Jumalansynnyttäjä

Kristuksen syntymäjuhlaan liittyy luonnollisesti Jumalansynnyttäjä. Olen laittanut tähän osan esitelmästäni, joka liittyy Jumalansynnyttäjään liittyviin kuvauksiin. Kuulemme niitä monissa kirkkoveisuissa, mutta monesti emme pysty yhdistämään niitä heti VT:n kertomuksiin.

”Iloitse, Aadamin kirouksesta lunastanut Jumalansynnyttäjä! Iloitse, puhdas Jumalanäiti! Iloitse, palamaton pensas! Iloitse, kirkas valo! Iloitse, Jumalan valtaistuin! Iloitse, taivaalliset portaat ja portti! Iloitse, Jumalan asumus! Iloitse, keveä pilvi! Iloitse, Jumalan elävä temppeli! Iloitse, kultainen astia! Iloitse, louhimaton vuori! Iloitse häämaja ja juhlapöytä! Iloitse, Eevan vapauttaja!” (Ilmestysjuhlan eksapostilario)

Uusi Eeva

“Kun Eeva tottelemattomasti söi kielletystä puusta, hän saattoi meille kirouksen, mutta Sinä, oi Puhdas, päästit hänet vapaaksi, kun synnytit Kristuksen, siunauksen esikoishedelmän.” (6.säv. sun. JS. kanoni 1.veisu)

Mariaa kutsutaan Eevan vapauttajaksi ja Uudeksi Eevaksi, koska neitsyt Maria onnistui kuuliaisuudessa Jumalaa kohtaan siinä, missä ensimmäinen Eeva epäonnistui. 

Jumalansynnyttäjää kutsutaan portaiksi. Tämä kuvaus tulee Jaakobin unesta, jossa hän näki maasta taivaaseen ulottuvat portaat, joita Jumalan enkelit kulkivat ylös ja alas (1.Moos. 28:10-22). Jaakob nimesi tuon paikan Beteliksi, joka tarkoittaa Jumalan asuinsijaa. Jumalansynnyttäjää kutsutaan portaiksi, koska hänen kauttansa Kristus tuli taivaasta maan päälle ja sen myötä ihmisille on annettu mahdollisuus päästä maasta taivaaseen. Tähän omalla tavalla liittyy pyhän Athanasios Suuren opetus: “Sana tuli ihmiseksi, jotta ihminen voisi jumaloitua”. Myös Jumalansynnyttäjän ja muiden pyhien puoleen kääntyminen rukouksissa auttavat meitä ikään kuin askelmien tavoin nousemaan lähemmäksi Jumalan valtakuntaa.

Jumalansynnyttäjää kutsutaan palamattomaksi pensaaksi. Siinä kuvaus viittaa  Moosekseen, joka näki Jumalan palavassa pensaassa, mitä eivät tulenliekit kuluttaneet loppuun. (2. Moos. 3:2) Kristus on tuo tuli, joka ei kuitenkaan polttanut kantajaansa, vaan säilytti sen turmeltumattomana.

“Orjantappurapensas, joka muinoin paloi tulessa, mutta ei kuitenkaan kulunut, oli Sinussa tapahtuvan ihmeellisen salaisuuden ennuskuvana, sillä Sinä, oi Armoitettu, kaikkien ylistämä, tulet synnyttämisen jälkeenkin pysymään ainaisena Neitseenä.” (Ilmestysjuhlan kanoni 4.veisun toinen tropari).

Jumala valitsi Mooseksen pelastuksen välikappaleeksi, joka johdatti kansan pois Egyptin orjuudesta. Neitsyt Marian Jumala valitsi myös pelastuksen välikappaleeksi, jonka kautta kaikkien Pelastaja ja Vapahtaja tuli maailmaan.

Edellä olevan palamattoman pensaan tavoin tuli ja polttava kuumuus on nähty Jumalansynnyttäjän liittyvänä kuvauksena myös Danielin kirjan kertomuksessa kolmesta nuorukaisesta Babylonin pätsissä (Dan. 3:19-30). Tätä kuvaa esimerkiksi Kristuksen syntymäjuhlan kanonin 8.veisu seuraavasti: “Kastetta synnyttävä pätsi oli tavattoman ihmeen esikuvana, sillä se ei polttanut sisäänsä heitettyjä nuorukaisia. Niin ei jumaluuden tulikaan polttanut Neitsyttä, johon se sijoittui. Sen tähden ylistäen veisatkaamme: Koko luomakunta kiittäköön Herraa ja ylistäköön Häntä kaikkina aikoina.”

