat siis enemmän kuin suotavia. Paras tapa oppimiseen ei olekaan pänttääminen, vaan kysyminen.
Nuorilla on paljon kysymyksiä ja monet niistä liittyvät sellaisiin asioihin, joita on käsitelty myös valtamediassa. Kysymyksiä voi esittää kirjallisesti ja nimettömästi, jolloin kysyminen on paljon helpompaa.
Nuoret osaavat kysyä ja kyseenalaistaa ja he myös osaavat vaatia perusteluja. Mutta nuoret osaavat olla myös tyytyväisiä näihin perusteluihin. Välillä ihan ihmettelen sitä, että miten nuori pystyy omaksumaan 15 minuutissa jonkin asian, mistä aikuiset jaksavat jauhaa netin mielipidepalstoilla kuukausitolkulla. Uskon siihen, että edellä oleva asia liittyy siihen, että nuorilla on kyky omaksua uusia asioita ja he pystyvät muuttamaan aikaisempia näkökantojansa saatuaan siitä riittävät perustelut. Olen vuosien saatossa huomannut, että ne jotka eniten kysyvät (ja myös kyseenalaistavat) ovat aikuisiällä kaikkein aktiivisimpia seurakuntaelämässä.
Huolestuttavaa tässä on kuitenkin se, että medialla on valta ja voima luoda tiettyjä stereotypioita kirkosta nuoren päähän, jotka saattavat olla kaukana totuudesta. Me siis juodumme kristinoppileirillä paikkaamaan nuorten virheellisiä tai puutteellisia käsityksi omasta kirkosta, joita he ovat joutuneet tiedotusvälineistä lukemaan. Surullista on tietysti myös se, että tiedotusvälineet eivät yleensä kerro lähes koskaan hyviä uutisia, vaan ainoastaan negatiivisia uutisia. Millaisen käsityksen nuoret kirkosta ja omasta uskostaan saavatkaan?
Kristinoppileiriin kuuluu myös katumuksen sakramentti. Se ei ole kuulustelutilaisuus, vaan mahdollisuus katsoa sekä taakseen että eteenpäin. Mitä minä kadun? Mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä? Miten voisin tehdä asioita tulevaisuudessa paremmin?
Ainoastaan yhden oleellisen ohjeen annan katumukseen liittyen. Kukaan ei voi sanoa, että "en ole ikinä tehnyt mitään väärin." 15-vuotiaalla täytyy jo olla kyky erottaa hyvä ja paha toisistaan sekä huomata asioita, jotka ovat kaukana siitä mitä Kristus on meille opettanut.
Katumuksen sakramentti leirillä on monelle ensimmäinen tutustumiskäynti siihen toimitukseen, joka on annettu meille parannuslääkkeeksi. Aikuisiällä asiat yleensä mutkistuvat ja tarve katumukseen kasvaa.
Nuoret ovat onneksi vielä sellaisia, että heillä on myös aikuisia parempi kyky pyytää ja antaa anteeksi. Aivan samalla tavoin kun me aikuiset ylpeyden tähden emme osaa luopua virheellisistäkään käsityksisitä, niin samalla tavoin me emme ylpeyden tähden osaa pyytää ja antaa anteeksi. Ei ihme, että Kristus on käskenyt meitä ottamaan mallia lapsista (ja nuorista).
Olen jokaiselle leirillä kertonut nuorille, että he ovat leirin päätyttyä monessa suhteessa rikkaampia. Se ei koske pelkästään leiriläisiä. Minäkin huomaan olevani joka leiri hieman viisaampi. Ja tuota viisautta minulle ovat opettaneet nimenomaan nuoret.
lauantai 28. heinäkuuta 2012
Kuvakuulumisia kriparilta
Tervehdys kaikille!
