Kristuksen syntymäjuhlaan liittyy luonnollisesti Jumalansynnyttäjä. Olen laittanut tähän osan esitelmästäni, joka liittyy Jumalansynnyttäjään liittyviin kuvauksiin. Kuulemme niitä monissa kirkkoveisuissa, mutta monesti emme pysty yhdistämään niitä heti VT:n kertomuksiin.
”Iloitse, Aadamin kirouksesta lunastanut Jumalansynnyttäjä! Iloitse, puhdas Jumalanäiti! Iloitse, palamaton pensas! Iloitse, kirkas valo! Iloitse, Jumalan valtaistuin! Iloitse, taivaalliset portaat ja portti! Iloitse, Jumalan asumus! Iloitse, keveä pilvi! Iloitse, Jumalan elävä temppeli! Iloitse, kultainen astia! Iloitse, louhimaton vuori! Iloitse häämaja ja juhlapöytä! Iloitse, Eevan vapauttaja!” (Ilmestysjuhlan eksapostilario)
Uusi Eeva
“Kun Eeva tottelemattomasti söi kielletystä puusta, hän saattoi meille kirouksen, mutta Sinä, oi Puhdas, päästit hänet vapaaksi, kun synnytit Kristuksen, siunauksen esikoishedelmän.” (6.säv. sun. JS. kanoni 1.veisu)
Mariaa kutsutaan Eevan vapauttajaksi ja Uudeksi Eevaksi, koska neitsyt Maria onnistui kuuliaisuudessa Jumalaa kohtaan siinä, missä ensimmäinen Eeva epäonnistui.
Jumalansynnyttäjää kutsutaan portaiksi. Tämä kuvaus tulee Jaakobin unesta, jossa hän näki maasta taivaaseen ulottuvat portaat, joita Jumalan enkelit kulkivat ylös ja alas (1.Moos. 28:10-22). Jaakob nimesi tuon paikan Beteliksi, joka tarkoittaa Jumalan asuinsijaa. Jumalansynnyttäjää kutsutaan portaiksi, koska hänen kauttansa Kristus tuli taivaasta maan päälle ja sen myötä ihmisille on annettu mahdollisuus päästä maasta taivaaseen. Tähän omalla tavalla liittyy pyhän Athanasios Suuren opetus: “Sana tuli ihmiseksi, jotta ihminen voisi jumaloitua”. Myös Jumalansynnyttäjän ja muiden pyhien puoleen kääntyminen rukouksissa auttavat meitä ikään kuin askelmien tavoin nousemaan lähemmäksi Jumalan valtakuntaa.
Jumalansynnyttäjää kutsutaan palamattomaksi pensaaksi. Siinä kuvaus viittaa Moosekseen, joka näki Jumalan palavassa pensaassa, mitä eivät tulenliekit kuluttaneet loppuun. (2. Moos. 3:2) Kristus on tuo tuli, joka ei kuitenkaan polttanut kantajaansa, vaan säilytti sen turmeltumattomana.
“Orjantappurapensas, joka muinoin paloi tulessa, mutta ei kuitenkaan kulunut, oli Sinussa tapahtuvan ihmeellisen salaisuuden ennuskuvana, sillä Sinä, oi Armoitettu, kaikkien ylistämä, tulet synnyttämisen jälkeenkin pysymään ainaisena Neitseenä.” (Ilmestysjuhlan kanoni 4.veisun toinen tropari).
Jumala valitsi Mooseksen pelastuksen välikappaleeksi, joka johdatti kansan pois Egyptin orjuudesta. Neitsyt Marian Jumala valitsi myös pelastuksen välikappaleeksi, jonka kautta kaikkien Pelastaja ja Vapahtaja tuli maailmaan.
