Tervehdys kaikille!
On vierähtänyt aikamoinen tovi viime kirjoituksesta. Olen yrittänyt tehdä hyödyllisiä asioita, kuten valistustyötä. Siihen liittyen laitankin muutaman linkin raamattupiirin sisällöstä, joita voitte käydä lukemassa Ortodoksi.netin sivuilta:
Raamatun tutkimisesta
Isä meidän - rukous 1, 2, 3, 4
Toki tässä on muutakin yritetty puuhastella. Valtuustovaalit lähestyvät ja talousarvio ja toimintasuunnitelma pitäisi käsitellä syksyn kokouksessa. Näissä nyt ei sillä tavalla ole mitään uutta, sillä ne nyt kuuluvat kirkkoherran tehtäviin.
Seurakunnan "kiinteistöpäällikön" roolissa olen varmasti saanut muutaman uuden harmaan hiuksen. Tällä kertaa kyse ei ole siitä, että seurakunnan päässä homma ei toimisi, vaan toimimattomuus vallitsee siellä yrittäjien päässä. Yhdellä puhelinsoitolla on turha kuvitella saavansa oikeastaan minkään alan asentajaa paikalle.
Ensimmäisellä soitolla luvataan tulla heti "ensi viikolla". Sitten kun soitetaan pari viikkoa myöhemmin, niin kuullaan, että "on ollut vähän kiireitä". Kolmannella kerralla sitten jo hieman perustellaan kuinka "syksy on nimenomaisesti tätä kiireistä aikaa". Itselleen melkein tulee sellainen olo, että tässähän pitää anteeksi pyytää, kun jatkuvasti häiritsen tällaisilla toimeksiannoilla.
Ilmeisesti hommia on liiaksikin tyrkyllä, kun sitten ei ehditä tulla käymään. Arvostaisin enemmän rehellistä vastausta, että "Töitä on meillä juuri tällä hetkellä liikaa, joten voitteko kysyä toiselta yrittäjältä". Mutta kukapa nyt haluaisi mahdollisia asiakkaita kilpailijalle karkoittaa?
Olen nimennyt tämän touhun joo-joo-meiningiksi, jossa katteettomia lupauksia annetaan hamaan tulevaisuuteen asti. Mutta onneksi löytyy niitäkin, jotka tarttuvat toimeen, joten joitakin asioita on saatu jo hoidettua. Välillä tulee kylläkin sellainen olo, että puhelin on alkanut jo juurtua oikeaan korvaani kiinni.
Palaan nyt toisenlaisen kirjoitustyön pariin. Eivät ne raamattupiirin esitelmät itsestään synny. Mutta kaikesta huolimatta elossa ollaan...
keskiviikko 28. lokakuuta 2015
maanantai 7. syyskuuta 2015
Terveisiä Kosilta
Palasin jokin aika sitten vaimoni ja pienen poikani kanssa Kosilta. Alunperin kyse oli lomamatkasta. Kuitenkin jo heinäkuun uutisotsikkojen perusteella alkoi selvitä, että reissusta tulee hieman erilainen. Ajattelin kuitenkin, että tässäkin kyse on johdatuksesta. Rauhalliseen ja hyvään elämään tottuneen pohjoismaalaisen oli aika nähdä todellisuudessa se, että mitä on pakolaisten elämä.
Kos on ollut uutisotsikoissa jo useamman kerran liittyen pakolaistilanteeseen. Saari sijaitsee lähimmillään noin viiden kilometrin päässä Turkin rannikolta. Tämä on tarkoittanut sitä, että tuhannet pakolaiset ovat ottaneet kauttakulkupaikakseen juuri tuon saaren. Olemme saaneet nähneet ja kuulleet noita traagisia uutisia siitä, kuinka moni on hukkunut pakomatkallaan Välimereen. Vaikka Turkin ja Kosin välillä merimatka on ollut ainoastaan viisi kilometriä, niin Välimeri on kuitenkin osannut olla armoton niille, jotka ovat kumiveneillä tai ylikuormatuilla purtiloilla tehneet tuota matkaa. Tähän merimatkaan liittyy myös järkyttävä ja tätä myötä myös laajasti ihmisiä herättänyt kuva Turkin rannikolle huuhtoutuneesta kuolleesta syyrialaispojasta. Tämä jos mikä kertoo matkan vaarallisuudesta, mutta myös pakolaisten epätoivoista paeta sotaa ja terroria rauhallisempaan maahan. Merimatka ei ole tietenkään ollut pakolaisille ainut vaaran paikka, sillä jotkut ovat kuolleet myös nälkään ylittäessään karuja vuoristoja. Sanomalehdissä voisi olla tuhansia koskettavia kuvia siitä, kuinka epätoivoisen pakolaisen matka on päättynyt kuolemaan.
