Olemme yhä enemmän ajautumassa sellaiseen yhteiskuntaan, jossa ihmisten etäisyys toisista on kasvamassa. Kysymys ei ole pelkästään henkisestä ja sosiaalisesta etäisyydestä, vaan myös fyysisestä etäisyydestä.
Tuossa jokin aika takaperin uutisissa oli juttu, siitä kuinka oppilaat kokevat opettajien koskettelun ahdistavaksi. Juttu oli otsikoitu vähän siihen malliin, että siitä sai erheellisen käsityksen, että suurin osa opettajista olisi jotenkin seksuaalisesti kieroja. (En tietenkään halua vähätellä sitä faktaa, että sellaisia yksittäistapauksia löytyy varmasti kaikista ammattikunnista)
Mutta ei minun nuoruudessani ainakaan ollut mitenkään omituista, että opettaja tuli selän taakse, katsoi mitä olin saanut aikaiseksi, puristi kevyesti hartiasta ja sanoi: "hyvin tehty!"
Ongelma on siinä, että ihmisten "turvaväli" on kasvanut. Valitettavasti, tässäkin tapauksessa kodin kasvatusympäristö on voinut vaikuttaa tähän suuresti. Jos lapsi ei saa osakseen halauksia tai läheisyyttä, niin hän tottuu siihen, että ihmiset eivät saa olla toisten kanssa tekemisissä. Ei edes niin, että joku vaikka halaisi tai taputtaisi olalle.
Kyllä itsellekin tulee välillä sellainen olo, että joskus lyhtypylvästäkin on luontevampaa halata, kuin jotain ihmistä, joka on tottunut tähän tiettyyn turvaväliin. Sen vuoksi pitää tarkoin harkita, että haluatko onnitella jotain ihmistä ihan halaamalla, vai riittäisikö sittenkin kädenojennus?
Henkisestä turvavälistä voisi puhua myös paljon. Ehkä tässä tilanteessa riittää toteamus, että oletusarvo tuntemattoman ihmisen kohdalla on nykyään "vihamielinen". Toisin sanoen, se tuntematon ihminen todennäköisesti lyö minua, joten on parempi etten tervehdi häntä, vaan jatkan matkaa pää kumarassa. Jos vastaan tulee selvästi ulkomaalainen ihminen, niin tällainen ajattelu ja toiminta tietysti moninkertaistuu.
Sikainlfluenssa tarjosi myös mukavaa nostetta tälle melkeinpä neuroottiselle turvavälille. Nyt ei tarvitse enää kätelläkään, kun jokin pöpö voi tarttua. Mitenköhän tälläinen suomalainen pientä nuhakuumetta pelkäävä "lyhtypylväs" pärjäisi josssain toisessa maassa, jossa kanssakäyminen on paljon avoimempaa ja läheisempää? - Kas, siinäpä kysymys!