Edellä olevan palamattoman pensaan tavoin tuli ja polttava kuumuus on nähty Jumalansynnyttäjän liittyvänä kuvauksena myös Danielin kirjan kertomuksessa kolmesta nuorukaisesta Babylonin pätsissä (Dan. 3:19-30). Tätä kuvaa esimerkiksi Kristuksen syntymäjuhlan kanonin 8.veisu seuraavasti: “Kastetta synnyttävä pätsi oli tavattoman ihmeen esikuvana, sillä se ei polttanut sisäänsä heitettyjä nuorukaisia. Niin ei jumaluuden tulikaan polttanut Neitsyttä, johon se sijoittui. Sen tähden ylistäen veisatkaamme: Koko luomakunta kiittäköön Herraa ja ylistäköön Häntä kaikkina aikoina.”
Jumalansynnyttäjää kutsutaan temppeliksi, sillä juutalaisuudessa nimenomaan temppeli ja erityisesti Kaikkeinpyhin on Jumalan asuinsija. Jumalansynnyttäjästä tuli elävä temppeli, joka kantoi sisässään Jumalan. Koska Jumalansynnyttäjä on myös hän, jonka kautta Kristus tuli maailmaan, niin häntä kutsutaan myös temppelin portiksi. Useissa Jumalansynnyttäjän juhlissa luetaan ehtoopalveluksen toisena pariamialukuna kohta Hesekielin kirjasta (Hes. 43:27 - 44:4), jossa kuvataan sitä, kuinka temppelin itäinen portti pysyy, suljettuna ja sitä ei kukaan ihminen voi avata, koska Jumala on tullut siitä temppeliin. Jumalansynnyttäjän syntymäjuhlan eräs veisu (hypakoe) kuuluu näin:
“Profeetta nimitti pyhää Neitsyttä suljetuksi portiksi, joka oli varattu yksin Jumalalle. Sen kautta kävi Herra, sinettejä murtamatta tuli siitä ulos kaikkein Korkein. Hän on lunastanut meidän elämämme turmeluksesta.”
Jumalansynnyttäjää kutsutaan temppelin ja sen portin lisäksi myös niiden esineiden nimillä, joita temppelissä säilytettiin:
- Kultainen mannaa sisältäväksi astia. Israelilaiset saivat erämaavaelluksensa aikana Jumalalta ravinnoksi mannaa. He kysyivät Moosekselta, että mitä se oli, johon Mooses vastasi: ”Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi.” (2.Moos. 16:15) Tähän tapahtumaan liittyen Kristus viittasi itseensä sanoessaan: ”Minä olen elämän leipä.” (Joh. 6:35). Jumalansynnyttäjä on se astia, joka kantoi itsessään Kristusta, elämän leipää.
- Suitsutusastia viittaa siihen, että muutoin polttava ja monet asiat hävittävä tuli ei kuitenkaan hävitä sitä astiaa, jossa sitä kannetaan. Suitsutusastia ei sisällä olevista kuumista hiilistään huolimatta pala. Siinä oleva suitsuke on otollinen uhri Jumalalle ja sen hyvä tuoksu leviää myös ympärille. Kristus on tuo suitsuke ja Jumalansynnyttäjä on tuo suitsutusastia.
- Kultainen lampunjalka (2.Moos. 25:31; 35:14) “Lampunjalka edeltäkuvasi laissa Sinua, sillä Sinä, oi puhdas, synnytit Valkeuden, joka valistaa kaikkeuden. Sen tähden minä huudan: Valista minut, joka olen pimentynyt!” (5.sävelmän keskiviikon ap, JS:n kanonin 6.veisun kolmas tropari). Edellä oleva veisu kertoo jo kuvauksen merkityksen. Kristus on Valkeus, joka on saapunut valistamaan maailmaa. Tällöin Jumalansynnyttäjä on tuon Valkeuden kantaja. Aivan kuten lampunjalka kannattaa itse lamppua.
- Samaa periaatetta noudattaa myös Jumalansynnyttäjän kutsuminen pyhäksi ateriapöydäksi (2.Moos. 25:23-30), jonka päälle on asetettu leipä. Kristus on tuo maailmaan tullut elämän leipä, josta ihmiset voivat tulla osallisiksi. “Pöydän tavoin Sinä, veisuin ylistetty, kannat salaista leipää, josta syötyämme emme enää nälkää näe, me jotka tunnemme Sinut Kristuksen, kaikkien Jumalan, totiseksi synnyttäjäksi ja ravitsijaksi.” (2. sävelmän tiistain ap:n Katumuskanonin 5.veisun JS:n tropari).
