Nuorena teologianopiskelijana sitä odotti suurella jännityksellä sitä hetkeä jolloin saisi siunauksen käyttää viittaa. Se oli tietysti ensimmäinen ulkoinen merkki myös siitä, että ihmisillä on vakaa aikomus lähteä työskentelemään kirkon piirissä. Muistan silloisen seminaarin opettajan sanoneen, että tästä ei ole enää paluuta. Nyt pitää toimia esikuvana ja kirkon opetuksen mukaan. Jos ei halua eikä pysty tähän, niin silloin on parempi pistää viitta pysyvästi naulakkoon.Papin pitäisi todellakin käyttää viittaa. Minä en epäröi käyttää sitä, vaikka myönnettäköön, että en minä sitä ryhdy erikseen päälle laittamaan jos olen menossa maitokauppaan yms. Viitta päällä kulkeminen kerää aina katseita. Alussa se tuntui hienolta, myöhemmin se alkoi jopa turhauttaa, kun ohi ajavat autot melkein ajoivat kolarin, kun "batman" kulkee kadulla. Mutta edelleen, siinä ei ole missään nimessä mitään hävettävää.
Varmasti arvaattekin mistä minun mieliini palautuivat aatokset viitasta. Isä Mitro Repo on saanut tiedotusvälineissä jakamattoman huomion osakseen. Keskustelu on välillä vellonut sellaisissa sfääreissä, mikä ei todellakaan ole kirkon etujen mukaista. Eniten tässä ehkä turhauttaa se, että perustuslailliset oikeudet on otettu esille asiassa, jonka kuitenkin pitäisi puhtaasti kirkollinen asia. Tällä en tarkoita sitä, etteikö meidän tulisi kunnioittaa lakia, mutta asia kun ei ole niin yksiselitteinen.
Ajatellaanpa asiaa hieman toisesta näkökulmasta. Pappeus on sidottu kirkon opetukseen ja sen lähtökohtana on siis kirkko. Pappi edustaa ensisijaisesti kirkkoa. Nyt jos ihminen lähtee uralle, jossa hän ei nimenomaisesti toimi kirkon edustajana, niin silloin viittaa ei tulisi enää käyttää. Eduskunnassa on urheiluihmisiä, jotka eivät kuitenkan pompi verkkarit jalassa täysistunnossa. Samoin ei entinen missikään pompi siellä uimapuku päällä. Sama pätee esimerkiksi poliisiin tai upseerismieheen, sillä hekään eivät ole virkapuku päällä silloin, kun selkeästi toimivat eri tehtävissä.
Pappeus itsessään on toinen asia. Isä Mitrolla on varmasti paljon rippilapsia ja hänellä on varmasti aikaa toimia myös kirkon seinien sisäpuolella. Hänelle pitäisi suoda mahdollisuus hoitaa näitä sielunhoidollisia tehtäviä. Varsinaisessa virassa on varmasti vaikea olla, sillä uskon, että edustajahommat vievät suurimman osan ajasta. Siksi noita kahta asiaa ei voi siltä osin hoitaa yhtäaikaa täysipainoisesti.
Millaisia ihmisiä papit ovat sitten ilman viittaa? Omalta osaltani voisin sanoa, että eräs Andrei Verikov olisi ainakin hyvin huomaamaton persoona ilman viittaa. Sanoisinko, että hyvin tavallinen ihminen. Ja kyllähän me tavallisia ihmisiäkin tarvitaan edustustehtäviin, vaikka itse en ole sellaisiin hommiin pyrkimässä.
Voidaan siis kysyä, että onko tässä lopulta mitään ongelmaa? Tämä ei ole ongelma, ellei siitä tehdä sellaista... niitä tahoja tietysti riittää, jotka haluavat tehdä joka asiasta ongelman. Minä sanoisin, että viitta naulakkoon silloin, kun ei olla edustamassa kirkkoa ja hoitamassa kirkollisia asioita ja viitta päälle silloin kun on sitten sen aika. Joka tapauksessa tiedossa on jo se, että uskonnollisesti hyvinkin neutraaleissa maissa (kuten Ranskassa) suuret uskonnolliset tunnusmerkit ovat suorastaan kiellettyjä. Eli, joka tapauksessa viitta on viimeistään edustustehtävissä jätettävä narikkaan...
Onko tämä siis ongelma?
