Ihmisellä on elämässään monia päämääriä. Usein nämä päämäärät ovat selvillä jo varhaisaikuisuudesta lähtien tai sitten joku kokee herätyksen vasta myöhemmällä iällä. Usein sana "agenda" liitetään poliittisiin päämääriin ja ideologiaan, vaikka sen voisi hieman vapaammin yleistää käsittämään yksittäisen ihmisen halua parantaa maailmaa.
Voiko maailman parannuksesta tulla sitten elämää suurempi fiksaatio, jossa tunteet käyvät järjen edellä? Monissa tapauksissa näin voi käydä. Voisi vertauskuvallisesti ajatella, että ihmisen päämäärähakauisuus on kuin kuopan kaivaminen. Mitä enemmän kaivat, sen syvemmällä pääset. Jossain vaiheessa kuopasta ei kuitenkaan pääse enää pois omin avuin ja koko maailmankatsomuskin on muuttunut hyvin suppeaksi, koska ympärillä ei ole kuin kuopan seinämät.
Mielestäni ihmisellä pitää olla päämäriä, mutta niihin pyrkimisessä pitää käyttää tervettä järkeä ja luovuutta. Ensinnäkin, pitää pystyä hyvin perustelemaan se, että miksi maailmaa pitäisi parantaa minun haluamallani tavalla. Toiseksi, pitää pystyä tarvittaessa muuttamaan myös omia käsityksiä ja asennetta, jos sellaiseen löytyy hyvät perusteet. Tämä on itse asiassa kaikkein hankalinta, koska siinä tilanteessa joudumme myöntämään oman erehtyväisyytemme.
Tieteellisessä tutkimuksessa monen työn lähtökohtana on ollut maailmanparannus ja oman päämäärän saavuttaminen. Kun tutkimustyö sitten etenee, niin vastaan saattaa tulla löytöjä, jotka vetävät suoraan sanottuna maton alta kaikelta aiemmalta, jolloin omia käsityksiä pitää muuttaa. Kuinka monesti on käynytkään niin, että epämieluisat tulokset on vaivihkaa haudattu kirjahyllyn perukoille? Tunteet ovat taas kerran voittaneet järjen.
Kirkon piirissäkin kuulee puheenvuoroja, joissa tunteet ovat menneet aikoja sitten järjen edelle. Tällöin ihminen ei näe enää kokonaisuutta, vaan ainoastaan tietyn osan, joka sattuu olemaan oman mielen mukaista. Kirkkokin elää ja muuttuu, jolloin uudet ja luovat ajatukset ovat todella tarpeellisia. Samanaikaisesti kaiken tulisi tapahtua kuitenkin Tradition hengessä. Jotta pystymme löytämään tasapainon tässä kaikessa, on meidän käytettävä järkeä.
Helpommin sanottu kuin tehty!
