Taloudellinen hyöty edellä

Otsikoissa on ollut taas viime aikoina paljon ikäviä uutisia. Viimeisimpänä joidenkin hoivakotien kurja tilanne. Nämä ikävät uutiset eivät ole kaikessa kauheudessaan tulleet ainakaan minulle yllätyksenä. Syy on hyvin yksinkertainen: Siellä missä halutaan ainoastaan ajatella mahdollisimman suurta taloudellista hyötyä, niin hintana on silloin laadun heikkeneminen.

Tässäkin tapauksessa yhtälö on ollut yksinkertainen: vähennetään henkilökuntaa, jotta saadaan säästöjä ja vajaalla henkilökunnalla palvelun laatu heikkenee.

Ja tätä samaa selkeää kaavaa on toteutettu hyvin monissa paikoissa. Esimerkiksi monissa virastoissa ja liikelaitoksissa henkilökunnan vähennys näkyy siinä, että asiakaspalvelun laatu heikkenee. Jos soitat vaikka puhelinneuvontaan, niin jonottamisen lisäksi saatat saada lukuisia kannustuksia hoitaa asiaa omatoimisesti verkkopalvelujen kautta. Tämä “tee se itse” - neuvo on  ihan tuttua monissa muissakin paikoissa.

Valitettavasti ikääntyneempi väestö ei tästä neuvosta saa paljoa iloa. Ja ei se verkkopalvelujen käyttö ole kiinni pelkästään iästä tai nettitaidoista. Kyllä minäkin tietyissä asioissa haluan henkilökohtaista palvelua ja vastauksia sellaisiin epäselviin asioihin joihin ei löydy selkeitä ohjeita netistä.

Asiakaspalvelun heikkeneminen aiheuttaa turhautumista. Aivan samalla tavoin kuin VR:n tai Postin myöhästelyt. Näiden kahden firman maine on aika hyvin kärsinyt viimeisten vuosien aikana. Uskaltaisin väittää, että syy tähän voi liittyä näihin säästöihin (eli henkilövähennyksiin) ja nimenomaan siihen, että puksutetaan eteenpäin taloudellinen hyöty edellä. Junien myöhästelyissä ihmisillä on tapana hokea, että “talvi yllätti” tai että “ennen vanhaan kalusto oli luotettavampaa”. Kenties näin, mutta siihen liittyy myös se yksinkertainen asia, että vaihdevikoja tai muita kalusto-ongelmia ei tulisi niin paljoa jos olisi tarpeeksi henkilökuntaa huoltamassa ja hoitamassa niitä. Sama periaate pätee katujen kunnossapitoon yms. Kovia talvia on ollut ennenkin ja jos kerran ilmastonmuutoksen tuomat lumisemmat talvet kerran tiedostetaan, niin silloin pitäisi kalustoa ja henkilökuntaa lisätä. Kyse ei ole yllätyksistä vaan säästöistä, jotka taas aiheuttavat laadun heikkenemistä.

Näiden edellä olevat ongelmat aiheuttavat ensisijaisesti turhautumista, mutta hoivakotien resurssipulat taas luovat hengenvaarallisia tilanteita. Ehkä siksi niistä keskustellaan nyt paljon vakavampaan sävyyn. Mutta vakavaan sävyyn keskustelu ei riitä, ellei palkata lisää ihmisiä hoitamaan näitä tärkeitä töitä. Säästöt nähdään yleensä ainoana vaihtoehtona siinä että pystytään olemaan kilpailukykyisiä. Jos suunta on tämä, niin mitä kaikkea on vielä luvassa?

Näen tässä kaikessa yhtymäkohdan evankeliumin opetukseen. Kristus on sanonut, että emme voi palvella Jumalaa ja mammonaa (rahaa / omaisuutta) samanaikaisesti. Jumalan palveleminen on itse asiassa aina myös lähimmäisen palvelemista. Jos siis ihminen palvoo mammonaa, niin hän kääntää selkänsä silloin myös lähimmäisillensä. Eli jos halutaan enemmän taloudellista voittoa, niin se on aina joltain toiselta pois. Viimeaikaisten otsikoiden perusteella siis hoivakotien vanhuksilta pois. Vaikka tämänpäivän uskontoallergisessa yhteiskunnassa Kristuksen opetuksen esiintuominen on välillä hyvinkin vaikeaa, niin siitä huolimatta on pakko todeta se tärkeä asia: Jos noudattaisimme Kristuksen opetusta, niin tässä maailmassa olisi asiat paljon paremmin!