- Temppelissä oleva väliverho (2.Moos. 26:31-37) peitti kaikkein pyhimmän alttarin osan, joka oli Jumalan asuinsija. Väliverho oli ikään kuin Jumalan ja ihmisten välissä. Jumalansynnyttäjä kätki Kristuksen, mutta hänen kauttaan Kristus tuli näkyväksi koko maailmalle.
- Aaronin viheriöivään sauvaan liittyvä raamatunkohta löytyy Mooseksen kirjasta (4.Moos. 17:16-26). Se liittyy tapahtumaketjuun, jossa Aaronin suvun pappeus kyseenalaistettiin ja Jumalan heille antamaa erityisasemaa alkoivat myös joidenkin muiden sukukuntien päämiehet (Korah, Datan ja Abiram) tavoitella. Jumala rankaisi näitä vallantavoittelijoita ja sen seurauksena maa nieli heidät (4.Moos.16 luku).Tämän tapahtuman jälkeen Jumala antoi Moosekselle ohjeet, että jokaisen suvun päämiehen tuli kaivertaa nimensä omaan sauvaan. Tämän jälkeen kaikki sauvat koottiin yhteen ja vietiin alttarille. Aaronin sauva oli asetettu sinne muiden mukana. Sen sauva, joka puhkeaisi kukkaan oli Jumalan valitsema ja sen myötä kaikki muut ymmärtäisivät luopua tarpeettomasta vallan tavoittelusta. Näin tehtiin ja seuraavana päivänä oli Aaronin sauva puhjennut kukkaan ja se tuotti kaiken lisäksi jopa hedelmää. Aaronin sauva talletettiin Jumalan käskystä pyhäkkötelttaan. Jumalansynnyttäjä on kuvattu Jumalan valitsemaksi Aaronin sauvaksi, joka puhkesi kukkaan, joka on Kristus. Aaronin sauvan kuvaus on liitetty myös Herran ristiin: “Aaronin sauva oli salaisuuden tunnusmerkkinä, sillä se kukoistamisellaan osoitti oikean papin. Niin myös Kirkossa, joka ennen oli hedelmätön, kukoistaa nyt ristinpuu sille voimana ja vahvistuksena.” (8. sävelmän perjantai, Ristin kanonin 3.veisu)
Jumalansynnyttäjää kutsutaan myös Iisain kannoksi, josta nousee Daavidin jälkeläinen, joka tuo rauhan ja oikeuden. Tämä viittaa Jesajan 11. luvun profetiaan, joka alkaa sanoilla: “Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää.” (Jes. 11:1) Tähän samainen profetaalinen kuvaus tulee esille esimerkiksi Kristuksen syntymäjuhlan kanonin neljännessä veisussa, joka kuuluu seuraavasti: “Kristus, Sinä olet Iisain kannosta versonut vesa ja siitä puhjennut kukka. Oi suuresti ylistetty ruumiiton Jumala! Sinä tulit ihmiseksi puhtaasta Neitseestä ikään kuin olisit laskeutunut alas metsäiseltä vuorelta. Kunnia olkoon voimallesi, oi Herra!” (Joulukanoni 4.veisu)
Jumalansynnyttäjää kutsutaan louhimattomaksi vuoreksi, joka viittaa profeetta Danielin kuvaukseen siitä, kuinka ihmiskäsin koskematta lohkesi vuoresta kivi. (Dan. 2:34, 45) Jumalansynnyttäjä on ainainen neitsyt, joka koskemattomana kuitenkin synnytti Kristuksen. Tätä kuvaa esimerkiksi seuraava kanonin tropari: “Oi Neitsyt, Sinä jumalallinen vuori, josta käsittä lohkesi kivi, joka murskasi pahojen henkien pylväät, poista minun sieluni epäjumalat ja sydämeni kivisyys!” (4.säv. keskiviikkoaamu, JS:n kanonin seitsemännen veisun ensimmäinen tropari).
