Tuleeko elämässä tilanteita, joista haluaisit luikerrella pois? Kysymys voi olla vaikkapa opiskelusta, työtilanteesta, luottamustehtävästä, parisuhteesta tai jopa kirkkoon menemisestä tai sen jäsenyydestä. Näistähän ei voi olla poissa noin vain, joten usein laistamiseen tarvitaan hyvä veruke, jolloin suuremmilta syyllisyydentunnoilta voisi välttyä.
Omatunto on siitä mielenkiintoinen, että se vaivaa meitä aina kun jätämme tekemättä jotain, mitä meidän periaatteessa pitäisi tehdä. Ihminen on kuitenkin keksinyt keinon tähänkin. Käännetään tilanne sellaiseksi, että meillä on näennäinen oikeus olla kohtaamatta toista ihmistä tai olla menemättä johonkin, jonne meidän pitäisi mennä.
Asian voi hoitaa esimerkiksi loukkaantumalla jostain asiasta, jolloin voimme "hyvällä" omallatunnolla sitten päästä eroon kyseisestä tilanteesta. Suhteessa toiseen ihmiseen tämä toteutuu esimerkiksi siten, että omalla joustamattomuudella suututamme toisen osapuolen ja sitten kun tämä avautuu siitä, niin voimme "hyvällä" omallatunnolla loukkaantua ja vaikkapa kääntää tälle selän kokonaan. Tällöin ei tarvitse tuntea asiasta huonoa omaatuntoa.
Henkilökohtaisesti olen omassa työssäni kohdannut ihmisiä, jotka ovat päättäneet loukkaantua jostain asiasta. Monesti tällaisessa tilanteessa kirkon jäsenyys otetaan kiristyskeinoksi: “Jollet tee tätä asiaa, niin kuin minä vaadin, eroan kirkosta!” Usein kysymys on asiasta, johon en itse voi lopulta vaikuttaa. Esimerkiksi lainsäädäntö ja byrokratia voivat luoda sellaiset puitteet, joista ei voi poiketa. On käynyt niinkin, että minulta vaaditaan aikaa, vaikka kalenteri on täyteen lyöty ja mikään muu vaihtoehto ei kertakaikkiaan sovi.
Seurakunnan työntekijä on luonnollisesti seurakunnan palvelija, mutta joustoa vaaditaan niin papilta kuin seurakuntalaiseltakin. En kuitenkaan voi hyväksyä sitä, että kirkon jäsenyydellä pyritään vaatimaan asioita, jotka ovat joko lainsäädännällisesti tai ajanhallinnallisesti sula mahdottomuus. Siinä tilanteessa ei voi muuta kuin todeta erään kollegani sanojen mukaisesti: “Kirkon ovet aukeavat kumpaankin suuntaan”.