En ryhdy kirjoittamaan pitkiä tekstejä, vaan laitan tänne ainoastaan muutaman valokuvan. Lukemiseksi tarjoan viime kesäistä kirjoitustani kristinoppileiriltä. LINKKI
En ryhdy kirjoittamaan pitkiä tekstejä, vaan laitan tänne ainoastaan muutaman valokuvan. Lukemiseksi tarjoan viime kesäistä kirjoitustani kristinoppileiriltä. LINKKI
![]() |
Postitiivista palautetta heti alkuunsa. Lieneekö kuitenkin ohjaajien käsialaa? |
![]() |
Lentopallo on suosittua ajanvietettä. |
![]() |
Kesä ja kärpäset . Tämä yksilö oli kimalaisen kokoinen ja näköinen. Oikealta nimeltään jättisiilikärpänen (Tachina grossa). Olemuksensa perusteella turvassa monilta vainoojilta. |
![]() |
Viereinen lampi kauniina kesäiltana. |
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
Taas kohti kristinoppileiriä
Tässä ollaan kohta menossa kristinoppileirille. Sitä voi jossain mielessä pitää ainakin töiden osalta kesän kohokohtana, sillä paperit ja muu hallinto jää odottamaan minua sinne kauas kirkkoherranvirastolle. Ne siis tietenkin odottavat minua siellä, eivätkä suinkaan katoa. Tästä huolimatta ainakin hetkellisesti välimatka byrokratiaan on sopiva ja voin keskittyä papin työn parhaimpaan puoleen.
Kriparissa on monta hyvää asiaa. Ensinnäkin on jumalanpalveluksia aamuin ja illoin (tätä nykyä on monesti arkisin myös seurakunnassakin, mutta kaikesta huolimatta). Saan opettaa ja kannustaa nuoria. Saan olla luonnon keskellä, jolloin kaikenlainen turha hälinä jää myös sivummalle. Saan kohdata uusia ihmisiä ja viettää heidän kanssaan aikaa. Leireihin liittyy monia muitakin hyviä elämyksiä, joita on mukava sitten muistella.
En tiedä kuinka paljon ehdin kirjoitella kuulumisia itse leirin aikana. Mobiiliyhteydet ovat olleet paikoitellen hyvin nihkeitä ja pakkokos siellä on netissä heilua. Leiri on leiri ja bittimaailma on bittimaailma.
Viime kesänä kirjoitin leirin aikana blogiini päivittäin. Tässä yksi linkki vuoden takaa, jonka myötä voi tarkastella muitakin leiripäiviä kesäkuulta 2011. Kaikki siinä sanottu pitää paikkansa varmasti myös tänä vuonna.
torstai 23. kesäkuuta 2011
Kristinoppileiri - Mitä jäi mieleen?

Palaan vielä sen verran kristinoppileirin palautteeseen, että kerron asioista jotka parhaiten jäivät leiriläisten mieliin. Jälleen kerran laitan tähän ihan suoria lainauksia, koska ne ovat paljon elävämpiä kuin minun laatimat yhteenvedot:
- "Opin hyvin Ehtoollisen!"
- "Parhaiten mieleen jäi keskustelu avioliitosta ja ortodoksisista häistä."
- "opin resitoimaan"
- "Ne opetukset jotka selitettiin esimerkin kaa"
- "Parhaiten mieleen jäi varmaan rukoukset/laulut. Disko"
- "Leikit ja pelit ja jotkut tunnit"
- "Se joka itsensä ylentää se alennetaan jne."
- "Se kun puhuttiin avioliitosta ja muusta sellasesta"
- "Se, kuinka kirkossa toimitaan eri jumalanpalveluksissa"
- "Opin pyhistä ihmisistä. Opin hään tuntomerkit")*
Selitin nuorille "hään" tuntomerkit. Mauton, hajuton näkymätön kaasu, johon moni on kuollut esimerkiksi silloin, kun takan pelti on suljettu liian aikaisin. Tämän lisäksi kerroin myös ortodoksisesta häätoimituksesta.
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Kristinoppileiri (10.päivä)

Leiri on virallisesti päättynyt ja jäljellä on hyvät muistot yhdessä olemisesta ja toivon mukaan hyvät muistikuvat myös saadusta opetuksesta. Lupasin laittaa tänne sitä leiriltä keräämääni palautetta, joka annettiin nimettömästi. Leiriläiset ovat antaneet luvan sille, että heidän kommenttejaan voidaan julkaista tässä blogissa.
Mikä oli parasta leirillä?
- uudet kaverit
- pelit, retket ja ryhmät
- "uusiin tyyppeihin tutustuminen, helvetin hyvä ruoka ym" (kiroilemista ei toivon mukaan opittu tästä kommentista huolimatta kriparilla)
- uusien asioiden oppiminen
- leiridisco ja uudet kaverit
- hyvä ilmapiiri
Mikä oli huonointa leirillä?