Entä elämä Kosilla? Kaupunkikuvassa pakolaisia näkyi erityisesti satama-alueella ja puistikoissa. Monet olivat majoittuneet telttoihin, mutta vielä useammat nukkuivat patjoilla pelkkä taivas kattona. Tähän vuodenaikaan se ei tuota suuria ongelmia (suurin häiriö lienee hyttyset), mutta syksy on tulossa myöskin Kreikkaan.
On hyvä huomata, että pakolaiset eivät saapuneet Kreikkaan kerjäämään. Monella on jonkin verran rahaa, mutta on selvää, että muuta maallista omaisuutta ei pakomatkalle ole voitu ottaa. (Todennäköisesti monet ovat jättäneet sen viimeisenkin selkärepun maihin siinä vaiheessa kun vaarallinen merimatka kumiveneellä on alkanut.)
Kerjääjiäkin kaupungista löytyi, mutta nämä olivat olleet saarella selvästi pitempään ja he eivät olleet katastrofialueilta (puhuivat mm kreikkaa). Lisäksi heidän toimintansa oli enemmän "ammattimaista", jos asian näin voi ilmaista. He odottivat ohikulkijoilta rahaa, kun taas eräs pakolainen pyysi lapselleen yksinkertaisesti vähän ruokaa.
Monissa uutissa on mainittu siitä, että ylimääräisiä säästöjä kuluttavat turistit ja epätoivoiset pakolaiset luovat räikeän kontrastin. En kuitenkaan halua sanoa, että turistien pitäisi välttää matkustamista lomasaariin tämän takia. Kreikka painii tällä hetkellä talousvaikeuksissa ja turistit ovat luoneet jonkinlaista taloudellista vakautta edes näihin lomasaariin. On hyvin pelottavaa ajatella, että miten pakolaisia olisi siinä tapauksessa pystytty vastaanottamaan, jos Kos olisi ollut talousvaikeuksissa painiva muutaman tuhannen asukkaan maalaiskaupunki. Turismi siis auttaa tietyn mutkan kautta myös pakolaisia ja toisaalta myös suoraan hyväntekeväisyyden kautta.
Siitä pääsenkin seuraavaan asiaan, eli paikalliseen hyväntekeväisyysjärjestöön. Facebookin monipuolisesta maailmasta löysimme sivun "Kos Solidarity", joka on vielä epävirallisessa asemassa olevan hyväntekeväisyysjärjestön sivu. Kysymys on siis epävirallisesta järjestöstä, joka ei ole vielä saanut sellaista statusta, että se voisi avata esimerkiksi pankkitilin varainkeruuta varten. Virallistamisen viipymisessä kyse ei taida olla tällä hetkellä muusta kuin byrokratiasta, jonka jälkeen järjestön toiminta helpottuu. Tämä järjestö toimii siis ruohonjuuritasolla.
Voisi kuvitella, että tällaisen järjestön toiminta olisi suhteellisen mutkatonta, mutta näin ei kuitenkaan ole. Toimitilat ja varastot eivät sijaitse keskeisellä paikalla kadun varrella, vaan suoraan sanottuna hieman piilossa. Tämä taas johtuu siitä, että Kosillakin on monen muun maan tavoin sellaista ääriaineista, joka suhtautuu hyvin vihamielisesti pakolaisiin. Tämä vihamielisyys ei kohdistu pelkästään pakolaisiin, vaan myös heidän auttajiin. Tämän vuoksi vapaaehtoisjärjestönkin toiminta tapahtuu osittain "maan alla". Mikäli toimitilat ja varastot olisivat kaikkien tiedossa, niin ne olisivat joutuneet jo aikoja sitten sabotoinnin kohteeksi. Muukalaisvihaajat eivät ole pelkästään istuneet aloillaan, vaan esimerkiksi viime perjantaina he hyökkäsivät joidenkin pakolaisten kimppuun.