Raha - Lähes välttämätön renki, mutta tosi huono isäntä

Joskus sitä ihan ihmettelee, että onko enää asioita, joihin raha ja omaisuus ei jollain tavalla vaikuttaisi?

- Suuret yhtiöt siirtävät toimintaansa ulkomaille, koska siellä on halpaa työvoimaa ja tätä kautta voittoa saadaan enemmän.
- Kauppoja halutaan pitää auki vuorokauden ympäri ja kaikkina viikonpäivinä, koska tällöin voittoa saadaan enemmän.
- Pieniä kouluja lakkautetaan ja yhdistetään suurempiin yksiköihin, jotta saataisiin lisää säästöjä.
- Eläkeikää halutaan nostaa huomattavasti, koska tämä takaa sen, että koko valtion taloudellinen tilanne pysyy tulevaisuudessakin vakaampana.
- Yliopiston laitokset pyrkivät suoltamaan yhä enemmän ja enemmän tutkintoja ulos, koska rahoitusta säätää enemmän määrä kuin laatu.

Yksittäinen ihminen tekee ja toimii kaikessa sillä tavoin, että taloudellinen hyöty olisi hänelle mahdollisimman suuri. Tähän häntä kannustavat esimerkiksi kaikki se, mitä edellä on mainittu. Esimerkiksi työmotivaationkin lähteenä ovat yhä enemmän ja enemmän palkankorotukset. Vapaa-aika on toissijainen asia.

Valitettavasti nykypäivän ihmisestä on tullut puhtaasti taloudellisesti ajatteleva työnarkomaani, jonka koko elämä tuntuu olevan yhtä suorittamista.

Eräs keino voittaa tällainen vääristynyt asenne on se, että rahaan ei yksinkertaisesti kiinnytä liikaa. Tällöin ihminen pystyy allekirjoittamaan esimerkiksi seuraavat lausahdukset:

- Voin ottaa palkatonta virkavapaata, koska silloin saan olla enemmän perheeni parissa.
- Voin antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, koska on ihmisiä, jotka tarvitsevat sitä enemmän.
- Pystyn autaamaan toista ihmistä (esim. lainaamaan autoani toiselle) ajattelematta ensimmäisenä korvausta tai vastapalvelusta.

Pystymmekö palaamaan siihen, että hyvinvointi kävisikin taloudellisen ajattelun edelle:
- Mitä jos olisi pienempi kouluja, joissa lapsilla ja opettajilla olisi parempi olla?
- Mitä jos ihmiselle annettaisiinkin enemmän aikaa olla läheistensä kanssa?
- Mitä jos mielenterveystyöhön panostettaisiin enemmän?
- Mitä jos laadukkaaseen tiede- ja kulttuurityöhön panostettaisiin enemmän? (Tulokset eivät ole aina heti näkyvissä, mutta ne vaikuttavat henkiseen ja -myös fyysiseen hyvinvointiin).

Raha on välttämätön renki, mutta isäntänä se on erittäin huono. Aina kun rahasta tulee isäntä, niin se riistää jotain pois meidän hyvinvoinnistamme!

"Poikkeuksellinen" ilma

Jos tässä on saanut tottua tavallista leudompiin talviin, niin ilmeisesti tavallista kylmemmät kesät ovat myös arkipäivää. Tältä ajatukselta ei voi välttyä, kun katselee ikkunasta ulos: Siellä on 8 astetta lämmintä ja vettä on satanut läpi yön.

Ilmastonmuutoshan on aivan arkipäivää, joten turha tässä on kaiketi ihmetellä jos meillä rupee olemaan Englannin ilmasto täällä Suomessa. Pitkään on kuitenkin yritetty kierrellä ja kaarrella ilmastonmuutosta sanomalla, että "Meillä on ollut nyt POIKKEUKSELLISEN leuto talvi...hmm, olisiko viimeksi ollut näin lämmintä marraskuussa vuonna 1915..."
Olisi rehellisempää sanoa, että unohtakaa edelliset poikkeuksellisen lämpimät talvet ja ottakaa uudet säänseurantavihot esille. Isoisän aikaiset säätilat eivät vain ole enää vertailukelpoisia tänä päivänä. Kysymys ei ole siis poikkeuksesta, vaan siitä, että ilmasto on muuttunut.