Jumalansynnyttäjää kutsutaan temppeliksi, sillä juutalaisuudessa nimenomaan temppeli ja erityisesti Kaikkeinpyhin on Jumalan asuinsija. Jumalansynnyttäjästä tuli elävä temppeli, joka kantoi sisässään Jumalan. Koska Jumalansynnyttäjä on myös hän, jonka kautta Kristus tuli maailmaan, niin häntä kutsutaan myös temppelin portiksi. Useissa Jumalansynnyttäjän juhlissa luetaan ehtoopalveluksen toisena pariamialukuna kohta Hesekielin kirjasta (Hes. 43:27 - 44:4), jossa kuvataan sitä, kuinka temppelin itäinen portti pysyy, suljettuna ja sitä ei kukaan ihminen voi avata, koska Jumala on tullut siitä temppeliin. Jumalansynnyttäjän syntymäjuhlan eräs veisu (hypakoe) kuuluu näin:

“Profeetta nimitti pyhää Neitsyttä suljetuksi portiksi, joka oli varattu yksin Jumalalle. Sen kautta kävi Herra, sinettejä murtamatta tuli siitä ulos kaikkein Korkein. Hän on lunastanut meidän elämämme turmeluksesta.”

Jumalansynnyttäjää kutsutaan temppelin ja sen portin lisäksi myös niiden esineiden nimillä, joita temppelissä säilytettiin:

• Kultainen mannaa sisältäväksi astia. Israelilaiset saivat erämaavaelluksensa aikana Jumalalta ravinnoksi mannaa. He kysyivät Moosekselta, että mitä se oli, johon Mooses vastasi: ”Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi.” (2.Moos. 16:15) Tähän tapahtumaan liittyen Kristus viittasi itseensä sanoessaan: ”Minä olen elämän leipä.” (Joh. 6:35). Jumalansynnyttäjä on se astia, joka kantoi itsessään Kristusta, elämän leipää.
• Suitsutusastia viittaa siihen, että muutoin polttava ja monet asiat hävittävä tuli ei kuitenkaan hävitä sitä astiaa, jossa sitä kannetaan. Suitsutusastia ei sisällä olevista kuumista hiilistään huolimatta pala. Siinä oleva suitsuke on otollinen uhri Jumalalle ja sen hyvä tuoksu leviää  myös ympärille. Kristus on tuo suitsuke ja Jumalansynnyttäjä on tuo suitsutusastia.
• Kultainen lampunjalka (2.Moos. 25:31; 35:14) “Lampunjalka edeltäkuvasi laissa Sinua, sillä Sinä, oi puhdas, synnytit Valkeuden, joka valistaa kaikkeuden. Sen tähden minä huudan: Valista minut, joka olen pimentynyt!” (5.sävelmän keskiviikon ap, JS:n kanonin 6.veisun kolmas tropari). Edellä oleva veisu kertoo jo kuvauksen merkityksen. Kristus on Valkeus, joka on saapunut valistamaan maailmaa. Tällöin Jumalansynnyttäjä on tuon Valkeuden kantaja. Aivan kuten lampunjalka kannattaa itse lamppua.
• Samaa periaatetta noudattaa myös Jumalansynnyttäjän kutsuminen pyhäksi ateriapöydäksi (2.Moos. 25:23-30), jonka päälle on asetettu leipä. Kristus on tuo maailmaan tullut elämän leipä, josta ihmiset voivat tulla osallisiksi. “Pöydän tavoin Sinä, veisuin ylistetty, kannat salaista leipää, josta syötyämme emme enää nälkää näe, me jotka tunnemme Sinut Kristuksen, kaikkien Jumalan, totiseksi synnyttäjäksi ja ravitsijaksi.” (2. sävelmän tiistain ap:n Katumuskanonin 5.veisun JS:n tropari).
• Temppelissä oleva väliverho (2.Moos. 26:31-37) peitti kaikkein pyhimmän alttarin osan, joka oli Jumalan asuinsija. Väliverho oli ikään kuin Jumalan ja ihmisten välissä. Jumalansynnyttäjä kätki Kristuksen, mutta hänen kauttaan Kristus tuli näkyväksi koko maailmalle. 
• Aaronin viheriöivään sauvaan liittyvä raamatunkohta löytyy Mooseksen kirjasta (4.Moos. 17:16-26). Se liittyy tapahtumaketjuun, jossa Aaronin suvun pappeus kyseenalaistettiin ja Jumalan heille antamaa erityisasemaa alkoivat myös joidenkin muiden sukukuntien päämiehet (Korah, Datan ja Abiram) tavoitella. Jumala rankaisi näitä vallantavoittelijoita ja sen seurauksena maa nieli heidät (4.Moos.16 luku).Tämän tapahtuman jälkeen Jumala antoi Moosekselle ohjeet, että jokaisen suvun päämiehen tuli kaivertaa nimensä omaan sauvaan. Tämän jälkeen kaikki sauvat koottiin yhteen ja vietiin alttarille. Aaronin sauva oli asetettu sinne muiden mukana. Sen sauva, joka puhkeaisi kukkaan oli Jumalan valitsema ja sen myötä kaikki muut ymmärtäisivät luopua tarpeettomasta vallan tavoittelusta. Näin tehtiin ja seuraavana päivänä oli Aaronin sauva puhjennut kukkaan ja se tuotti kaiken lisäksi jopa hedelmää. Aaronin sauva talletettiin Jumalan käskystä pyhäkkötelttaan. Jumalansynnyttäjä on kuvattu Jumalan valitsemaksi Aaronin sauvaksi, joka puhkesi kukkaan, joka on Kristus. Aaronin sauvan kuvaus on liitetty myös Herran ristiin: “Aaronin sauva oli salaisuuden tunnusmerkkinä, sillä se kukoistamisellaan osoitti oikean papin. Niin myös Kirkossa, joka ennen oli hedelmätön, kukoistaa nyt ristinpuu sille voimana ja vahvistuksena.” (8. sävelmän perjantai, Ristin kanonin 3.veisu)

