Vietämme tänään yhtä kristikunnan merkittävimmistä juhlista: Herran kasteen ja Jumalan ilmestymisen juhlaa, jota kutsutaan myös Teofaniaksi. Ensimmäisinä vuosisatoina ei erikseen vietetty Kristuksen syntymäjuhlaa, vaan se oli sijoittunut osaksi Herran kasteen juhlaa. Suuremman huomion sai tuolloin juuri tuo kasteen juhla.
Mitä tämä Teofania, eli Jumalan ilmestyminen sitten tarkoittaa. Se tarkoittaa todellakin sitä, että Kristus ilmestyi ihmisten keskelle. Hänen syntymänsä jäi pienen ihmisjoukon tietoon. Hänen ensimmäiset vuosikymmenet olivat kuluneet kirvesmiehenä Nasaretissa. Ei kukaan käsittänyt Hänen olevan Messias, vaan ainoastaan Joosefin ja Marian poika.
Yhtäkkiä Kristuksen jumalallisuus alkaa näyttäytyä suuremmalle joukolle. Sen lisäksi tämän jumalallisuuden vahvistuksena kuuluu Isän Jumalan ääni ja Henki ilmestyy kyyhkysen muodossa. Tätä kuvaa juuri tämän päivän kirkkoveisu, eli tropari:
Jordanissa kastettaessa sinua, oi Herra, tapahtui että ihmiset kumarsivat Pyhää Kolminaisuutta, sillä Isän ääni todisti sinusta nimittäen sinua rakkaaksi Pojaksensa ja Henki kyyhkysen muodossa vahvisti sen sanan totuuden. Kunnia olkoon sinulle, Kristus Jumala, joka ilmestyit ja valistit maailman.
Kuten huomaamme, kirkkoveisut kuvaavat hyvin oleellisella tavalla juhlan tapahtumia ja niiden merkitystä koko ihmiskunnalle. Tästä päivästä todellakin alkoi ihmiskunnan valistus, jonka tarkoituksena on saattaa meidät Jumalan yhteyteen. Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihminen voisi tulla jumalaksi.
Kaikesta huolimatta meitä saattaa jäädä vaivaamaan eräs asia. Miksi ihmeessä Kristus otti kasteen vastaan? Miksi Jeesus meni kastettavaksi, vaikka hänen olisi pitänyt enneminkin kastaa Johannes? Tätä Johanneskin yrittää sanoa, mutta Kristus ei taipunut tähän pyyntöön. Lähes samankaltaisen tapahtuman me löydämme edeltävän Kristuksen kärsimyksiä. Siinä Jeesus pesee opetuslastensa jalat, mutta Pietari ei halua suostua siihen. Siinäkin tapahtumassa Kristuksen tahto voitti kaikki estelyt.
Kristus antaa meille kummassakin tapauksessa nöyryyden ja lähimmäisen palvelemisen suurimman esikuvan. Kysymys ei ole nöyristelystä tai hurskastelusta, vaan alistumisesta johonkin sellaiseen, mikä ei missään muodossa olisi ollut Jumalalle välttämätöntä.
Kristus osoittaa meille ihmisille nöyryyden todellisen esikuvan. Sen, että kenenkään meistä ei tulisi pitää itseämme täydellisen hurskaina ihmisinä, jotka eivät tarvitsisi pelastukseen johtavia välineitä. Jos itse Kristus täydellisenä ja synnittömänä teki kaiken tuon, niin kuinka paljon enemmän meidän tulisi tarvita kaikkea sitä, mitä pelastuksemme tähden on meille annettu?
Kristuksen maanpäällisen työn keskeisimmät teot liittyvät juuri tuohon nöyryyteen ja lähimmäisen palvelemiseen. Hänen toimintansa alkaa nöyrtymisestä kasteeseen ja lähes viimeisimpänä varsinaisena tekona on hänen omien opetuslastensa jalkojen peseminen. Kaikessa tässä toteutuu juuri tuo Kristuksen oma lausahdus: ”Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” (Matt. 3:15) Amen!
