Yritin tässä taannoin ryhdistäytyä ja lähteä ihan kympillä mukaan erääseen keskustelufoorumiin. Taustalla oli tietysti ajatus siitä, että voisin yrittää vastailla ihmisten kysymyksiin omalta näkökantiltani.
Keskustelu oli mielekästä siihen asti kunnes tajusin, että aina köytyy ihmisiä, jotka ovat kaivautuneet omien asenteidensa poteroihin, jolloin terve keskustelu muuttuu väittelyksi ja lopulta riidaksi.
Päätin lopettaa homman siinä vaiheessa, kun mieleeni alkoi nousta riidanhaluisia ajatuksia. Sopii tietysti miettiä, että miksi olemme niissä poteroissa ja haluamme pitää kiinni viimeiseen asti omista kannoistamme?
Kysymys taitaa olla uskosta. Ihminen on valmis taistelemaan viimeiseen asti silloin, kun hän uskoo, että hänen edustamansa asia on oikea asia. Eihän kukaan huuhaan takia viitsi paljoa vaivaa nähdä.
Mutta kuka on sitten oikeassa silloin, kun on paljon niitä jotka ajattelevat olevansa oikeassa? Voisi ajatella, että demokratian avulla enemmistö valitsee oiken vaihtoehdon.
Mutta meneekö asiat todella niin? Eihän meillä nytkään enemmistö vaikuta asioiden kulkuun. Lähes kaikkialla eniten asioihin vaikuttavat pienet, mutta sitäkin äänekkäämmät ryhmät tai jopa yksittäiset henkilöt.
Kysymys kuuluukin, että ovatko nämä henkilöt aina oikeassa? Kenties eivät, mutta enemmistöä eivät tällaiset asiat jaksa hetkauttaa, joten niinpä jatkakaamme samaan malliin.
Maailmanparannus ei sittenkään tapahdu keskustelufoorumeilla, vaikka me herkästi niin luulemme. Voihan siellä toki saada omaa itsetuntoa kohotettua monella eri tavalla. Mutta väittely ei ole minun alaani. Taidankin kuitenkin keskittyä enemmän taas tähän sooloiluun :)