Jumalansynnyttäjää kutsutaan myös Iisain kannoksi, josta nousee Daavidin jälkeläinen, joka tuo rauhan ja oikeuden. Tämä viittaa Jesajan 11. luvun profetiaan, joka alkaa sanoilla: “Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää.” (Jes. 11:1) Tähän samainen profetaalinen kuvaus tulee esille esimerkiksi Kristuksen syntymäjuhlan kanonin neljännessä veisussa, joka kuuluu seuraavasti: “Kristus, Sinä olet Iisain kannosta versonut vesa ja siitä puhjennut kukka. Oi suuresti ylistetty ruumiiton Jumala! Sinä tulit ihmiseksi puhtaasta Neitseestä ikään kuin olisit laskeutunut alas metsäiseltä vuorelta. Kunnia olkoon voimallesi, oi Herra!” (Joulukanoni 4.veisu)

Jumalansynnyttäjää kutsutaan louhimattomaksi vuoreksi, joka viittaa profeetta Danielin kuvaukseen siitä, kuinka ihmiskäsin koskematta lohkesi vuoresta kivi. (Dan. 2:34, 45) Jumalansynnyttäjä on ainainen neitsyt, joka koskemattomana kuitenkin synnytti Kristuksen. Tätä kuvaa esimerkiksi seuraava kanonin tropari: “Oi Neitsyt, Sinä jumalallinen vuori, josta käsittä lohkesi kivi, joka murskasi pahojen henkien pylväät, poista minun sieluni epäjumalat ja sydämeni kivisyys!” (4.säv. keskiviikkoaamu, JS:n kanonin seitsemännen veisun ensimmäinen tropari).

Jumalansynnyttäjästä puhutaan myös vuorena, joka silloin viittaa Siinain vuoreen, jossa Jumala antoi Moosekselle lain taulut. (2.Moos. 19:16-) Tuo vuori on Jumalan ilmestymisen paikka

Jumalansynnyttäjää kutsutaan pilveksi, sillä Jumala pilvessä johdatti kansansa pois Egyptin orjuudesta. Profeetta Jesaja sanoo: ”Katsokaa, Herra on lähtenyt liikkeelle keveästi kiitävällä pilvellä!” (Jes. 19:1) Jumalansynnyttäjä on tuo pilvi, joka kannattelemana Kristus tuli pelastamaan maailmaa. 

