Taloudellinen hyöty edellä

Otsikoissa on ollut taas viime aikoina paljon ikäviä uutisia. Viimeisimpänä joidenkin hoivakotien kurja tilanne. Nämä ikävät uutiset eivät ole kaikessa kauheudessaan tulleet ainakaan minulle yllätyksenä. Syy on hyvin yksinkertainen: Siellä missä halutaan ainoastaan ajatella mahdollisimman suurta taloudellista hyötyä, niin hintana on silloin laadun heikkeneminen.

Tässäkin tapauksessa yhtälö on ollut yksinkertainen: vähennetään henkilökuntaa, jotta saadaan säästöjä ja vajaalla henkilökunnalla palvelun laatu heikkenee.

Ja tätä samaa selkeää kaavaa on toteutettu hyvin monissa paikoissa. Esimerkiksi monissa virastoissa ja liikelaitoksissa henkilökunnan vähennys näkyy siinä, että asiakaspalvelun laatu heikkenee. Jos soitat vaikka puhelinneuvontaan, niin jonottamisen lisäksi saatat saada lukuisia kannustuksia hoitaa asiaa omatoimisesti verkkopalvelujen kautta. Tämä “tee se itse” - neuvo on  ihan tuttua monissa muissakin paikoissa.

Valitettavasti ikääntyneempi väestö ei tästä neuvosta saa paljoa iloa. Ja ei se verkkopalvelujen käyttö ole kiinni pelkästään iästä tai nettitaidoista. Kyllä minäkin tietyissä asioissa haluan henkilökohtaista palvelua ja vastauksia sellaisiin epäselviin asioihin joihin ei löydy selkeitä ohjeita netistä.

Asiakaspalvelun heikkeneminen aiheuttaa turhautumista. Aivan samalla tavoin kuin VR:n tai Postin myöhästelyt. Näiden kahden firman maine on aika hyvin kärsinyt viimeisten vuosien aikana. Uskaltaisin väittää, että syy tähän voi liittyä näihin säästöihin (eli henkilövähennyksiin) ja nimenomaan siihen, että puksutetaan eteenpäin taloudellinen hyöty edellä. Junien myöhästelyissä ihmisillä on tapana hokea, että “talvi yllätti” tai että “ennen vanhaan kalusto oli luotettavampaa”. Kenties näin, mutta siihen liittyy myös se yksinkertainen asia, että vaihdevikoja tai muita kalusto-ongelmia ei tulisi niin paljoa jos olisi tarpeeksi henkilökuntaa huoltamassa ja hoitamassa niitä. Sama periaate pätee katujen kunnossapitoon yms. Kovia talvia on ollut ennenkin ja jos kerran ilmastonmuutoksen tuomat lumisemmat talvet kerran tiedostetaan, niin silloin pitäisi kalustoa ja henkilökuntaa lisätä. Kyse ei ole yllätyksistä vaan säästöistä, jotka taas aiheuttavat laadun heikkenemistä.

Näiden edellä olevat ongelmat aiheuttavat ensisijaisesti turhautumista, mutta hoivakotien resurssipulat taas luovat hengenvaarallisia tilanteita. Ehkä siksi niistä keskustellaan nyt paljon vakavampaan sävyyn. Mutta vakavaan sävyyn keskustelu ei riitä, ellei palkata lisää ihmisiä hoitamaan näitä tärkeitä töitä. Säästöt nähdään yleensä ainoana vaihtoehtona siinä että pystytään olemaan kilpailukykyisiä. Jos suunta on tämä, niin mitä kaikkea on vielä luvassa?

Näen tässä kaikessa yhtymäkohdan evankeliumin opetukseen. Kristus on sanonut, että emme voi palvella Jumalaa ja mammonaa (rahaa / omaisuutta) samanaikaisesti. Jumalan palveleminen on itse asiassa aina myös lähimmäisen palvelemista. Jos siis ihminen palvoo mammonaa, niin hän kääntää selkänsä silloin myös lähimmäisillensä. Eli jos halutaan enemmän taloudellista voittoa, niin se on aina joltain toiselta pois. Viimeaikaisten otsikoiden perusteella siis hoivakotien vanhuksilta pois. Vaikka tämänpäivän uskontoallergisessa yhteiskunnassa Kristuksen opetuksen esiintuominen on välillä hyvinkin vaikeaa, niin siitä huolimatta on pakko todeta se tärkeä asia: Jos noudattaisimme Kristuksen opetusta, niin tässä maailmassa olisi asiat paljon paremmin!

Raha - Lähes välttämätön renki, mutta tosi huono isäntä

Joskus sitä ihan ihmettelee, että onko enää asioita, joihin raha ja omaisuus ei jollain tavalla vaikuttaisi?

- Suuret yhtiöt siirtävät toimintaansa ulkomaille, koska siellä on halpaa työvoimaa ja tätä kautta voittoa saadaan enemmän.
- Kauppoja halutaan pitää auki vuorokauden ympäri ja kaikkina viikonpäivinä, koska tällöin voittoa saadaan enemmän.
- Pieniä kouluja lakkautetaan ja yhdistetään suurempiin yksiköihin, jotta saataisiin lisää säästöjä.
- Eläkeikää halutaan nostaa huomattavasti, koska tämä takaa sen, että koko valtion taloudellinen tilanne pysyy tulevaisuudessakin vakaampana.
- Yliopiston laitokset pyrkivät suoltamaan yhä enemmän ja enemmän tutkintoja ulos, koska rahoitusta säätää enemmän määrä kuin laatu.

Yksittäinen ihminen tekee ja toimii kaikessa sillä tavoin, että taloudellinen hyöty olisi hänelle mahdollisimman suuri. Tähän häntä kannustavat esimerkiksi kaikki se, mitä edellä on mainittu. Esimerkiksi työmotivaationkin lähteenä ovat yhä enemmän ja enemmän palkankorotukset. Vapaa-aika on toissijainen asia.

Valitettavasti nykypäivän ihmisestä on tullut puhtaasti taloudellisesti ajatteleva työnarkomaani, jonka koko elämä tuntuu olevan yhtä suorittamista.

Eräs keino voittaa tällainen vääristynyt asenne on se, että rahaan ei yksinkertaisesti kiinnytä liikaa. Tällöin ihminen pystyy allekirjoittamaan esimerkiksi seuraavat lausahdukset:

- Voin ottaa palkatonta virkavapaata, koska silloin saan olla enemmän perheeni parissa.
- Voin antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, koska on ihmisiä, jotka tarvitsevat sitä enemmän.
- Pystyn autaamaan toista ihmistä (esim. lainaamaan autoani toiselle) ajattelematta ensimmäisenä korvausta tai vastapalvelusta.

Pystymmekö palaamaan siihen, että hyvinvointi kävisikin taloudellisen ajattelun edelle:
- Mitä jos olisi pienempi kouluja, joissa lapsilla ja opettajilla olisi parempi olla?
- Mitä jos ihmiselle annettaisiinkin enemmän aikaa olla läheistensä kanssa?
- Mitä jos mielenterveystyöhön panostettaisiin enemmän?
- Mitä jos laadukkaaseen tiede- ja kulttuurityöhön panostettaisiin enemmän? (Tulokset eivät ole aina heti näkyvissä, mutta ne vaikuttavat henkiseen ja -myös fyysiseen hyvinvointiin).

Raha on välttämätön renki, mutta isäntänä se on erittäin huono. Aina kun rahasta tulee isäntä, niin se riistää jotain pois meidän hyvinvoinnistamme!