Päivityksiä tulee hieman harvempaan, mutta olen elossa. Lyhyt tilannepäivitys:
Talon on kuin myrskyn jäljiltä, mutta kyllä työn tuloksetkin alkavat hiljalleen näkyä. Yritämme selvitä kaaoksen keskellä.
Pakkasta on nyt -30...rupeaa meikäläisen talvikiintiö olemaan täynnä!!!
Tilasin juuri yli 1.500 sivua kirjoja liittyen liturgian historiaan. Nyt rupeaa olemaan jo niin paljon tekstiä, ettei sitä ikinä ehdi lukemaan. Pitää kuitenkin todeta, että aihe on harvinaisen mielenkiintoinen.
En nyt ryhdy kertomaan sen tarkemmin sitä, mitä olen saanut selville. Olen kyllä ihastunut siihen, miten jotkut liturgian tutkijat osaavat puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Olen lukenet Robert F. Taftin kirjaa Through Their own Eyes - Liturgy as the Byzantines saw it.
Hän on todennut tässä kirjassaan, että liturginen elämä oli aktiivista kaikkialla Bysantissa. Ihmiset eivät lokeroineet elämäänsä kirkolliseen tai maalliseen, vaan kaikki sulautui hyvin yksiin. Tämän vuoksi esimerkiksi kirkon ovien ulkopuolella tapahtui jatkuvasti kaikkea kirkollista, ristisaattoja yms.
Luostarilaitos toimi monessa suhteessa oikean opin pelastajana ja auttoi esimerkiksi taistelussa ikonoklasteja vastaan. Luostarilaitos varmasti yksinkertaisi keisarillisia mahtipontisia kirkollisia asioita, mutta samalla toimintaa pakattiin kirkon seinien sisäpuolelle tavalla, joka tuhosi myös alkuperäistä liturgista henkeä. Kirjoitan nyt lainauksen Taftin kirjasta:
"The secular clergy, unable to restore the complex rite of the Great Church in the aftermath of the Latin occupation (1204-1261), had no choice but to acquiesce in the monasticization of its offices. The end result was a more and more confined within the church building, and the great, public processions-- are replicated in reduced form to become a series of appearances of the sacred ministers from behind the iconostasis.
This compression of church life within the walls of eversmaller churches entailed not only changes of scale but also shift toward greater symbolization, as rites once of practical import lose their original purpose and perdure in reduced form, acquiring in the process symbolic interpretations often far removed from their roots" (Taft 2006, s.144)
Tästä samaisesta asiastahan Alexander Schmemann on kirjoittanut seuraavasti:
"Eukaristialiturgian selittäminen Kristuksen maanpäällisen elämän kuvaukseksi on keinotekoista jokaisesta, joka vähänkin tuntee liturgian historiaa, rukouksia ja rakennetta. Se on kuitenkin Bysantin ajoista saakka ollut suosituin ja hyväksytyin tulkinta ja tosiasiassa suoraan tuottanut liturgiaan kokonaisen sarjan lisäyksiä, jotka osaltaan ovat tuhonneet sen alkuperäistä rakennetta. Tulkinnan menestyksen selittää vain tietynlaisen liturgisen hartauden paine.” (Alexander Schmemann, Johdatus liturgiseen teologiaan 1994, s.78)