Vaimoni oli ennakkoon ollut yhteydessä sähköpostin ja puhelimen välityksellä järjestöön ja tämän myötä meille tarjoutui myös mahdollisuus tutustua heidän tiloihinsa ja toimintaansa. Saapuessamme toimitiloihin oli ovensuussa vastassa muutamia laatikoita, jotka olivat täynnä patonkeja. Muutamat vapaaehtoiset olivat juuri tekemässä voileipiä, joita jaettaisiin myöhemmin pakolaisille. Varastossa oli lisäksi vaatteita ja hygienivälineitä, makuupusseja yms. Lahjoituksia oli saatu monesta eri suunnasta, mutta selvästi myös ulkomaalaiset turistit olivat kantaneet kortensa kekoon. Vapaaehtoisten joukossa oli myös ulkomaalaisia. Eräskin henkilö oli serbialainen. Hän tiesi omasta kokemuksestaan sen, että mitä sota tarkoitti ja kuinka epätoivoinen tilanne ihmisillä oli.
Sitten takaisin kotimaahan.
Olen seurannut pakolaisiin liittyvää keskustelua netissä. Yleinen mielipide näyttää muuttuvan paremmaksi, mutta Kreikan tavoin meilläkin on tuota äänekästä ääriainesta, joka mahdollisuuden tullen olisi varmaan työntämässä pakolaisten kumiveneitä takaisin ulapalle. Jonkinlaiseksi hokemaksi on myös tullut se, että "Meillä Suomessakin on vähäosaisia ja köyhiä. Meidän tulisi ensin auttaa heitä!"
- Totta. Meillä on Suomessa vähäosaisia. Mutta kuinka moni on auttanut heitä viimeisten vuosien aikana? Tuskinpa kovinkaan moni. Poliitikot eivät asioihin herkästi puutu, ellei kansa sitä äänekkäästi vaadi. Viimeisten vuosien aikana on nimiä laitettu kansalaisadresseihin aikamoisella paatoksellakin, mutta suurta suosiota eivät ole saaneet ne adressit, joissa on vaadittu taloudellisen eriarvoisuuden kitkemistä. Monella suomalaisella menee huonosti, mutta vielä huonommin näyttää menevän niillä pakolaisella, joilla ei ole enää mitään. Jokaisella suomalaisella on jonkinlainen perusturva, mutta minkälainen turva on näillä pakolaisilla? Meidän tulee auttaa yhtä lailla omia kuin vieraita hädässä olevia lähimmäisiämme!
Toinen pakolaisten vastustajien argumentti näyttää liittyvän rikollisuuteen. Onhan se totta, että esimerkiksi 10.000 syyrialaisen joukkoon mahtuu epärehellisiäkin ihmisiä. Mutta niin niitä mahtuu myös silloin jos 10.000 ihmistä tulisi vaikkapa Yhdysvalloista. Kyllä 10.000 suomalaisenkin joukkoon mahtuu muutama epärehellinen ihminen. Eli pitäisikö muutaman potentiaalisen rikollisen tähden estää pääsy kaikilta ihmisiltä jotka pyrkivät maahan?
Monia muitakin syitä on esitetty, mutta lopulta periaatteessa kaiken kommentoinnin taakse kätkeytyy ihan puhdas rasismin siemen. Kun tuo R-sana sattuu olemaan hieman epämuodikasta tai suoraan sanottuna julkisuudessa paheksuttavaa, niin on parempi vedota kotimaan köyhiin ja pakolaisten rikolliseen ainekseen kuin siihen ettei siedä ulkomaalaisia.
Tosiasia on kuitenkin se, että pakolaisia on tulossa. Kukaan ei jätä kotimaataan ja omaisuuttaan kevyin perustein. Olemme uutisotsikoista saaneet lukea, että joissakin maissa asenne on ollut aika kylmä, mutta joissakin huomattavasti vastaanottavaisempi. Esimerkiksi Saksa monikulttuurisena maana on osannut suhtautua juuri tulleisiin pakolaisiin jopa hämmästyttävän myönteisellä tavalla (LINKKI). Toivottavasti meilläkin olisi tuo auttamisen asenne kohdallaan.
