Ihminen voi paastota monella tavoin. Yleensä me aloitamme helpoimmasta eli ulkoisesta paastosta, jolloin esimerkiksi rajoitamme omaa syömistä ja sellaista ajankäyttöä, joka ei ole meille hyödyllistä. (En aio nyt tällä kertaa pohtia kuitenkaan ruokapaastoa ja antaa reseptejä.)
Sisäinen paasto on jo paljon vaativampaa, sillä siinä meidän tulisi hallita omia ajatuksiamme ja koko elämänasennetta. Ulkoinen paasto ensimmäinen askel siinä, että oppisimme hallitsemaan itseämme myös sisäisesti.
Ajattelin tällä kertaa pohtia paastoa television katselun kannalta. Nyt pitää tunnustaa että minä en itse pahemmin voi paastota TV:n katselusta, koska ei minulla ole koko digiboksiakaan. Sen olen kyllä huomannut, että kyläillessä sitä telkkua ryhtyy katsomaan ihan automaattisesti, vaikka sieltä ei todellakaan tulisi mitään kiinnostavaa. Olohuoneen nurkassa jököttävä telkkari sanelee pitkälti koko auvoisen ehtoon elämänrytmiä.
Olisi helppoa sanoa että telkku kiinni koko paaston ajaksi. Mikäpäs siinä. Pitää kuitenkin tunnustaa että sieltä tulee kyllä ihan hyödyllisiäkin ohjelmia.
Pitäisikin katsella sellaisia ohjelmia, joista olisi meille todellista hyötyä. Tällä periaatteella voisi oikeastaan pitäytyä YLE:n kanavilla, sillä mitä suuremmaksi nousevat kanavanumerot, niin sitä viihdevoittoisempaa ja leikkisästi sanottuna "asiattomampaa" on niiden sisältö.
Paaston yhtenä tarkoituksena on murtaa sellaiset riippuvaisuussuhteet, joista ei ole meille todellista hyötyä. Meillä ei ole loputtomasti aikaa täällä maan päällä. Ihmiset elävät ja vanhenevat. Televisio-ohjelmia tulee joka päivä, mutta läheisemme eivät ole kanssamme täällä loputtomasti. Käytännössä turhanpäiväinen telkkarin tuijottelu on jostain, tai paremmin sanottuna joltakulta aina pois.
Onko sen laatikon tuijottelu lopulta sen arvoista?