- ei saanut valvoa
- aikainen herätys
- siivoaminen
- vähän saunomista
- "syötiin liian usein...ei saatu valvoa vikana yönä"
- reissu helvetinportille
Useampaa leiriläistä näytti närästäneen aikainen herätys ja siivoaminen. Lisäksi liian aikainen nukkumaanmeno ja valvomisen kieltäminen näyttivät häiritsevän joitakuita. Ilmeisesti nuorilla on ollut hieman utopistisia käsityksiä leirin vuorokausirytmistä.
Elämä ei aina mene niin kuin itse haluaa. Sen on saanut tämä leiri luvan todistaa.
(Luvassa vielä lisää tietoa tämän leirin palautteesta...)
Tunnisteet:
huonoa,
hyvää,
kristinoppileiri,
palaute,
valvominen
perjantai 17. kesäkuuta 2011
Kristinoppileiri (9.päivä)

Leiriolosuhteissa vietetyt vuorokaudet ovat päättyneet ja jäljellä on enää huominen päätösliturgia.
Kristinoppileirin varsinainen opetus on loppusuoralla ja huomisen jälkeen nuoret ovat taas omillaan. Toki heillä on edelleen kodin ja koulun uskontokasvatus, mutta varsinainen ortodoksisuuden tehokurssi on nyt päättynyt.
Toteutuivatko kristinoppileirin tavoiteet? Tähän en voi antaa vielä suoraa vastausta ja ehkä liian tulosvastuulliseksi on turha edes yrittää pyrkiä.
Pyysimme tänään hieman palautetta, jonka nuoret saivat jälleen kerran antaa nimettömänä. Siinä kysyttiin esimerkiksi sitä, että mitä kristinoppileiristä jäi parhaiten mieleen ja mikä kirkollinen toimitus koettiin kaikkien puhuttelevimpana ja mielenkiintoisimpana? Lisäksi kysyttiin ihan yleisellä tasolla, että mikä leirissä oli mukavinta ja mikä ei niin mukavaa.
Kerron teille näistä vastauksista lisää huomenna. Nyt minun pitää kuitenkin mennä lepäämään. Sen verran rankkaa tällainen leiri nyt tällaiselle "vanhukselle" jo on...
tiistai 14. kesäkuuta 2011
Kristinoppileiri (6.päivä)

Kristinoppileiri olisi aivan tavallinen leiri ellei siinä olisi jumalanpalveluselämää ja uskonmukaiseen elämään liittyvää opetusta. Jumalanpalvelukset itsessään ovat tietysti parasta mahdollista opetusta.
Mainitsin jo tuossa 1. päivän kohdalla siitä, että leiriläisille tehtiin leirin alussa kysely, johon he saivat vastata nimettömänä. Eräs kysymyksistä liittyi jumalanpalveluselämään. Siinä tiedusteltiin että kuinka monta kertaa aiemmin nuori oli osallistunut liturgiaan, jos koulaisjumalanpalveluksia ei lasketa mukaan.
Leiriläisiä oli tuossa vaiheessa 26 ja heistä 8 ei ollut käynyt tällä periaatteella kertaakaan liturgiassa aiemmin. 10 leiriläistä oli käynyt korkeintaan kolme kertaa liturgiassa. Loput 8 oli käynyt elämänsä aikana enemmän kuin kolme kertaa liturgiassa. Luvut varmasti vaihtelevat jonkin verran leirikohtaisesti. Hieman kärjistetysti voisi kuitenkin vetää sellaisen johtopäätöksen, että reilulla kolmasosalla nuorista ei ole käytännössä minkäänlaista kosketusta kirkon jumalanpalveluselämään.
Onneksi uskonnonopetukseen kuuluvat koululaisjumalanpalvelukset, mutta niidenkin toteuttaminen on paljolti kiinni jokaisesta seurakunnasta. Lisäksi vaarana on, että koululaispalvelukset toteutetaan sillä periaatteella, että nuoria ei huomioida millään tavoin. Tällaista toivottavaa huomioimista ovat esimerkiksi lauluvihkojen jakaminen ja jumalanpalveluksen sisällön yksinkertainen selittäminen.
Palatkaamme takaisin leiriin ja täällä toimitettaviin jumalanpalveluksiin. Helluntaista johtuen meillä toimitetaan tällä leirillä poikkeuksellisesti neljä liturgiaa. Se on aikoimoinen liturginen annos niille, joilla ei ole paljolti kokemusta jumalanpalveluselämästä. Normaaliin leiripäivään kuuluu aamupalvelus klo 8.30 ja ehtoopalvelus klo 18 ja sitten iltarukoukset klo 22.15. Jumalanpalveluselämä kuuluu siis olennaisesti kristinoppileiriin!
