KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

perjantai 14. elokuuta 2009

Kristillispohjainen linja?

Alice Cooper ei sitten saa esiintyä Tampere Areenalla. Syy on siinä, että hän ei sovi paikan kristillispohjaiselle linjaan. Nyt pitää tietysti tunnustaa, että en ole mikään suuri Alice Cooper fani, mutta vaikea ymmärtää, että mikä miehessä on niin saatanallista, etteikö hän voisi esiintyä paikassa, jota on vuokrattu monille muillekin bändeille?
Itse asiassa noiden samaisessa paikassa esiintyneiden muiden bändien sanoituksissa on varmasti paljon sellaista, joka ei ole periaatteessa niin kristillispohjaista. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin Alice on kristitty...palaan tähän vielä myöhemmin.

Mutta tästä aiheesta saa mukavan aasinsillan siihen kysymykseen, että minkälainen on kristillispohjainen linja? Tämä pohdinta voi viedä meidät tietenkin pohjattomaan suohon, mutta kristillisyyden nimissä voidaan sanoa moniakin asioita.

Valitettavasti kristinuskosta poimitaan monesti "mukavia" asioita kuin tavaroita supermarketin hyllystä. Ja Raamatullahan on mukava lyödä päähän jos vain sattuu sopiva tilanne. Sattuu sitä niinkin, että jossain asiassa päällisin puolin hyvä ihminen voi olla jotain aivan muuta toisessa tilanteessa, eikä hän näe siinä mitään ristiriitaista.
Joku voi olla esimerkiksi askeettinen elämäntavoiltaan, mutta samanaikaisesti hän päätoimisesti haukkuu muita ihmisiä aina tilaisuuden tullen. Joku toinen taas saattaa käydä lähes joka sunnuntai kirkossa, mutta sitten kotona hakkaa vaimoaan. Joku kolmas taas saattaa saarnata hyväntekeväisyyden tärkeydestä, mutta samanaikaisesti hamstraa kymmeniä tuhansia euroja omalla tililleen pahan päivän varalle.

Tässä muistuu mieleen ihan Kristuksen vertaus fariseuksesta ja publikaanista. Ulkoisesti parempi ihminen oli lopulta se huonompi ihminen ja päinvastoin.

Mutta palatkaamme tämän jutun alkuun ja Alice Cooperiin. Miehen nuoruusvuodet ja tyyli eivät varmasti olleet kovin kristillispohjaisella linjalla, mutta eikö kristillisyyteen kuulu myös anteeksianto ja uusi mahdollisuus. Cooper on tunnustaa olevansa kristitty ja on sanonut eräässä haastattelussa seuraavasti:

"I can look back on what I did then and what I'm doing now and they're two different things. But at the time I was the poster boy for moral decay, you know. So yeah, I've got a lot to be forgiven for...out of ignorance, I thought I was doing the right thing. I was totally in agreement that every guy should sleep with every girl and drink as much as they can. I don't believe that now. I don't believe in it, because I see how destructive it is."

Aika kristillispohjainen lausunto vai mitä?