Eräs varmasti vähemmän tunnettu kuvaus liittyy kasteen kostuttamaan villaan. Tapahtuma löytyy Tuomarien kirjasta. Siellä kerrotaan kuinka Gideon pyytää Jumalalta merkkiä ennen taisteluun ryhtymistä. Ihmeellisellä tavalla yön aikana kaste laskeutui Gideonin asettamaan villaan maan säilyessä kuivana. Toisella kerralla maa oli märkä ja villa taas täysin kuiva. (Tuom. 6: 36-40) Tässä kuvauksessa Jumalansynnyttäjä on tuo villa, johon Kristus kasteen tavoin sijoittui. Tähän viittavaat esimerkiksi seuraavat veisut:

 “Ylistäkäämme kaikki valoisaa pilveä, meidän Jumalamme puhdasta Äitiä, johon Kaikkivaltias sijoittui kuin taivaasta villoihin laskeutunut kaste. Meidän tähtemme Neitseestä tuli ihmiseksi aluton Jumala.” (N.M:n temppeliintuomisen 2. kanonin 9.veisun irmossi)

“Oi Kristus, Sinä sijoituit Neitseen kohtuun niin kuin kaste laskeutuu villaan tai sade lankeaa maahan.”- - (Kristuksen syntymän 1. kanonin 4.veisun viimeinen tropari)

Jumalansynnyttäjään liittyviä kuvauksia on siis hyvin paljon ja eräs niistä saattaa kuulostaa lähes hullunkuriselta. Voivatko meripeto ja Jumalansynnyttäjä liittyä kuvauksina toisiinsa? Profeetta Joonan kirjassa kerrotaan kuinka meripeto (valas) nieli mereen heitetyn Joonan ja sylki tämän sitten ulos kolmen päivän kuluttua. Lähes kaikki viittaukset tähän tapahtumaan nähdään Kristuksen ylösnousemuksen kuvauksena. Kuitenkin Kristuksen syntymäjuhlan kanonin 6. veisu kuuluu seuraavasti:

“Ikään kuin lapsen sylki meripeto vatsastaan Joonan samanlaisena kuin oli hänet niellytkin. Samoin Sana, joka asui Neitseessä, otti hänestä muodon ja syntyi maailmaan, mutta säilytti synnyttäjänsä puhtauden koskemattomana, sillä Jumalalle oli turmelus vierasta.” (Joulukanonin 6.veisu)

Ylösnousemuksen kuvauksesta poiketen tässä kohden Jumalansynnyttäjä nähdään tuon valaan kaltaisena, joka otti suojaansa myrskyävään mereen heitetyn Joonan. Kristus asui Jumalansynnyttäjän suojassa ennen kuin syntyi tähän maailmaan.

KIRJALLISUUS:

Cunningham Mary B, 2015, Gateway of Life - Orthodox thinking on The Mother of God.

Ladoceur Paul, Old Testament Prefigurations of The Mother of God, St Vladimir Theological Quarterly 50:1-2 (2006) 5-57

Hatzidakis Emmanuel, 2013, The Heavenly Banquet - Understanding The Divine Liturgy

Raamattu 1992

www.orthdoxwiki.org

Penttinen Riitta, 2012, pro gradu - tutkielma: “Laulettua perinnettä: Akatistos Jumalansynnyttäjälle ortodoksisuuden ja ylistyslaulujen kontekstissa”

Pyhän isämme Johannes Krysostomoksen jouluhomilia

 

-->

Katso uutta ja ihmeellistä salaisuutta. Korvissani kaikuu paimenten laulu, ei huilujen pehmeänä melodiana, vaan voimallisena taivaallisena veisuna. Enkelten veisuna: Kerubien riemullisena kiitoksena, serafien ylistäessä Hänen kunniaansa ja arkkienkelten äänten sulautuessa tähän harmoniaan. Kaikki kokoontuvat ylistämään tätä pyhää juhlaa, katselemaan jumaluutta maan päällä ja ihmistä taivaassa. Hän, joka on yläpuolella, asuu nyt meidän lunastuksemme tähden maan päällä. Hänen nöyrtymisessä on jumalallinen armo esille tuotu.

