Meillä saattaa syntyä sellainen harhakuva ortodoksisista jumalanpalveluksista, että ne ovat toinen toistensa kopioita. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, jos pystymme hyödyntämään tarpeeksi laajasti meidän jumalanpalvelustekstejä.
Ehtoo-ja aamupalveluksissa erittäin suurta roolia näyttelee oktoehoksen, kahdeksansävelmistön tekstit, jotka nimensä mukaisesti kiertävät kahdeksan viikon syklissä. Tämän rinnalla kulkee minea, josta löytyy päivän pyhän tai juhlan muisto.
Olen joskus aiemminkin viitannut siihen, että monissa paikoissa oktoehoksesta lauletaan äärimmäinen minimi, eli se mitä harmaaseen kirjaan on painettu. Minea taas on lähes koskematonta maaperää, johon ei liiemmin haluta kajota. Käytännössä minean veisut kertovat päivän pyhien ihmisten muiston hyvin kauniisti ja vaikuttavasti. Minea on jossain mielessä laulettua pyhien elämänkertaa. Suosittelen tutkimaan Ortodoksi.netin "liturgiset tekstit" osastoa.
Liturgiassa vaihtelevuutta on vähemmän. Vireyden lisäämiseksi voisi esimerkiksi kolmannen hetken sijaan lukea kuudennen hetken ennen varsinaisen liturgian alkamista. Evankeliumitekstien suhteen pitäisi vakavasti pohtia sellaista soveltamista, että esimerkiksi launtain tai jopa arkipäivän luvun ottaisi sunnuntain luvun rinnalle. Sunnuntaitekstit ovat varmasti evankeliumin valittuja helmiä, mutta paljon muutakin mielenkiintoista löytyy. Lisäksi epostolatekstiin viittaaminen opetuspuheessa jää usein hyvin vähäiseksi (esimerkiksi minulla).