Nuoret suhtautuvat jumalanpalveluksiin osallistumiseen melko inhimmillisellä tavalla. Alussa kaikki tuntuu hieman vieraalta ja kirkossa oleminen voi tuntua oudolta. Lisäksi 30 minuutin mittainen jumalanpalvelus tuntuu myös pitkältä. En puhuisi suoranaisesta vastentahtoisuudesta jumalanpalveluksiin, vaan enemmänkin tottumattomuudesta.
Parin päivän sisällä nuoren ihmisen suhtautuminen jumalanpalveluksiin alkaa kuitenkin muuttua huomattavasti. Kirkossa seisominen ei tunnu enää raskaalta, jumalanpalvelusveisuja lauletaan jo kanttorin ja ohjaajien mukana ja kirkko alkaa vain yksinkertaisesti tuntua hyvältä ja kotoisalta paikalta. Nuoren käsitys koko jumalanpalveluselämästä on alkanut muuttua.
Kysymys ei olekaan jostain jeesustelusta tai tylsästä jutusta, vaan kirkossa olemisesta tulee hyvä ja rauhallinen mieli.
Voi kunpa kaikilla seurakuntalaisilla olisi voimaa lähteä oma-aloitteisesti kirkkoon ja huomata tuo sama asia!
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
Kristinoppileiri (4.päivä)

Katumuksen sakramenttiin osallistuvat kaikki kristinoppileiriläiset. Tämä on varmasti yksi niistä asioista, jota etukäteen jännitetään aika lailla. Syytä tarpeettomaan pelkoon ei kuitenkaan ole.
Monella ensimmäinen kosketus tähän sakramenttiin tapahtuu juuri kristinoppileirillä. Valitettavasti monelle tämä jää myös viimeiseksi kerraksi. Kysymys ei ole siitä, että kokemukset olisivat olleet jotenkin järisyttävän pelottavia, vaan ennemminkin kyse on puhtaasti vieraantumisesta tähän toimitukseen, jonka merkitystä ei siis täysin käsitetä.
Koska nuoret eivät varsinaisesti oma-aloitteisesti osallistu tähän sakramenttiin, vaan siihen ohjataan, niin silloin myös siinä käydään läpi asioita hieman toisella tavalla.
Ensimmäisenä tavoitteena on muistuttaa siitä, että kukaan meistä ei ole täydellinen! Ihminen tekee joka päivä syntiä, vaikka hän saattaakin ajatella, että sellaiset "pienet paheet ja rikkeet" eivät ole todellisuudessa meille haitaksi. Tämä on oikeastaan ensimmäinen kompastuskivi. Jos sivuutamme nuo mielestämme vaatimattomat synnit, niin jonkin ajan kuluttua emme pidä niitä enää edes syntinä. Katumuksen sakramentin "tutustumiskäynnin" toisena tavoitteena on löytää omasta elämästä asioita, jotka eivät ole meille hyväksi. Ne ovat siis asioita, jotka vievät meitä pois Jumalasta ja lähimmäisistämme. Kolmantena tavoitteena on oppia korjaamaan asioita ja katsomaan myös tulevaisuuteen, jolloin syntiä pystyy välttämään.
Kaiken opetuksen on tapahduttava sillä tavoin, että toimituksesta jää hyvä käsitys nuorelle. Koko kristinoppileirin tarkoituksena on osoittaa uskon ja kirkon positiivinen voima. Siihen kuuluu myös se, että ihminen oppii jo nuorena käsittämään sen suuren avun, jota hänelle tarjotaan katumuksessa.
Monesti kristinoppileiriläisen ikäisen elämässä ei välttämättä ole vielä tapahtunut mitään todella suurta ja järisyttävää. Tiedämme kuitenkin, että vuosien karttuessa elämän lankaan voi tulla helpommin solmuja. Yleensä ihmissuhteet alkavat mutkistua ja kiintymys maallisiin asioihin voi saada epäterveitä piirteitä. Tällöin olisi hyvä, että mieleen palautuvat kristinoppileirin opetukset katumuksen eli mielenmuutoksen merkityksestä ja siitä, että se todellakin auttaa meitä elämässä ja sielun pelastuksessa. Ihanteellista olisi että säännöllinen osallistuminen katumukseen alkaisi jo kristinoppileiristä.
