KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

lauantai 6. helmikuuta 2010

Kävin piikillä

Alkuperäinen ajatukseni oli, etten ota mitään piikkiä. Koko sikainfluenssa alkoi tuntua suuresti liioitellulta epidemialta (lääkefirmojenko toimesta?). On tietysti totta, että se levisi laajalle jne, mutta onkos minkään muun pöpön taivalta seurattu näin suurennuslasin alla.

Joka tapauksessa, olin siis kallistunut sille linjalle, että maataan nyt viikko sängynpohjalla ja saadaan samalla vastustuskyky kenties koko loppuelämäksi. Vaimo ei kuitenkaan nähnyt järkevänä sitä, että kaikki muut meidän perheestä oli rokotetttu minua lukuunottamatta. Lisäksi vähintäänkin sosiaalinen ammatti melkeinpä edellytti piikin ottamista.

Viimeinen kommentti on varmasti totta. Pitää ihan myöntää, että olin lähestulkooon loukkaantunut siitä, että pappeja ei kutsuttu hoitohenkilökunnan kanssa samanaikaisesti piikille. Tässä kuitenkin työn puolesta kuljetaan sairaaloissa, hoitokodeissa, ihmisten yksityiskodeissa, tavataan ihmisiä virastossa, tapahtumissa ja tietysti kirkossa. Kuinka paljon enemmän tässä olisi vielä pitänyt olla toisten kanssa tekemisissä, jotta pikainen rokote olisi nähty tarpeelliseksi myös meille?

En tiedä sitten, että onko liian aikaista sanoa: loppu hyvin, kaikki hyvin. Olkavarsi on hieman arka, mutta muutoin rokotteesta ei ole tullut sen kummallisempia lieveilmiöitä. Nyt jäi vaan selvittämättä se, että olisiko noin 10 vuotta sitten sairastamani A-virus suojannut minut tältä pöpöltä?