Tänä päivänä Betlehem muistuttaa taivasta, enkelten äänten kuuluessa taivaan avaruudesta, ja siellä missä aurinko on, taivuttaa itsensä kaikkialle Vanhurskauden Aurinko. Älä kysy miten; sillä siellä missä Jumala niin tahtoo, kumoutuu luonnon järjestys. Sillä näin Hän tahtoi, Hänellä oli valta, Hän laskeutui maan päälle, Hän lunasti, kaikkien asioiden kääntyessä Jumalalle kuuliaiseksi. Tänä päivänä Hän, joka on, on syntynyt. Ja Hän, joka on, tulee sellaiseksi mitä Hän ei ollut. Sillä olleessaan Jumala, Hän tuli ihmiseksi, luopumatta kuitenkaan jumaluudestaan. Eikä Hän menettänyt jumalallisuuttaan tullessaan ihmiseksi. Eikä Hän muuttunut tavanomaisella tavalla ihmisestä jumalaksi. Hänen läpipääsemätön luontonsa ei ollut muutokselle altis, vaan ollen Sana, Hän tuli lihaksi.

Ja niin kuninkaat ovat saapuneet. He ovat nähneet taivaallinen Kuninkaan saapuneen maan päälle. Häntä eivät tuoneet enkelit, eivät arkkienkelit, valtaistuimet, hallitukset, vallat tai voimat. Hän tuli uutta yksinäistä polkua kulkien, tullen esiin tahrattomasta kohdusta.

Koska tätä taivaallista syntymää ei voi kuvata, niinpä ei myöskään hänen tulemistaan ihmisten keskelle voida seikkaperäisesti tarkastella. Vaikka tiedän neitseen tänään synnyttäneen, ja uskon, että Jumala on siinnyt ennen kaikkia aikoja. Tästä sukupolvesta olen oppinut sen, että kunnioitan tätä hiljaisuudessa ja hyväksyen, että tätä ei pidä tutkia liialla uteliaisuudella ja monisanaisesti selittäen. Sillä Jumalaa emme etsi luonnonlakien avulla, vaan uskomme lepää Hänessä, joka toimii.

Mitä minä voin teille sanoa? Mitä kertoa teille? Minä näen äidin ja näen esille tuodun lapsen, joka on syntymässä nähnyt päivänvalon. Hänen sikiämisensä tapaa en voi ymmärtää.

Luonto on levännyt, kun taas Jumalan tahto on toiminut. Oi sanomatonta armoa! Ennen kaikkia aikoja ollut Ainosyntyinen, joka on koskettamaton ja käsittämätön. Joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on ruumiiton; on nyt pukenut ruumiini ylleen ja on nyt näkyväinen ja altis turmelukselle. Ja minkä vuoksi? Jotta tullessaan meidän keskellemme, hän voisi opettaa ja opettamalla johdattaa meidät kädestä pitäen tuntemaan asioita joita ihminen ei voi nähdä. Sillä ihmiset uskovat silmien olevan luotettavampia kuin korvat ja he epäilevät sitä, mitä he eivät näe. Niinpä hän on sallinut näyttää itsensä ruumiillisena, jotta Hän voisi poistaa kaikki epäilykset.

Kristus, löytäen neitseen pyhän ruumiin ja sielun, rakentaa itselleen elävän temppelin, ja tahtonsa mukaisesti muovautuu ihmiseksi neitseestä; tullen tänä päivänä esille, häpeämättä vähäistä luontomme.

Sillä alentavaa Hänelle ei ollut se, että Hän pukeutui siihen, minkä Hän oli itse tehnyt. Olkoon tuo kätten teko ikuisesti ylistetty, mihin verhoutui sen oma Luoja. Sillä kun ihmisruumista alussa luotiin, niin itse ihmistäkään ei voitu tehdä ennen kuin savi oli ollut ensin Luojansa käsissä. Siksi ei turmelukselle altista ruumistakaan voitu ylentää, ennen kuin se oli ensin ollut sen oman tekijänsä vaatteena.

Mitä minä sanoisin! Ja miten minä kuvaisin tätä syntymää teille? Tämä ihme täyttää minut hämmästyksellä. Muinaisten päivien ikäinen on tullut lapseksi. Hän, joka istuu ylhäisellä ja taivaallisella valtaistuimella, makaakin nyt seimessä. Ja Hän, joka on koskematon, joka yksinkertaisuudessaan, vailla monimutkaisuutta on aineeton, onkin nyt ihmiskäsien kosketeltavana. Hän, joka on rikkonut synnin siteet, nyt itse sidottuna lapsen kääreisiin. Mutta Hän on säätänyt, että kunniaton muuttuu kunnioitettavaksi, vailla mainetta oleva puetaan loistolla ja täydellisestä nöyryydestä tulee Hänen hyvyytensä mitta.