Jälleen kerran korostan, että tavoitteena on tuoda esille kirkon pyhien toimitusten todellinen merkitys meille ihmisille. Tapauskovaisuuden nimissä nuoria ei voi kannustaa osallistumaan kirkon elämään.
lauantai 11. kesäkuuta 2011
Kristinoppileiri (3.päivä)

Kristinoppileirin yhtenä tavoitteena on opettaa nuorille se, että millainen on hyvä ihminen. Tämän luulisi olevan sen luontoinen asia, että ateistikin näkisi sen myönteisessä valossa.
Kristinoppileirin muihin tärkeisiin tavoitteisiin kuuluu myös se, että meidän ei tarvitsisi tarpeettomasti pelätä kuolemaa. Tällä en tarkoita sitä, etteikö kuolema meitä kuitenkin jossain mielessä pelota tai saata surulliseksi. Tarkoitan sitä, että ihminen ei kadottaisi täydellisesti toivoa ja elämänmyönteisyyttään, kun esimerkiksi joku läheinen ihminen kuolee.
Hautajaisissa pystyy aika nopeasti aistimaan sen, että millainen on saattoväen suhde kuolemaan ja iankaikkiseen elämään. Suunnaton kuolemanpelko ja toivottomuus paistavat äkkiä läpi ja silloin hautajaisissa voi helposti aistia tuo synkän tunnelman, vaikka ortodoksinen hautaustoimitus kaavaltaan onkin äärimmäisen valoisa. Sen sijaan terveellä ja elämänmyönteisemmällä tavalla kuolemaan suhtautuvien kasvoilta paistaa myös hautajaisissa levollisempi ilme ja hymykin voi olla keskusteltaessa herkemmässä. Kuolema ei ole kaiken loppu, vaan se on uuden alku!
Kuoleman kieltäminen ja esimerkiksi siihen liittyen arkun kannen visusti kiinni pitäminen (ilman näkyvää syytä) saavat aikaa pahan kuolemanpelon kierteen, joka voimistuu entisestään joka sukupolvessa. Kristinoppileirillä opetetaan kuitenkin se, että kuoleman kanssa ei tavitse olla sujut, mutta meidän ei tarvitse kuitenkaan lakaista kuolemaa maton alle tai sananmukaisesti sulkea arkun kannella vainajan pois omista hautajaisista.
Monet nuoret ja vanhemmatkin käyttävät mielellään sanontaa "jos minä kuolen", vaikka oikeampi ilmaisu onkin "kun minä kuolen". Me emme ortodoksisessa kirkossa maalaile maailmanlopun päivämääriä. Elämme niin, että jokainen päivä voi olla viimeinen, mutta emme kuitenkaan niin kuin viimeistä päivää.
torstai 9. kesäkuuta 2011
Kristinoppileiri (1.päivä)

Tervehdys kaikille!
Olen tällä hetkellä Sikrenvaaran leirikeskuksessa Enossa kristinoppileirillä. Tavallisuudesta poiketen leiri alkoi periaatteessa sillä tavoin, miten se yleensä päättyy. Normaalisti leirin lopussa on ollut lopputentti, jossa on kysytty ortodoksisuuteen liittyviä asioita. Tällä kertaa leiri alkoi "alkutentillä".
Tässä tapauksessa nuorilta tiedusteltiin, että mitkä asiat heitä kiinnostavat ortodoksisuudessa ja mihin kysymyksiin he haluaisivat leirin aikana vastauksen. Nuoret saivat vastata tähän tenttiin täysin nimettöminä.
Tällä kyselyllä haluttiin varmistaa se, että kysyntä ja tarjonta vastaisivat mahdollisimman hyvin toisiaan. Toki leirillä tullaan käsittelemään myös niitä asioita, jotka eivät ainakaan heti kättelyssä tunnu nuortyen mielestä kovin kiinnostavilta. Opetuksen painopistettä pystytään kuitenkin säätelemään hieman kiinnostuksen mukaan.
Laitan seuraavana muutamia heidän esittämiään kysymyksiä:
- Miksi me ollaan täällä leirillä?
- Miksi tää leiri on niin pitkä?
- Miksi ei ole naispappeja?
- Miksi kirkossa on paljon ikoneja?
- Miksi kirkko ja tiede mollaavat toisiaan?
- Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
- Miksi kripari pitää käydä?
- Miksi kirkossa on niin vähän penkkejä?
- Miksi kirkolle kerätään veroja jos maallinen on pahasta?
- Mikä merkitys ehtoollisella on?
- Onko Jumala olemassa?
- Miksi täytyy olla uskonto?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)