Kos on ollut uutisotsikoissa jo useamman kerran liittyen pakolaistilanteeseen. Saari sijaitsee lähimmillään noin viiden kilometrin päässä Turkin rannikolta. Tämä on tarkoittanut sitä, että tuhannet pakolaiset ovat ottaneet kauttakulkupaikakseen juuri tuon saaren. Olemme saaneet nähneet ja kuulleet noita traagisia uutisia siitä, kuinka moni on hukkunut pakomatkallaan Välimereen. Vaikka Turkin ja Kosin välillä merimatka on ollut ainoastaan viisi kilometriä, niin Välimeri on kuitenkin osannut olla armoton niille, jotka ovat kumiveneillä tai ylikuormatuilla purtiloilla tehneet tuota matkaa. Tähän merimatkaan liittyy myös järkyttävä ja tätä myötä myös laajasti ihmisiä herättänyt kuva Turkin rannikolle huuhtoutuneesta kuolleesta syyrialaispojasta. Tämä jos mikä kertoo matkan vaarallisuudesta, mutta myös pakolaisten epätoivoista paeta sotaa ja terroria rauhallisempaan maahan. Merimatka ei ole tietenkään ollut pakolaisille ainut vaaran paikka, sillä jotkut ovat kuolleet myös nälkään ylittäessään karuja vuoristoja. Sanomalehdissä voisi olla tuhansia koskettavia kuvia siitä, kuinka epätoivoisen pakolaisen matka on päättynyt kuolemaan.
Entä elämä Kosilla? Kaupunkikuvassa pakolaisia näkyi erityisesti satama-alueella ja puistikoissa. Monet olivat majoittuneet telttoihin, mutta vielä useammat nukkuivat patjoilla pelkkä taivas kattona. Tähän vuodenaikaan se ei tuota suuria ongelmia (suurin häiriö lienee hyttyset), mutta syksy on tulossa myöskin Kreikkaan.
On hyvä huomata, että pakolaiset eivät saapuneet Kreikkaan kerjäämään. Monella on jonkin verran rahaa, mutta on selvää, että muuta maallista omaisuutta ei pakomatkalle ole voitu ottaa. (Todennäköisesti monet ovat jättäneet sen viimeisenkin selkärepun maihin siinä vaiheessa kun vaarallinen merimatka kumiveneellä on alkanut.)
Kerjääjiäkin kaupungista löytyi, mutta nämä olivat olleet saarella selvästi pitempään ja he eivät olleet katastrofialueilta (puhuivat mm kreikkaa). Lisäksi heidän toimintansa oli enemmän "ammattimaista", jos asian näin voi ilmaista. He odottivat ohikulkijoilta rahaa, kun taas eräs pakolainen pyysi lapselleen yksinkertaisesti vähän ruokaa.
Monissa uutissa on mainittu siitä, että ylimääräisiä säästöjä kuluttavat turistit ja epätoivoiset pakolaiset luovat räikeän kontrastin. En kuitenkaan halua sanoa, että turistien pitäisi välttää matkustamista lomasaariin tämän takia. Kreikka painii tällä hetkellä talousvaikeuksissa ja turistit ovat luoneet jonkinlaista taloudellista vakautta edes näihin lomasaariin. On hyvin pelottavaa ajatella, että miten pakolaisia olisi siinä tapauksessa pystytty vastaanottamaan, jos Kos olisi ollut talousvaikeuksissa painiva muutaman tuhannen asukkaan maalaiskaupunki. Turismi siis auttaa tietyn mutkan kautta myös pakolaisia ja toisaalta myös suoraan hyväntekeväisyyden kautta.
Siitä pääsenkin seuraavaan asiaan, eli paikalliseen hyväntekeväisyysjärjestöön. Facebookin monipuolisesta maailmasta löysimme sivun "Kos Solidarity", joka on vielä epävirallisessa asemassa olevan hyväntekeväisyysjärjestön sivu. Kysymys on siis epävirallisesta järjestöstä, joka ei ole vielä saanut sellaista statusta, että se voisi avata esimerkiksi pankkitilin varainkeruuta varten. Virallistamisen viipymisessä kyse ei taida olla tällä hetkellä muusta kuin byrokratiasta, jonka jälkeen järjestön toiminta helpottuu. Tämä järjestö toimii siis ruohonjuuritasolla.
Voisi kuvitella, että tällaisen järjestön toiminta olisi suhteellisen mutkatonta, mutta näin ei kuitenkaan ole. Toimitilat ja varastot eivät sijaitse keskeisellä paikalla kadun varrella, vaan suoraan sanottuna hieman piilossa. Tämä taas johtuu siitä, että Kosillakin on monen muun maan tavoin sellaista ääriaineista, joka suhtautuu hyvin vihamielisesti pakolaisiin. Tämä vihamielisyys ei kohdistu pelkästään pakolaisiin, vaan myös heidän auttajiin. Tämän vuoksi vapaaehtoisjärjestönkin toiminta tapahtuu osittain "maan alla". Mikäli toimitilat ja varastot olisivat kaikkien tiedossa, niin ne olisivat joutuneet jo aikoja sitten sabotoinnin kohteeksi. Muukalaisvihaajat eivät ole pelkästään istuneet aloillaan, vaan esimerkiksi viime perjantaina he hyökkäsivät joidenkin pakolaisten kimppuun.