Jumalansynnyttäjästä puhutaan myös vuorena, joka silloin viittaa Siinain vuoreen, jossa Jumala antoi Moosekselle lain taulut. (2.Moos. 19:16-) Tuo vuori on Jumalan ilmestymisen paikka
Jumalansynnyttäjää kutsutaan pilveksi, sillä Jumala pilvessä johdatti kansansa pois Egyptin orjuudesta. Profeetta Jesaja sanoo: ”Katsokaa, Herra on lähtenyt liikkeelle keveästi kiitävällä pilvellä!” (Jes. 19:1) Jumalansynnyttäjä on tuo pilvi, joka kannattelemana Kristus tuli pelastamaan maailmaa.
Eräs varmasti vähemmän tunnettu kuvaus liittyy kasteen kostuttamaan villaan. Tapahtuma löytyy Tuomarien kirjasta. Siellä kerrotaan kuinka Gideon pyytää Jumalalta merkkiä ennen taisteluun ryhtymistä. Ihmeellisellä tavalla yön aikana kaste laskeutui Gideonin asettamaan villaan maan säilyessä kuivana. Toisella kerralla maa oli märkä ja villa taas täysin kuiva. (Tuom. 6: 36-40) Tässä kuvauksessa Jumalansynnyttäjä on tuo villa, johon Kristus kasteen tavoin sijoittui. Tähän viittavaat esimerkiksi seuraavat veisut:
“Ylistäkäämme kaikki valoisaa pilveä, meidän Jumalamme puhdasta Äitiä, johon Kaikkivaltias sijoittui kuin taivaasta villoihin laskeutunut kaste. Meidän tähtemme Neitseestä tuli ihmiseksi aluton Jumala.” (N.M:n temppeliintuomisen 2. kanonin 9.veisun irmossi)
“Oi Kristus, Sinä sijoituit Neitseen kohtuun niin kuin kaste laskeutuu villaan tai sade lankeaa maahan.”- - (Kristuksen syntymän 1. kanonin 4.veisun viimeinen tropari)
Jumalansynnyttäjään liittyviä kuvauksia on siis hyvin paljon ja eräs niistä saattaa kuulostaa lähes hullunkuriselta. Voivatko meripeto ja Jumalansynnyttäjä liittyä kuvauksina toisiinsa? Profeetta Joonan kirjassa kerrotaan kuinka meripeto (valas) nieli mereen heitetyn Joonan ja sylki tämän sitten ulos kolmen päivän kuluttua. Lähes kaikki viittaukset tähän tapahtumaan nähdään Kristuksen ylösnousemuksen kuvauksena. Kuitenkin Kristuksen syntymäjuhlan kanonin 6. veisu kuuluu seuraavasti:
“Ikään kuin lapsen sylki meripeto vatsastaan Joonan samanlaisena kuin oli hänet niellytkin. Samoin Sana, joka asui Neitseessä, otti hänestä muodon ja syntyi maailmaan, mutta säilytti synnyttäjänsä puhtauden koskemattomana, sillä Jumalalle oli turmelus vierasta.” (Joulukanonin 6.veisu)
Ylösnousemuksen kuvauksesta poiketen tässä kohden Jumalansynnyttäjä nähdään tuon valaan kaltaisena, joka otti suojaansa myrskyävään mereen heitetyn Joonan. Kristus asui Jumalansynnyttäjän suojassa ennen kuin syntyi tähän maailmaan.
KIRJALLISUUS:
Cunningham Mary B, 2015, Gateway of Life - Orthodox thinking on The Mother of God.
Ladoceur Paul, Old Testament Prefigurations of The Mother of God, St Vladimir Theological Quarterly 50:1-2 (2006) 5-57
Hatzidakis Emmanuel, 2013, The Heavenly Banquet - Understanding The Divine Liturgy
Raamattu 1992
www.orthdoxwiki.org
Penttinen Riitta, 2012, pro gradu - tutkielma: “Laulettua perinnettä: Akatistos Jumalansynnyttäjälle ortodoksisuuden ja ylistyslaulujen kontekstissa”
