Helsingin Sanomien päivän kysymys (6.1.2011)
"Vietätkö tipatonta, lihatonta tai muuten pidättyvää tammikuuta?"
Tutkiskelen mieluusti verkkouutisia. Silmiin pisti yllä oleva kysymys, joka varmasti viittaa ihmisten uuden vuoden lupauksiin. Sinäänsä ihan mukavaa että ihmiset haluvat hillitä himojaan, mutta kirkollisessa mielessä ajankohta ei oikein täsmää.
Meille on annettu eri paastoajanjaksoja jotka valmistavat meitä suuriin juhliin. Nykytrendi näyttää kuitenkin olevan sellainen, että itsensä hillitseminen ja jonkinlainen paasto aloitetaan vasta silloin, kun meillä olisi todellista syytä viettää juhlaa. Uuden vuoden lupaukset kuulostavatkin enemmän syömisestä, juomisesta ja juhlimisesta krapulaisen ihmisen lupaukselta että "ei enää kiitos vähään aikaan".
Koko paastokäsitys on tässä ajattelussa heittänyt volttia ihan kunnolla. Uuden vuoden lupaukset ovat kylläänsä saaneen ihmisen lupauksia hillitä ylensyömistä/juomista jonkin aikaa. Se on huonon omantunnon korjaamista. Tietysti on hyvä, että edes tämä saattaa ihmistä muutoksen polulle, mutta todellinen kilvoittelu lähtee liikkeelle jo paljon aiemmin.
Mitä on lopulta paasto ja pidättäytyminen?
Se on ensimmäinen askel siinä, että opimme hallitsemaan itseämme. Ensimmäinen ja helpoin askel tässä kaikessa on se, että osaamme kontrolloida sitä, mitä pistämme suusta sisään. Jos kykenemme tähän, niin sen jälkeen meidän on askeleen verran helpompi kontrolloida sitä, että mitä päästämme suusta ulos.
Kolmas ja varmasti vaikein tehtävä on hallita omaa mieltämme ja mielihalujamme, koska nämä ovat kaikkien himojemme ja riippuvuutemma alkusyy. Kuinka paljon helpompaa onkaan arvioida ulkoisten tekejomme syitä ja seurauksia kuin se, että kykenemme korjaamaan itseämme sisältä päin. Se on kuitenkin koko paaston idea.
Ylensyöneen/juoneen ihmisen on helppo tehdä lupauksia siitä, että hän ei vähään aikaa syö lihaa eikä käytä kohtuuttomasti alkoholia. Tämä ei ole oikeastaan todellista paastoa, vaan ainoastaan ruuan sulattelua. Oikeaa paastoa ja lupausta on se, että tämän päätöksen osaa tehdä paljon aiemmin.
Kristillisessä mielessä "pikkujouluperinteemme" joulupaaston aikana ja itse juhlakaudella annetut krapulaiset ja ähkynkyllästämät hetkelliset lupaukset ovat hyödyttömiä. Sellaista meidän juhlaperinteemme näyttää kuitenkin olevan. Kristityn elämä on todellakin vastavirtaan kulkemista!