Jotkut ovat tämän tajunneet, sillä etelänmatkoja on ryhdytty varaamaan taas enenevässä määrin. Ja mikäs siinä, onhan siellä Välimerellä hitusen lämmempää kuin täällä. Ainut huono puoli tässä on se, että lentomatkailu edistää kasvihuoneilmiötä, mutta ei siitä nyt sen enempää.

Mutta onko tässä nyt aika muuttaa asennetta ja ryhtyä kanniskelemaan sateenvarjoa ja villatakkia pitkin kesää?
Voi olla aika väistämätön juttu. Tässä on ulkoharrastukset olleet muutenkin hieman vähällä ja tämä ei sitä kyllä mitenkään edistä. Lisäksi pitää ryhtyä varmaan napostelemaan D-vitamiinia ihan purkista, että tässä terveys säilyy rautaisena.

Lapsia käy kyllä sääliksi. Koko talvi ollaan odotettu, että tulis kesä ja pääsisi uimaan... odotetaan vielä hetki ja käydään tässä odotellessa vaikka kylpylässä. Kesä on mukava asia sateisenakin. Pitää vaan asennoitua oikein. Voisiko joku antaa minulle lisää tuota oikeata asennetta?


P.S. Eihän sitä ilmastonmuutosta oikeasti tapahdu. Nyt sattuu olemaan vain "poikkeuksellisen" vähäaurinkoinen kesä.

Ei aprillipilaa vaikka niin toivoisi

” Kuntien leikkaukset kuristavat kouluja”

Edellä oleva otsikko löytyi 1.4. olleesta YLE:n uutissivuilta. (linkki)
Uskon, että kysymyksessä ei ollut päivän aprillipila. Jos minulla ei olisi omia lapsia ja en olisi ikinä lukenut psykologiaa niin sanoisin, että ”mitäpä tuosta”. Mutta nyt pitää kuitenkin myöntää, että tämä touhu pelottaa.
Olen joskus aiemminkin maininnut sen, että lapsuus on ihmisen psyykkisen kehityksen kannalta kaikkein herkintä ja tärkeintä aikaa. Huomion puute ja toisaalta kielteisen huomion saaminen (esimerkiksi kiusaamisen muodossa) jättää ihmiseen henkiseen kehitykseen syvät arvet.

No nyt tämä otsikko kyllä hieman pyörryttää meikäläistä! Valtiovalta on luvannut suuria tekoja, että Jokelan ja Kauhajoen kaltaiset tragediat eivät toistu. Samalla luvattiin psykiatriseen apuun enemmän rahoja ja aselakia kiristettiin. Siis, paikataan oireita, mutta asian alkusyytä ja todellista sairautta ei haluta kuitenkaan korjata.
Tosiasia on, että elämme taloudellisen laman aikaa, mutta säästökohteita tulisi tarkkaan harkita. Tämän päivän säästämisen hinnan joudumme maksamaan noin 10 vuoden viiveellä.

Mikä sitten tässä sitten on niin vaarallista?
Suurissa ryhmissä yksilön huomioiminen jää vähemmälle. Se tarkoittaa niin oppitunteja, neuvojen antamista sekä välitunti ym valvontaa. Käytännössä persoonallista kohtaamista ja huomioimista vähennetään. Siis vähennetään sitä, mitä lapset eniten tarvitsevat!
Tästä ei voi syyttää opettajia. Päinvastoin, tunnen suurta myötätuntua niitä kohtaan, jotka joutuvat olosuhteiden pakosta toimimaan järjestelmässä, jonka tiedetään palvelevan huonosti käytäntöä.

Tässä, kuten niin monissa muissakin asioissa määräävä tekijä ei ole mikään muu kuin raha. Itse olen valmis maksamaan paljon enemmän (ja tinkimään jostain muusta), että omilla lapsillani olisi hyvät kasvun ja kehittymisen mahdollisuudet kouluelämässä. Olkoon tämä nyt yksittäisen isän hätähuuto maailmassa, jossa raha määrää henkisen hyvinvoinnin tason...Sikrenvaaran vanha kyläkoulu palvelee edelleen kasvatustarkoitustaan toimimalla Joensuun ort seurakunnan leirikeskuksena. Monen muun lakkautetun koulun kohtalona on jäädä tyhjilleen.