Vaimoni oli ennakkoon ollut yhteydessä sähköpostin ja puhelimen välityksellä järjestöön ja tämän myötä meille tarjoutui myös mahdollisuus tutustua heidän tiloihinsa ja toimintaansa. Saapuessamme toimitiloihin oli ovensuussa vastassa muutamia laatikoita, jotka olivat täynnä patonkeja. Muutamat vapaaehtoiset olivat juuri tekemässä voileipiä, joita jaettaisiin myöhemmin pakolaisille. Varastossa oli lisäksi vaatteita ja hygienivälineitä, makuupusseja yms. Lahjoituksia oli saatu monesta eri suunnasta, mutta selvästi myös ulkomaalaiset turistit olivat kantaneet kortensa kekoon. Vapaaehtoisten joukossa oli myös ulkomaalaisia. Eräskin henkilö oli serbialainen. Hän tiesi omasta kokemuksestaan sen, että mitä sota tarkoitti ja kuinka epätoivoinen tilanne ihmisillä oli.
Sitten takaisin kotimaahan.
Olen seurannut pakolaisiin liittyvää keskustelua netissä. Yleinen mielipide näyttää muuttuvan paremmaksi, mutta Kreikan tavoin meilläkin on tuota äänekästä ääriainesta, joka mahdollisuuden tullen olisi varmaan työntämässä pakolaisten kumiveneitä takaisin ulapalle. Jonkinlaiseksi hokemaksi on myös tullut se, että "Meillä Suomessakin on vähäosaisia ja köyhiä. Meidän tulisi ensin auttaa heitä!"
- Totta. Meillä on Suomessa vähäosaisia. Mutta kuinka moni on auttanut heitä viimeisten vuosien aikana? Tuskinpa kovinkaan moni. Poliitikot eivät asioihin herkästi puutu, ellei kansa sitä äänekkäästi vaadi. Viimeisten vuosien aikana on nimiä laitettu kansalaisadresseihin aikamoisella paatoksellakin, mutta suurta suosiota eivät ole saaneet ne adressit, joissa on vaadittu taloudellisen eriarvoisuuden kitkemistä. Monella suomalaisella menee huonosti, mutta vielä huonommin näyttää menevän niillä pakolaisella, joilla ei ole enää mitään. Jokaisella suomalaisella on jonkinlainen perusturva, mutta minkälainen turva on näillä pakolaisilla? Meidän tulee auttaa yhtä lailla omia kuin vieraita hädässä olevia lähimmäisiämme!
Toinen pakolaisten vastustajien argumentti näyttää liittyvän rikollisuuteen. Onhan se totta, että esimerkiksi 10.000 syyrialaisen joukkoon mahtuu epärehellisiäkin ihmisiä. Mutta niin niitä mahtuu myös silloin jos 10.000 ihmistä tulisi vaikkapa Yhdysvalloista. Kyllä 10.000 suomalaisenkin joukkoon mahtuu muutama epärehellinen ihminen. Eli pitäisikö muutaman potentiaalisen rikollisen tähden estää pääsy kaikilta ihmisiltä jotka pyrkivät maahan?
Monia muitakin syitä on esitetty, mutta lopulta periaatteessa kaiken kommentoinnin taakse kätkeytyy ihan puhdas rasismin siemen. Kun tuo R-sana sattuu olemaan hieman epämuodikasta tai suoraan sanottuna julkisuudessa paheksuttavaa, niin on parempi vedota kotimaan köyhiin ja pakolaisten rikolliseen ainekseen kuin siihen ettei siedä ulkomaalaisia.
Tosiasia on kuitenkin se, että pakolaisia on tulossa. Kukaan ei jätä kotimaataan ja omaisuuttaan kevyin perustein. Olemme uutisotsikoista saaneet lukea, että joissakin maissa asenne on ollut aika kylmä, mutta joissakin huomattavasti vastaanottavaisempi. Esimerkiksi Saksa monikulttuurisena maana on osannut suhtautua juuri tulleisiin pakolaisiin jopa hämmästyttävän myönteisellä tavalla (LINKKI). Toivottavasti meilläkin olisi tuo auttamisen asenne kohdallaan.
 |
| Kuva: Kos Solidarity |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)