Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, että suurempiin yksiköihin siirtyminen vie pois tuota hyvää paikallista palvelua. Tämä vanhempi juttu on luettavissa tästä linkistä.
Joka tapauksessa tarina sai tässä äskettäin jatkoa. Olen yrittänyt hoitaa kaikki pankkiasiat saman henkilön kanssa, koska tällöin asioita ei tarvitse selitellä alusta lähtien, koska taustat ovat tiedossa. Niinpä halusin taas eräänä päivänä tavoittaa tämän ikioman (ja hyvän) pankkivirkailijamme.
Kuten aeimmallakin kerralla tapahtui, niin soitto meni Lieksan keskukseen. Tälläkään kertaa en saanut suoraan omaa virkailijaani kiinni, vaikka ihan nimeltä osasinkin pyytää. Itse asiassa koko soittopyyntöäkään ei oikeastaan tarjottu. Puhelimessa ollut virkailija halusi tietää asiani suhteellisen yksityiskohtaisesti ja kun sitten selvisi, että kysessää oli käyttöluoton pyytäminen, niin hän yksoikoon tarjosi sellaista vaihtoehtoa, että hoitakaa tällainen laina-anomus netissä.
Olen tähän asti uskonut siihen, että pankki elää nimenomaan lainan annolla ja tällaisia ihmisiä on käsitelty silkkihansikkain. Olen ilmeisesti hieman erehtynyt. Mieleeni tuli heti ajatus siitä, että mitäs siitä sanottaisiin, jos minä sanoisin ortodoksisuudesta kiinnostuneelle, että hoitakaas kuulkas tämä liittymisasia ihan netissä. Voi olla, että saattaisi kiinnostus ortodoksisuuteen lopahtaa siihen.
Mistäs tässä kaikessa sitten on lopulta kysymys?
Viime aikoina ovat olleet tapetilla myös hätäkeskusten päivystäjien karskit kommentit. Eli, hieman etäinen ote asiakkaaseen ei olekaan ainoastaan tiettyjen virkailijoiden yksinoikeus. Joka tapauksessa en syytä tässä tapauksessa itse päivystäjiä, vaan enemmänkin olosuhteita, jotka ovat luoneet ympäristön, josta ihmisläheisyys alkaa olla kaukana.
Sitä kun tarpeeksi joutuu kiirehtimään ja stressaamaan, niin ystävällisistä ja hyvin palvelualtista ilmapiiriä on hyvin vaikea pitää yllä. Palvelualalla olevat ihmiset kertakaikkisesti väsähtävät voimavarojen kadotessa ja silloin sosiaalinenkin ihminen alkaa muuttua antisosiaaliseksi ja jopa kyyniseksi. Se on iso sääli.
Jos tässä pitää jotakuta osoittaa sormella, niin silloin etusormen voisi kohdistaa niitä päättäjiä kohtaan, jotka haluavat karsia henkilöstöä ja siirtää sekä keskittää kaiken palvelun jonnekin aivan muualle, kuin sinne missä se itse ihminen on. Toivon hartaasti, ettei minun tarvitsisi kirjoittaa kolmatta osaa tästä "paikallisesta" palvelusta.