Tämän vuoksi Hän otti minun ihmismuotoni, jotta kykenisin vastaanottamaan Hänen Sanansa. Ottaessaan minun ihmismuotoni, Hän antaa minulle henkensä ja niin Hän lahjoittaa ja minä vastaanotan. Hän valmistaa minulle elämän aarteen. Hän ottaa lihani pyhittääkseen minut. Hän antaa minulle Hänen Henkensä, jotta Hän voi pelastaa minut.

Tulkaa, viettäkäämme juhlaa. Todella ihmeellinen on koko syntymän tapahtuma. Sillä tänä päivänä on muinainen orjuus päättynyt. Paholainen on saatettu hämmennykseen, demonit perääntyvät, kuoleman valta on murtunut, paratiisi avautuu, kirous poistuu, synti nostetaan pois päältämme, valhe karkotetaan pois ja totuus tulee takaisin. Ystävälliset sanat leviävät kaikkialle, taivaallisen elämä on nyt istutettu maan päälle, vailla pelkoa enkelit keskustelevat ihmisten kanssa.

Miksi näin on? Koska Jumala on nyt maan päällä, ja ihminen taivaassa. Eri puolilla olevat asiat näin yhdistyvät. Hän tuli lihaksi. Hän ei tullut Jumalaksi, sillä Hän on Jumala. Sentähden Hän tuli lihaksi, niin että Hän, jota taivas ei voi mahduttaa sisäänsä, on nyt seimeen sijoittunut. Hänet laitettiin seimeen, niin että hän, jonka kautta kaikki on ravittu, voi nyt saada neitsytäidiltään pienokaisen ruokaa. Kaikkien aikakausien Isä on nyt lapsena rinnalla, imeväisenä äitinsä käsissä, jotta tietäjät saattoivat paremmin nähdä Hänet. Tänä päivänä piti tietäjien tulla ja alulle saatettiin hirmuvallan vetäytyminen ja taivas antoi kunniansa, kun Herra ilmestyi tähdessä.

Hänelle, joka vailla epäselvyyttä on tasoittanut selkeän polun. Kristukselle, Isälle, ja Pyhälle Hengelle me kannamme kaiken ylistyksen, nyt ja iankaikkisesti. Aamen.

Joulua edeltävä sunnuntai (opetuspuhe)

Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen,

Kuulimme päivän evankeliumilukuna Kristuksen sukuluettelon. Tämän kohdan löydämme heti Uuden Testamentin alusta, jonka evankelista Matteus on meille kuvannut. Tämä on varmasti yksi niistä evankeliumin luvuista, jotka monesti sivuutetaan ilman sen kummempia ajatuksia. Olemme varmasti kuulleet sanottavan, että ensivaikutelma on tärkein. Esimerkiksi kirjan alun pitäisi olla mahdollisimman mukaansatempaava, jotta lukija innostuisi siitä. Nimilistan luettelointi kyllä tuntuu aivan muulta kuin kiinnostavalta. Vaikutus on lähestulkoon päinvastainen.

Evankelista Matteus kirjoitti kuitenkin juutalaisista lähtökohdista ja juutalaisuudessa ihmisen taustoilla ja suvulla oli hyvin suuri merkitys. Se osoitti käytännössä osoitti ihmisen paikan. Ja kyllähän meidän aikanammekin monilla on suuri kiinnostus omia sukujuuriaan kohtaan. Kukapa ei haluaisi selvittää omia taustojaan kymmeniä sukupolvia taaksepäin.

Kristuksen kohdalla kysymys oli tietysti paljon suuremmasta asiasta, sillä Hänen sukuluettelostaan käy ilmi myös se, että hän todellakin oli Daavidin sukua, josta odotettiin tulevaa Messiasta. Sukuluettelo toimii meille ikään kuin vahvistuksena siitä, että Kristus on Kuningas ja Vapahtaja, johon Vanhan Testamentin profetiat viittaavat.

Tämä sukuluettelo ei pelkästään pidä sisällään hurskaita ja muuten esimerkillisiä ihmisiä. Sieltä löytyy myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät edes olleet juutalaisia, vaan pakanoita. Sieltä löytyy henkilöitä, jotka eivät todellakaan kulkeneet hyveellisen ihmisen tietä. Siitä huolimatta heidät on tässä mainittu.

