Sain kunnian olla mukana kreikkalaisissa häissä. Nämä häät eivät olleet kreikkalaisen mittapuun mukaan erityisen suuret, sillä väkeä oli noin 250 henkeä. Ennen kirkkoon menemistä morsiamen talossa kävi kova kuhina. Pukeminen tapahtui yläkerrassa ja isä ja veli asettivat kengät morsiamen jalkoihin. Pukemisen jälkeen sisälle marssi soittajia ja ihmiset lauloivat häälauluja. Koskettavin kohta noissa lauluissa oli se, kun sulhasen äiti lauloi. Siinä hän pyysi morsianta pitämään tästedes hyvää huolta hyvästä pojastaan.Autokolonna lähti kotitalosta kohti kaupunkia ja kirkkoa. Autojen töötit lauloivat lähes taukoamatta, kun kaikille tehtiin tiettäväksi, että tässä ollaan nyt häihin menossa. Itse asiassa kovan metelin pitäminen kuului asiaan alusta lähtien. Ennen vanhaan ammuttiin aseilla ilmaan, joka nykyään oli kiellettyä. Uskallan väittää, että maaseudulla edelleenkin paukutellaan aseilla. Kaupungissa pitää tyytyä kovaäänisten ilotulitteiden käyttöön, jota saimmekin kuulla, niin kotipihalla, kuin kirkon pihalla ja vielä hitusen hääjuhlissa.
Jumalanpalvelus oli ilmoitettu alkavaksi klo 18, mutta kello taisi olla 18.30 kun morsian saapui paikalle. Ihmiset olivat olleet kaikessa rauhassa kirkon pihalla odottelemassa. Kysymys oli siis puhtaasti noin ajasta. Olisi ollut hauska huomata millaisessa paniikissa Suomessa olisi oltu jos morsian olisi ollut enemmän kuin 10 minuuttia myöhässä.Itse häätoimituksesta en tässä yhteydessä kerro sen enempää. Totean kuitenkin, että kameroiden käyttö oli kohtuutonta ja häiritsevää. Erityisen palkatut kuvaajat isoine video ja tavallisine kameroineen, ottivat kuvia kaikista mahdollisista paikoista puskien samalla pappeja hieman sivuun siitä. Normaalia hulinaa paikallisten mielestä. Lisäksi häät menivät hyvin rauhallisesti, koska ihmiset olivat siivoa ja uskonnollista porukkaa. On kuulemma sellaisiakin häitä, joissa ihmisten hälinä ja puheensorina käy niin kovaksi, että papin on ollut pakko keskeyttää toimitus hetkeksi ja pyytää ihmisiä olemaan hiljempaa.
Kirkosta siirryttiin hääjuhliin erääseen ravintolaan. Tarjoilu pelasi moitteettomasti. Jokainen sai heti alkupalalautasen eteensä. Sitten kun siinä oli tovi syöty niin hääpari saapui paikalle ja tällöin leikattiin samoin välittömästi hääkakku ja sitten häätanssi. Vasta tämän jälkeen alkoi ruokailu pitemmän kaavan mukaan ja siinä lomassa sitten soitettiin ja tanssittiin. Lopuksi tarjottiin jäätelöä ja hääkakkua jälkiruuaksi. Raamatusta olikin jo käynyt tutuksi se fakta, että häistä ei viini lopu. Tosin, kreikkalaiseen kulttuuriin ei kuulu kohtuuton juominen, joten siltä osin juhlat olivat siistit.
Kokemus oli kaiken kaikkiaan hyvä mielenkiintoinen ja juhlat jatkuivat kuulemma aamutunneilla saakka. On vain todettava se, että kreikassa kaikki on hieman suurempaa ja kovaäänisempää...