Nämä kaikki edellä mainitut henkilöt ovat ihmisiä kaikkine hyveineen ja heikkouksineen. Ennen kaikkea tämä muistuttaa siitä, että Kristus on kaikkien Vapahtaja. Ei ainoastaan hurskaiden juutalaisten, vaan myös synnintekijöiden ja pakanoiden, jotka ovat vaikuttaneet kautta koko pelastushistorian.

Sukuluettelon jälkeen evankeliumiluku kertoo meille ne vaiheet, jotka edelsivät Kristuksen syntymää. Evankeliumiluku päättyy seuraavasti: ”Hän ei kuitenkaan koskenut vaimoonsa ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan. Joosef antoi pojalle nimen Jeesus.” (Matt. 1:25)

Tämä saattaa jättää meidän mieliimme epäilyksen siitä, että Neitsyt Maria ei ollutkaan neitsyt enää myöhemmin. Mutta edellä olleen huomautuksen tarkoituksena on ainoastaan vakuuttaa se, että Joosef ei koskenut Mariaan ennen Kristuksen syntymää. Siinä ei oteta kantaa eikä viitata mitenkään siihen, että mitä tämä jälkeen tapahtui.

Me emme myöskään tähän liittyen löydä todisteita siitä, että Marialla olisi ollut muita lapsia. Evankeliumista löytyy mainintoja ”Herran veljistä”, kuten Jaakobista, mutta nämä olivat kaikki mitä ilmeisimmin Joosefin ensimmäisestä avioliitosta.

Me voisimmekin tässä yhteydessä kiinnittää huomiomme Joosefiin, jonka me helposti sivuutamme Kristuksen syntymäjuhlan yhteydessä lähes täydellisesti. On tietysti totta, että emme Joosefin kohdalla voi puhua minkäänlaisesta verisukulaisuudesta suhteessa Kristukseen. Mutta Jeesuksesta tuli Joosefin ja tätä kautta myös Daavidin perillinen. Tämä tapahtui nimenannossa, jossa Joosef käytännössä lopullisesti otti lapsen omakseen ja teki hänestä tätä kautta myös perillisen. Muistammehan myös sen, että Jeesus toimi Nasaretissa Joosefin apuna harjoittaen kirvesmiehen ammattia ennen julkisen julistustyönsä aloittamista, joka tapahtui vasta Jeesuksen ollessa noin 30-vuotias.

Me kunnioitamme Joosefia pyhänä ihmisenä. Ei pelkästään sen vuoksi, että hän oli Kristuksen lähellä, vaan ennemmin sen vuoksi, että hän omassa elämässään käänsi vihan armoksi. Tämä tarkoittaa siis sitä kohtaa, jossa hän luulee tulleensa petetyksi, mutta ei kuitenkaan halua vahingoittaa Mariaa.

Voimme tietysti pohtia, että miksi arkkienkeli Gabriel ei sitten voinut ilmestyä samaan aikaan Joosefille kuin Marialle, jolle ilmoitettiin ilosanoma. Pitikö Joosefin todellakin riutua epäilystensä myrskyssä?

Ehkä Jumala tahtoi koetella myös Joosefin armahtavaisuutta. Joosefilla olisi ollut Mooseksen lain mukaan täysi oikeus ottaa asia julkisesti esille ja sääntöjen mukaan Maria olisi joutunut kivitettäväksi. Joosef kuitenkin luopui tästä lain suomasta oikeudestaan.

Jumala siis antoi Joosefille täydellisen valinnan vapauden. Hän antoi tälle mahdollisuuden omasta vapaasta tahdosta punnita mahdollisuuksiaan. Sokaistuisiko Joosef vihassaan ja katkeruudessaan ja toimittaisi Marian kivitettäväksi, vai antaisiko hän tälle mahdollisuuden elää?

Kuten huomasimme Joosef käänsi vihan armoksi. Se on hänen hyvä esimerkkinsä myös meille. Me voimme tuhota suhteitamme lähimmäisiimme ja sanomme, että meillä on kaikki oikeus siihen. Mutta oikeudenmukaisuus ei ole aina sama kun lain sokea noudattaminen ja lopulta juuri armahtavaisuutta meiltä odotetaan. Juuri tätä me pyydämme Jumalalta joka päivä:

”Anna meille anteeksi velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.” Amen!